Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
76
oli suurella jäälautalla vaaninut hylkeitä eikä huomannnut
pyynti-innossaan, että hänen jääsaarensavähitellen ajau-
tui aavalle merelle. Hän syöksyi veteen ja ui maalle
päin, mutta hänen uintihalunsa loppui kohta, kun hän
pääsi lähimmälle jäälautalle, ja tämän takana uhkasivat
häntä jälleen aavat vedet. Ja hänen uusi olinsijansakin
ajautui ajautumistaan yhä kauvemmaksi merelle, le-
vottomana vaelsi karhu lautallaan, ojenteli jokaiselle
ilmansuunnalle päätänsä kohti raitista meri-ilmaa ja
nuuski levottomasti. Yhä uhkaavammaksi kävi hänelle
nälänaave. Hänen halunsa oli kaloihin, jotka leikkien
lähenivät jäälauttaa. Mutta yhä harvemmin onnistui
saaliin saanti.
Sitten hän kävi nukkumaan jäälle,näyttäen valkealta
lumiläjältä. Joskus tapahtui, että merellä harhailevat
lokit laskeutuivat levähtämään hänen valkealle turkil-
leen, aavistamatta, että he siihen kuolemakseen istuu-
tuivat. Sillä silloin valkea karhu kohosi ylös ja nielaisi
äkkiä väsyneen lokin. Vihdoin eivät voimat siihenkään
enään riittäneet ja hän jäi peräti väsyneenä paikalleen
makaamaan.
Täten kuluivat päivät kulumistaan. Purj ehtipäkerran
laiva siitä ohitse. Kapteeni huomasi pohjan pörheän ku-
ninkaan ja lähetti merimiehensä sitä tappamaan, otta-
maan nahan ja tuomaan pöytään maukkaat koivet.
Pyssyineen lähestyivät he varovasti ja huolellisesti.
Mutta karhu ei liikahtanutkaan paikaltaan. Voimatto-
mana se lepäsi jäällä ja katseli ihmisiä avuttomasti ru-
koillen. Silloin merimiehet hämmästyivät ja veivät lai-
han karhu paran laivaan, ruokkivat sitä matkalla ja lah-
joittivat sen kotimaassaan eläintieteelliseen puutarhaan.
Kukaan heistä ei saattannut häntä tappaa. Karhu oli
virkistynyt ja asteli tylsästi tilavassa häkissään edes-
takaisin.
Kevään lähetessä ja kuuman eurooppalaisen auringon
alkaessa paistaa tuli hän itsepäiseksi ja vartijalleen vaa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
