Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
77
ralliseksi. Hän ei syönyt enään, ja yhä sairaammaksi
ja surullisemmaksi hän tuli syksyn tullen. Ensimäiset
syystuulet tapasivat vaivaisen, kuolevan eläimen.
lumihiutaleet putoilivat hänen vankilaansa ja itätuuli
lennätteli kristallejaan hänen vuoteelleen. Karhu pai-
noi kuononsa kohti valkeaa, vilpoisaa lunta ja hengitti
huuruisaa ilmaa rautaseipäiden raoista. Autiot lumi-
vuoret luuli hän näkevänsä ja lumitasangot ja pohjan
komeat revontulet. Ja lihavien mursujen haju tuli hä-
nen mieleensä.
likaisessa, viheliäisessä lätäkössä, joka oli syntynyt
nopeasti sulaneesta lumesta, näki vartija erään lämpöisen
yön jälkeen valkoisen karhun kuolleena.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
