Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voikko. Hevostarina, kirj. Björnstjerne Björnson
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Voikko.
Hevostarina.
Kirj. Bjömstjerne Björnson.
Björgan oli ennen Dovrevuoristossa olevan Kviknen
pitäjän pappilana. Talo on korkealla vuoren kyljessä
aivan yksiksensä; pienenä poikana oli tapani seisoa ar-
kihuoneen pöydällä ja ikävöiden katsella niitä, jotkatal-
vella luistellen kiitivät eteenpäin pitkin jokea tahi ke-
sällä leikkivät sen rantatörmillä. Björgan oli niin korke-
alla, että siellä ei tuleentunut mikään vilja, jonkavuok-
si se sittemmin myytiin eräälle sveitsiläiselle meijerin-
hoitajalle ja pappilaksi ostettiin toinen talo laaksosta,
alemmalta paikalta. Talven tulo Björganiin oli erittäin
aikainen. Eräs peltotilkku, jonka isä lämpöisenä aikaise-
na keväänä oli koetteeksi kylvänyt, oli eräänä aamuna
lumen peitossa; niitetty heinä sai yhtä usein lumiryöpyn
kuin sadekuuron niskaansa. Entäs kun talvi oli tehnyt
tulonsa! Pakkanen oli niin pureva, etten uskaltanut kos-
kea ulko-oven ripaan, sillä sormia kirveli kosketellessani
sen rautaa. Isänikin, joka oli syntynyt Randsvuonon
seuduilla ja oli siis melkoisen karaistunut pakkasta vas-
taan, täytyi usein naamus kasvojen suojana matkustaa
pitäjänsä laitakyliin. Eumi narisi jalkojenalla, ja milloin
oli useampia tulijoita, muodostui narina korvia särke-
väksi kitinäksi. Eunta oli usein suuren rakennuksen toi-
seen kerrokseen asti, pienet ulkohuoneet olivat aivan sen
peitossa, mäenkukkulat, aidat ja pensaat tasaisen valko-
vaipan alla; lakea lumikenttä levisi laajalle järventapai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
