Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voikko. Hevostarina, kirj. Björnstjerne Björnson
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8
0
harppauksella portin. Kvikneläiset eivättietäneet muuta,
kuin että heidän pappinsa tahtoi tyrkyttää heille suur-
käräjien laatimia lakeja. He tahtoivat häntä kieltää
m. m. panemasta koululakia voimaan; he olivat röyh-
keät isääni kohtaan, kokoontuivat mieslukuisasti koulu-
johtokunnan kokoukseen, väkivallalla keskeyttääksensä
toimituksen. Huolimatta äidin hartaista rukouksista
isä oli matkustanut sinne, ja kun ei kukaan uskaltanut
auttaa häntä koulupiirien jaossa y. m., niin hän jakoi ne
yksin parhaan ymmärryksensä mukaan, välittämättä
kansan uhkaavasta nurinasta; mutta hänen kotiin men-
nessään pöytykirjat kainalossa väistyivät kaikki ainoan-
kaan heistä koskematta häneen. Voipa kuvailla äidin
riemua, kun hän näki hänen ajavan kotia kohden, tyy-
nenä ja levollisena niinkuin aina.
Niissä oloissa ja semmoisella paikkakunnalla syn-
tyi Voikko! Sen emä oli suuri punaisenruskea Gudbran-
din laaksosta kotoisin oleva tamma, kaikkien ilo jasuo-
sikki; isä oli hurja musta vuonohepo. Veikosta ennustet-
tiin jo aikaisin, että siitäkasvaa voimakkain hevonen, mi-
kä miesmuistiin on niillä seuduin nähty, ja vaikka pääni
oli täpösen täyteen ahdettu sankari- ja taistelukerto-
muksia, katselin tuota älykästä varsaa kuin kumppania
ainakin. Se ei aina ollut minulle suopea; minulla on vie-
läkin oikean silmäni yläpuolella arpi muistomerkkinä sen
kaviosta; mutta siitä huolimatta seurasin yhtä uskolli-
sesti tammaa varsoineen, nukuin heidän kanssaan metsäs-
sä ja temmeltelin sen jaloissa laitumella. Mutta eräänä
päivänä olin seurannut niitä liian kauas. Päivä oli ollut
paahtavan kuuma ja minä olin nukkunut avonaiseen la-
toon, jonne kaikki kolme olimme menneet auringon sii-
mekseen; tamma ja varsa olivat sitten astuneet eteen-
päin, mutta minä olin jäänyt sinne unen helmoihin. Oli
jo myöhä, kun ne, jotka turhaan olivat minua huutaen
etsineet, palasivat kotiin ilmoittamaan, ettei minua oltu
tavattu. Kuvailla sopii, miten vanhempani säikähtivät,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
