Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voikko. Hevostarina, kirj. Björnstjerne Björnson
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
81
kaikki väki ulos etsimään, mäet ja metsät etsittiin,
purot, äkkijyrkät syvänteet tutkittiin, kunnes viimein
joku kuulee ladosta lapsen itkua, ja he löytävät minut
istumassa heinissä. Olin niin peljästynyt, etten pitkään
aikaan saanut sanaakaan suustani, sillä joku suuri eläin
oli katsellut minua tulisilmillä. Ei ole helppoa sanoa,
olinko nähnyt unta vai todella nähnyt jotain, varma
vain on, että vielä muutama vuosi sitten heräsin siihen,
että tuo hirviö muka seisoi kumartuneena ylitseni.
Voikko ja minä saimme pian tovereita: ensin
koiran, joka opetti minua näpistelemään sokeria, sitten
kissan, joka eräänä päivänä äkkiarvaamatta ilmestyi
keittiöön. En ollut milloinkaan ennen nähnyt kissaa; kal-
man kalpeana syöksin sisään, huutaen suuren hiiren tule-
van kellarista! Seuraavana keväänä oh meitä vielä
useampia, sillä silloin saimme pienen porsaan, ja joka
kerta, kun Voikko seurasi emäänsä työhön, pysyttelimme
me, koira, kissa ja nasku yhdessä. Aikaamme kulutimme
jotakuinkin hyvin, enimmäkseen nukkumalla yhdessä.
Noille kumppaneille annoin kaikki, mistä itse paljon pidin;
niinpä vein hopealusikan naskulle, että se oppisi syömään
siivommin; se koettikin, aikoen syödä lusikan. Kun mi-
nun oli määrä seurata vanhempiani alas laaksoon viemi-
sille, seurasivat koira, kissa janasku mukana. Molemmat
ensinmainitut tulivat mukana lautalle, millä meidän oli
mentävä joen yli, nasku röhki ensin vähän jatuli sitten
uiden perässä. Meitä kestittiin kutakin asianhaarojen
mukaan ja illalla palasimme kotiin samanlaisessa mars-
sijärjestyksessä.
Mutta pian tuli minun jättää nämä kumppanini ja
pitää ainoastaan Voikko, sillä isäni pääsi Näässen seura-
kuntaan Romslaaksoon. Oli kummallinen päivä tuo mei-
dän muuttopäivämme. Me lapset ynnä hoitajattaremme
ajoimme pienessä talontapaisessa, joka oli asetettu työ-
reelle, niin ettei tuuli eikä lumi meihin pystynyt, isä
ja äiti taas edellä leveässä reessä monien ihmisten ympä-
6
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
