Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voikko. Hevostarina, kirj. Björnstjerne Björnson
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8
7
köiseltä. Täytyi aina panna se jäljestä kulkemaan, sillä
se joko ei tahtonut juosta,vaan ainoastaan astua niinkuin
työkärryjä vetäessä, tahi tahtoi se viedä kirkkoväen kaik-
kia samoja metsäteitä, joitase oli oppinuttyössä ollessaan
käymään. Mutta jos se vaan kulki taempana, niin se
seurasi mukana omalla tavallaan; kun toiset hevoset
juoksivat, lönkötti Veikkokin ja niin saapuivat kieseisssä
istujat hölkyttäen ja ikäänkuin aaltojen heittäminä, jopa
kerran aivan merikipeinä perille. Kirkolla sitävastoin
kaikki muuttui. Siellä kun oli suuri joukko muita hevo-
sia, Voikko nosti heti päänsä pystyyn ja hirnahti tais-
telunhimoisesti. Siihen vastattiin ylt’ympäri ja hepo
tahtoi heti kiesineen päivineen heittäytyä taisteluun,
mutta pidätettiin, riisuttiin ja pantiin liekään. Sillä oli
oma liekaköytensä mukana ja se sidottiin aivan tunturin
lähelle, jotta olisi niin kaukana muista hevosista kuin
mahdollista. Mutta kun sitä halutti päästä toisten luok-
se, se kiskasi liekaansa, nousi takajaloilleen, pudisti har-
jaansa ja hirnui! Enemmän oli väkeä sen ympärillä kuin
kirkossa; sen ollessa hiljaa sitä taputeltiin ja hyväiltiin,
sen rinnan leveyttä,kaulaa jakylkiä mittailtiin, jopamuu-
tamat avasivat sen suutakin, katsellaksensa hampaita,
mutta heti kun joku muista oriista hirnahti, niin se kis-
kasi itsensä irti katsojista, nousi takajaloilleen ja kiljah-
ti vastaukseksi se oli kaikista komeinta, mitä he ikinä
olivat nähneet. Minä puolestani en ole milloinkaan
myöhemmin niin paljon ylpeillyt mistäänkuin silloinVei-
kosta, seisoessani siinä talonpoikain keskellä ja kuulles-
sani heidän ihailevia kiitossanojaan.
Jätän sen tähän kunniansa kukkuloille. Jouduin
ulos maailmaan ja sain muita ihailun esineitä ja muita
sankareita seurattavakseni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
