Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
89
ajaksi iltapäivällä, johon vastustamattomaan totuuteen
Kristian lisäsi, että lämmin kyllä teki hyvää kauralle.
Viimein sulivat keskustelun juonet: puheltiin päivän
asioista, kurssin alenemisesta, viljan hinnoista kotona
ja Venäjällä, kalastuksesta ja käräjistä. Nyt oli lauta-
mies johtunut siihen, johontahtoihin päästä. Hän nousi
verkkaan ylös, astui uunin luo, kopisti poron piipustaan
ja sanoi ikäänkuin ohi mennen;
»Sinne olette tekin muuten kutsuttu.»
»Käräjiin! minäkö? Kuka minua sinne kutsuu?»
»Jegor Timofeitsh Ivanov, naapurinne.»
»Hm, no, mitähän sillä nyt taas lienee? Siitäköhän se
selkäsaunasta, jonka sai minulta toissa keväänä?»
»Ei toki, selkäsauna on saatu ja pidetty lahja; nyt se
on tästä Jalon historiasta, oriista, hänen juoksijastaan.»
»No, mitä se minuun koskee?»
»Niin, en minä tiedä, mutta tulkaahan vain nyt huo-
menna, niin saatte tietää.»
Ja syläistyään pari kertaa oikein pontevasti ja hengäh-
täen helpommin lautamies nousi ylös, sanoi jäähyväiset
ja läksi.
Kristian raapi tuuheata tukkaansa ja astui verkalleen
ulos. Levottomasti käveli hän tiluksillaan, huokaeli
raskaasti nyt, kun oli yksinään, ja palasi vasta myöhään
illalla kotiin.
Koska vielä tuntui kuumalta tuvassa, istahti hän rap-
pusilleen nauttimaan illan viileyttä. Yö oli kostea ja
lämmin; tähdet pilkottivat unisesti ilman lävitse, joka
ohuen harson tavalla verhosi taivaan kantta. Täys’kuu
nousi tuolta suon päältä hiljaisessa komeudessaan; se
katseli keltaisena ja isona harvan hongikon lävitse, joka
kuihtuvaisena ja kituvaisena kasvoi mättäissä raudan
sekaisessa vedessä. Viimeinen tynnyrilintu sirisi met-
sässä jakehrääjä lenteli ikäänkuin juovuksissaan, milloin
oikealle milloin vasemmalle, ylös ja alas, katosi silloin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
