Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
90
tällöin näkyvistä yön pimeään, painautui matalaksi teil-
le ja poluille, istui matalana puiden oksilla ja kehrätä
hyristi. Ihmisetkammoavat kehrääjää, jase kammo ehkä
myöskin vaikutti, että, Kristianista tuntui kaikki niin
surulliselta ja masentavalta. Luonto näytti hänestä
sellaiselta, kuin hänen mielialansa antoi hänen sitä huo-
mata. Tuota Jalon historiaa hänen oli aivan mahdoton
saada pois mielestään. Jaloon liittyivät kaikki muistot
hänen elämänsä viimeksi kuluneelta ajalta. Kaikki
mitä hän oli uneksinut ja ikävöinyt, kaikki, mikä oli tus-
kastuttanut ja pelottanut häntä ja painautunut hänen
muistiinsa, kaikki se oli koskenut Jaloa. Miten hyvästi
hän muisti, milloin Jegor Timofeitsh Ivanov avasi kaup-
papuodin Tervolan kylään. Kaikkea, mitä ennen oli
täytynyt noutaa kaupungista, voitiin nyt saada Jegor
Timofeitshiltä. Tämä Jegor, miten hän oli ollut imar-
televa ja nöyrä, miten hän oli tunkeutunut jokaisen suo-
sioon!
Se oli silloin, kun Jaio oli noin kolmannella vuodellaan.
Jegor oli ollut kaikkein palvelija. Koukussa kuin link-
kuveitsi oli hän tarjonnut tupakkaa ja piittinää, sanonut:
»peivee» ja»hyvesti» ja»ole hyve»—• »eikö raha, no ei mite
toine kerta, kirjota kirja toine kerta, isentä». Se
oli niin mukavaa, mutta kun vuosi oli lopussa, niin hä-
nen kirjansa oli täyteen kirjoitettu, ja kaikista niistä
pikkuostoksista tuli iso summa. Ja jos ken tarvitsi lai-
naa, niin keliäpä silloin oli rahaa, jos ei Jegorilla. Hän
kyllä otti kaksitoista prosenttia; mutta sittepä siinä ei
ollutkaan mitään mutkia, asianajajia, tuomareja, lauta-
miehiä ja muuta sellaista. Ja kukapa ei tarvinnut ra-
haa niinä aikoina! Sitä tarvitsi koko maailma ja Kris-
tian myös. Ja kun neljä vuotta oli kulunut, silloin oli
Jegor Timofeitsh Ivanov muuttunut kaikkein palveli-
jasta kaikkein herraksi. Nyt oikeni hänen selkänsä tuo-
ta pikaa; hän tuli jäykäksi kuin puukkoveitsi; nyt oli
toinen ääni kellossa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
