Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
99
tynyt kun oli, kierasi käsivartensa hevosen kaulaan. Oli-
han siitä jo pitkä aika, kun hän oli saanut taputella Ja-
loa, silitellä sen hienoa karvaa ja puhutella sitä. Vetäes-
sään kättänsä pitkin sen selkää tunsi hän yht’äkkiä ran-
teet Jegorin piiskasta. Silloin vihastui tämä vähän hu-
malainen mies. »Kelvoton eläintenkiduttaja», noitui hän
ja puristi kyhmyräistä nyrkkiään Jegorin taloa kohti.
»Kyllä minä sinut, ystävä parka, ainiaaksi vapautan hä-
nen pilkastaan ja ruoskastaan, hänen julmuudestaan
ja hirmuisuudestaan.» Ja ennenkuin asia oli oikein sel-
villäkään mielessä, sieppäsi hän olkapäällään pyssyn
pamaus, ja jalo eläin vaipui koristen maahan; suruinen
katsaus vielä sammuvasta silmästä ja Jalo makasikuol-
leena aidan takana, joka erotti hänet entisestä isännäs-
tään. Kristian pakeni kuin murhamies metsään. Puo-
len tunnin päästä astui hän takaisin tupaansa ihan selvä-
nä. Metsästyskumppanit olivat menneet etsimään sai-
rasta koiraansa. Kristian oli kahden kesken vaimonsa
kanssa. Kiikutettuna ja väristen kertoi hän hänelle, mi-
tä oli tehnyt.
»No, mitä aiot sinä nyt tehdä? sanoi Kristianin vai-
mo, kun mies palasi lautamies Laurikaisen käynnin jäl-
keen myöhään yöllä tupaansa. Eihän ole mitään vie-
raita miehiä?»
»Ei, ei yhtään, mutta käyköön miten tahansa, minä
kaikissa tapauksissa kerron koko Jalon historian.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
