Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
98
nut puolustautumaantai kiivennyt puuhun. Metsästäjien
saapuessa paikoille hypiskeli Sipi hurjinta sotatanssiaan
hongan ympärillä, jonka oksilla ilves makasi, näyttäen
hampaitaan ja syljeksien vastustajallensa. Tupsuiset
korvat olivat painetut pitkin päätä, silmät säkenöivät
kiukusta ja näytti siltä, kuin sillä olisi ollut hyvä halu
loikahtaa yhdellä hyppäyksellä pörhöisen vihollisensa
päälle. Kuitenkin se, ennenkuin ehti panna sotapää-
töstänsä toimeen, putosi, ääntä päästämättä, ensinnä
tulleen metsästäjän luodin lävistämänä maahan. Sen
käpälät sidottiin yhteen, seiväs pistettiin jaikain välitse
jariemuiten kannettiin saalis Kristianin pihaan. Siellä
väsyneet, vaan iloiset metsästäjät söivät maalaispäiväl-
lisen, ja ilveksen peijaisia pitäen juotiin runsaasti rom-
mia, sikunaviinaa jakarvastelevaa konjakkia. Väkevät
juomat nousivat lämpimässä päähän ja hämärän tullessa
Kristian ja hänen vieraansa olivat jotenkin punakat ja
kovaääniset.
»Kuules nyt, Kristian», sanoi hänen vaimonsa, joka
alkoi tulla levottomaksi melusta, »minä enkärsi ladattuja
pyssyjä tuvassa, mene ulos jaammu luoti pois tuosta pys-
systä!» Kristian nousi verkalleen ylös, huomauttaen, että
naiset ne nyt aina ovat sellaisia pelkureja, otti penkiltä
pyssyn ja meni ulos. Siellä oli päivänvalo jo sammunut,
mutta ei vielä ollut tullut pimeä. Iltatuuli toi tuok-
sua äsken kansioiduista apilaista. Etäältä kuului pai-
menpoikain tutut leikittelevät äänet ja pihlajassa pi-
halla sirkka pontevasti veti virttänsä. Horjuvin säärin
astui Kristian alas rappusistansa. Yhfäkkiä hän py-
sähtyi. Tuolla tallin nurkan takana seisoi taas hänen
öittensä unelma ja hänen päiviensä ajatus. Jalopudisti
sievätekoista päätänsä, värisytti tuuheaa harjaansa ja
kutsui entistä isäntäänsä hiljaisella, matalalla, salaperäi-
sellä hörhötyksellä. Kristian meni liikutettuna sen luo
jataputti sen säkää. Hevonen pisti matalan aidan pääl-
litse kapean turpansa hänen taskuunsa. Kristian, kiih-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
