Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - A. Oksanen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
johon kaikki tämän lahjat viittasivat, ja jonka
tämän kuitenkin kaikitenkin täytyi parhaina
hetkinään tuntea piilevän povessansa.
Nousukkaana, nuoren kansan lapsena,
uutis-talon asukkaana, täytyi Oksasen sydämensä
syvimmässä tuntea rajatonta kiitollisuutta sitä runoutta
kohtaan, joka oli heittänyt ikäänkuin heleän
hunnun yli hänen »karun, köyhän, pyhän»
synty-mämaansa. Mutta ei ainoastaan Suomenmaata,
vaan myös Suomen kansaa oli Runeberg jo hänen
mielestään ikipätevästi ihannoinut: Kurun Matit,
Saarijärven Paavot, Hanat, Pistoolit, Hannat,
Hetat, Augustat, Annat, Aarot ja lopuksi koko
Suomen sodan aikainen uljas urhoparvi.
»Liha on ne meidän lihastamme,
veri juuri meidän verestämme",
todistaa Oksanen niistä, samalla tunnustaen
Runebergin tulkitseman käsityskannan Suomenmaasta
ja sen kansasta omakseen, niinkuin hän yllä oli
Runebergin kirjallisen makusuunnan omakseen
tunnustanut. Runeberg oli toisin sanoen hänelle
täydellisyys, jossa hän ei nähnyt mitään muuta
puutetta kuin yhden: sen, että tämä oli kirjoittanut
ruotsinkielellä. Ja siinäpä hän näkeekin oman
ynnä muun suomenkielisen runouden ainoan
oikeutuksen ja johtotähden. Jos saisi saman mielen,
samat runolliset ihanteet, vielä kerran yhtä
kauniisti suomenkielellä soinnahtamaan, silloin olisi
kaikki hyvin! »Runon into, Runebergin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
