Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarlo Bergbom
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ajatuksista ja tyhmästä runollisuudesta — on
täydellinen», päättää tekijä myrkyllisen
luonnekuvansa. Keskustelu tässä perheessä käy osittaiu
ranskaksi ja niiden rajamerkkien välillä, jotka
sellaiset sanat kuin »paali», »valkoinen tyllihame»,
»luutnantti Dunasjeff», »ensimäinen valssi»,
»Mir-gorodin rykmentti» y. m. muodostavat.
Venäläinen upseeristo on naisten aurinko, se, »jonka
ympäri heidän unelmansa planeetteina kiersivät», ja
tärkeimmät kysymykset taas— tosin ennen
tanssi-jaisia — esim. siitä, onko krinoliini enää
muodinmukaista. Lisätkää siihen vielä »Puolan
kaunotarten kuningatar», everstinrouva Vanda
Lubo-mirska — »kaksi tulta säihkyvää silmää», hartiat
»kuin Canovan veistämät» (tietysti Canovan!) —
ja vanha suomalainen kanteleensoittajatar
nimeltä Vappu (tietysti Vappu!), ja ympäristö on
valmis, tuo »ruotsalais-venäläis-franskalainen
sekasotku», jossa päähenkilön, ja hänen mukanaan
tekijän nähtävästi, on »niin ihanaa kuulla
suomalaista ääntä» nälkämailta saapuneen Vapun
suusta! Eikö siinä ole jo täydellisesti tapahtunut
se sivistyksellisen ja valtiollisen muukalaisuuden
yhteensulaminen, jota suomalaisuuden isät
pelkäsivät ja jonka vuoksi heidän mielestään oli
kiiruhdettava herättämään kansaa taisteluun ainakin
edellistä vastaan?
Novellin juoni ja henkilöiden sen kautta
ilmenevä sielun-elämä ei ole vähemmän tyypillinen
aikakaudelleen: Vappu soittaa kanneltaan, Vanda
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
