Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarlo Kramsu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kramsun jumala ei ole suonut hänelle mitään
sellaista sovittavaa sielunkykyä. Hänessä ei ole
huumoria niin nimeksikään. Jos hän sellaista
joskus yrittää, karskahtavat sanat heti kuin kaksi
yhteenpurtua hammasriviä vastakkain. Kaarlo
Kramsu on traagillinen ja ainoastaan traagillinen
runoilija. Itse Kullervon tarina Kalevalassa —
muuten Suomen kirjallisuuden traagillisin —
vaikuttaa meihin vielä aivan hilpeästi, vilkkaasti ja
värikkäästi sen kolkon, kaamean, aution ja, niin
sanoaksemme, tyhjän tragiikan rinnalla, joka
asuu Kramsun raudan-raskaiden, peljättävien
rytmien alla ja nousee pinnalle niin pikimustana, niin
sydän-öisenä, niin aamu-tähdettömänä hänen
parhaissa runoissaan. Suomen kirjallisuudessa hän on
ainoa laatuaan. Maailman kirjallisuudesta
muistuu mieleen Edgar Allan Poe, jonka todellakin
k a a r n e-siipinen runous on jonkun verran tälle
suomalaiselle yölinnulle sukulaista. Mutta
hänelläkin tulee jo liikkuvampi, vaihtelevampi
mielikuvitus edes joksikin sovittavaksi, vapauttavaksi
momentiksi. Sillä rikas mielikuvitus, luokoon se
sitten mitä hirmukuvia tahansa, on jo sellaisenaan
joku seurakumppani sille, jonka tie kulkee
ehdottomassa elämäntyhjyydessä ja
elämän-yksinäisyy-dessä. Kaarlo Kramsulla ei ole edes sitä
lohdutusta. Hänen mielikuvituksensa on yhtä köyhä
vivahduksista kuin on köyhä iloista ja suruista
hänen tunne-elämänsä. Hänellä ei ole kuin pari
kolme asiaa sanottavaa, mutta ne hän sanoo sitten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
