Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arvi Jännes
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
nen, aina uusi ja aina yhtä innostava aihe tälle
runoudelle. Sieltä ottaa sen Suonio, sieltä ottaa sen
J. H. Erkko, päästyään maan sivistys-elämän
tasalle, ja antaa saman sävelen vieriä edelleen
kautta kaikkien laulujuhlien, nuorisoseurojen ja
kansan-opistojen. Alkaen Oksasesta tämä sävel
saa kiihkeimmän kaikunsa 1870-luvun lopulla ja
1880-luvun alussa, tietysti silloisten tulisten
yli-oppilastaistelujen vaikutuksesta, mutta jatkuu
kauas vielä nykyisempiinkin aikoihin, hälveten
hiljakseen kesäisten nuorisojuhlien laululavoille
ja toverikuntien käsinkirjoitettuun
sanomalehdistöön.
Tämän runouden luonteenomaisimpia ilmiöitä
on K. P. T:n marssi (Jos sydän sulia puhdas on
on . . .»), mutta sen huippuna on Arvi Jänneksen
imponeeraavaa yövartio-huutoa Herää Suomi
pidettävä.
Sen sukulaisuus Oksasen Suomen vallan
kera on helposti havaittavissa: sama tunnelma on
kehitetty vain ylpeämmäksi ja itsetietoisemmaksi.
Heräävästä Suomesta on tullut jalopeura, joka jos
nousee, »maahan lyö» jokaisen, joka sitä »kieltävi,
sortaa, syö». Kärsityn vääryyden tunto on tämän
aste-eron aikaan saanut. Oksanen, joka itse seisoi
niin lähellä maamme ruotsinkielisen vallas-säädyn
kirjallisia ja kansallisia ihanteita, ei olisi koskaan
voinut kehoittaa näin väkivaltaiseen
vallankaappaukseen. Hän voi korkeintaan sanoa: »kelläs
täss’ ois äänen vuoro?» ja lingota tunnuslauseen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
