Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
tuossa kylmässä, ankarassa ajassa saavan kyllin
ilmaa siipiensä alle. Heidän käy niinkuin Teuvo
Pakkalan; he eivät saa oikein kiinni ajastaan.
Toiset kulkevat vanhan romantiikan kahleissa,
jotka ainoastaan J. H. Erkko on ollut kyllin
väkevä murtaakseen, toiset hukkuvat Kasimir
Leinon tuomaan järkeilyyn ja käsitteellisyyteen.
Kuitenkin on 1890-luvulla selvä pyrkimys
takaisin runomuotoon havaittavissa. Suorasanaisista
kirjailijoista vie sen pisimmälle Juhani Aho, jonka
tunnelmarunous ja rytmillinen
p r o o s a jo ennustavat jälleen uuden romantisen
ajan koittamista.
Kaikki kirjalliset vaikutukset ulkoapäin ovat
omiaan sitä edelleen kehittämään. Ruotsissa on
realismi tehnyt täydellisen vararikon: itse sen
päämies August Strindberg menee Infernon
kautta Damaskukseen. Nerokas kolmikko
Fröding, Levertin, Heidenstam kohottaa
ruotsinkielisen laulurunouden korkeammalle kuin se on
ollut milloinkaan ennen, heidän rinnalleen astuu
lyyrillisen proosan ja lentävän mielikuvituksen
mestari Selma Lagerlöf, jonka Gösta
Berlin g i n satu tekee syvän vaikutuksen myös
tälläpuolen Pohjanlahtea, ja Ellen Key kohdistaa
yhteiskunnallisen nais-vapautumisen takaisin
naisen sisällisimmän, naisellisimman vaisto-elämän
viljelyyn. Kaikkialla käy henkinen liike ulkoa
sisäänpäin, yhteiskunnallisesta yksilölliseen,
järjestä tunteesen, ulkonaisesta havainnosta tunnel-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
