Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
maan ja mielikuvitukseen. Norjassa on Ibsen itse
jo kääntynyt syvästi mystilliseen, symbolistiseen
sielunkuvaukseensa: pitkät yksilölliset
erämaan-taipaleet erottavat Nooran ja John
Gabriel Borkmanin tekijät toisistaan. Knut
Hamsun, Vilhelm Krag, Jörgensen, Obstfelder,
kaikki etevimmät norjalaiset ja tanskalaiset
nuoret henget kantavat uhrinsa tälle uudelle
romantiikalle. Sama henkinen ilmavirta käy kautta
maailman. Saksassa kehittää Friedrich Nietzsche
suvereenisen yksilöllisyyden ajatuksen, jonka
täydellisin tähän-astinen ilmestysmuoto lienee Goethen
korkeaan koskemattomuuteen soinnutetussa
per-sonallisuudessa havaittavana, syvästi
haltioituneeksi, profeetalliseksi runoudeksi: Näin
puhui Zarathustra. Italiassa tunnustautuu
Gabriele d’Annunzio vanhan latinalaisen hengen
ja uuden romantisen kauneus-uskonnon
hartaim-maksi kannattajaksi ja itse Ranskassa, kirkkaassa,
heleässä Ranskassa, on ajan
sisäänpäin-kään-tyvä suunta löytänyt edustajansa Paul
Verlai-nessä ja koko sym holistisessa runoilijakohortissa.
Näiden henkisten johtotähtien alla, joista jo
ennen Juhani Ahon yhteydessä on huomautettu,
purjehtii esiin myös 1890-luvun suomenkielinen
uusromantinen kirjallisuus.
Sama on asianlaita ruotsinkielisellä taholla
maamme kirjallisuudessa, jossa kehitys
Runebergin ja Topeliuksen kansallisesta romantiikasta
oli vienyt Karl A. Tavaststjernan edustamaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
