Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ahriman ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
135
Ahvenanmaa
136
niukalti kitukasvuisia puita, etenkin
tervaleppiä, koivuja ja mäntyjä. Metsänkasvu on
kuitenkin niin vähäistä, että esim. Brändön
pitäjässä ei ole sen vertaa puita, että ne riittäisivät
välttämättömimpiin tarpeisiin, eikä vakituista
metsää ole Kumlinginkaan saaristossa. I. L.
Eläimistöstä puuttuvat m. m. seuraavat
Etelä-Suomessa tavattavat lajit: siipiorava,
ilves, näätä, tuhkuri, susi, maakarhu, hirvi,
satakieli, kuhankeittäjä, punavarpunen, maakotka,
metso, metsäkana; turkinpyy ilmestynyt 1902.
Ainoastaan A:lla tavataan kanervakäärme.
Etelä-Suomessa harvinainen siili on varsin
yleinen. E. E. E.
— 2. Ahvenanmaan maakunnan, jonka
nykyisessä vaakunassa on kultainen hirvi
sinisellä pohjalla,
muodostaa: hallinnollisessa suhteessa Ahvenanmaan k i h 1 a k u
n-t a, johon kuuluu
Turun ja Porin
läänin 5
nimismiespii-riä, oikeuden-käytöllisessä
suhteessa Turun
hovioikeuden
alainen Ahvenanmaan
tuomiokunta,
johon kuulua &
käräjäkuntia, sekä
kirkollisessa suhteessa Ahvenanmaan
rovastikunta, jossa on 13 pitäjää ja 2
kappelia; näistä on 7 seurakuntaa Ahvenanmaan
„mantereella" ja 8 sen saaristossa.
Asukasluku oli v. 1905 26,132 (suomeapuhuvia
v. 1900: 779). Väestön tiheys on hyvin erilainen
eri seurakunnissa. Tiheimmin asuttu on
Jomalan pitäjä, jossa on 25 henkilöä km’:llä,
harvimmin asuttu on Kumlinge, jossa samalla alalla on
ainoastaan 13. Maakunnan keskimääräinen
väestötiheys on 19 henkeä kmMlä.
Jo varhain, ainakin 5,000
vuotta sitten, kivikaudella,
asui muutamin paikoin
Ahvenanmaan „mantereella"
väestö, joka näytti tänne
muuttaneen lännestä tai
lounaasta, kuten osoittavat
laajoilla v. 1905 keksityillä
kivikaudenaikuisilla
asu-masijoilla tehdyt runsaat
muinaislöydöt. Asutus
levisi yhä enemmän
pääsaarella pronssikaudella,
jolloin vielä meidän
päiviimme sangen useilla
Ahvenanmaan vuorilla ja korkeilla
mäillä säilyneet
kivirouk-kiot rakennettiin, mutta etenkin rautakaudella,
kuten useat tuhannet, melkein joka kylässä
tavattavat hautakummut, „ättehögar", varsinkin
rautakauden lopulta, „viikinki-ajalta" n. 800-1050
j. Kr., kyllin todistavat. Näiden „viikinkien"
jälkeläisiä on se ruotsalainen väestö, joka
nyt asuu koko Ahvenanmaalla, myöskin
saaristossa, jonne kuitenkin asutus lienee vasta
kristinuskon maahantulon jälkeen keskiajalla levin-
A:n myäbempi vaakuna.
nyt, päättäen siitä, ettei minkäänlaisia
esihistoriallisia muistomerkkejä eikä löytöjä ole täältä
ensinkään tavattu. Suomalaisten
maahanmuuttoa voidaan todennäköisesti
huomata vasta nykyaikana, viimeisinä
vuosikymmeninä, jolloin työvoiman puute on suuresti
lisääntynyt, sittenkuin maakunnan omat asukkaat
ovat yhä runsaslukuisemmin alkaneet muuttaa
Ameriikkaan. Siirtolaisia oli v. 1893-1902 1,920.
Viikinkiajan loppupuolella, 1000-luvulla lienee
kristinuskon vaikutus jo alkanut Ahvenanmaalla
ja levisi helposti, koska Ahvenanmaan ohi kulki
ikivanha kauppatie Lyypekistä pitkin Ruotsin
rannikkoa Ahvenanmeren yli, Ahvenanmaan ja
Etelä-Suomen saariston kautta Porkkalan
niemeen ja siitä sitten Räävelin kautta
sisä-Venä-jälle. Tämän reitin varrella oli monta tunnettua
ankkuripaikkaa, m. m. „lynebötæ" (nyk.
Lem-böte) Lemlannissa, sitä paitsi Föglön, Kökarin ja
lliittisen saaristoissa, Hankoniemen lähistöllä,
Hautakumpuja Ahvenanmaalla.
y. m. m. paikassa. Muistona näiltä kristinuskon
ensi ajoilta Ahvenanmaalla voi pitää Lemböten
kappelinraunioita. Ahvenanmaan kirkoista,
jotka muutoin lienevät Suomen vanhimpia,
mainitaan Saltvikin kirkko asiakirjoissa ensi kerran
v. 1322 ja Finströmin v. 1328, vaikka ne
luultavasti ovat vanhempia. Myöhemmin
keskiajalla perustettiin etäiselle Kökarille (ks. t.),
äskenmainitun kauppatien varteen,
fransiskaani-luostari.
Kristinuskon saapumisen jälkeen on
maakunnan historia koko keskiajan ja jonkun osan
uutta aikaa pääasiassa Kastelholman (ks. t.)
linnan historiaa. Linna, joka todennäköisesti
perustettiin 1300-luvun loppupuolella, tuli Ruotsin
kuninkaallisen hallinnon pääpaikaksi
Ahvenanmaalla, kunnes se, 1600-luvun keskivaiheilla,
jolloin Ahvenanmaan maaherranvirka 1635
lakkautettiin, sai jäädä kokonaan rappeutumaan.
Unio-ninajan ainaisten sotien, samoinkuin
1500-luvun-kin sotien aikana joutui Kastelholma ja sen
mukana koko maakunta useita kertoja milloin
minkin puolueen haltuun. Viimeisen ankaran
hävityksen Ahvenanmaa sai kestää Isonvihan aikana,
jolloin maa useita vuosia oli kokonaan autiona.
Sodat 1700-luvulla ynnä 1808-09 vuosien sota
sitävastoin rasittivat vähemmän maakuntaa.
Viimemainitun sodan tapauksista on mainittava, että
kevättalvella v. 1808 tarttui Ahvenanmaan väestö
aseisiin nimismies Arénin ja kirkkoherra
Gummeruksen johdolla ottaen sikäläisen venäläisen
joukko-osaston vangikseen. Seuraavana talvena
venäläiset valloittivat takaisin Ahvenanmaan,
joka sitten Haminan rauhassa joutui Venäjälle.
A:n vaakuna v:lta 1438.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
