Tietosanakirja / 1. A-Confort / 149-150 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ainé ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

149

Ainé—Aineias

150

katsantokannan mukaan aine onkin vain „ilmiö
meidän tajunnassamme”, vai onko se
tosiolevainen, jonka ilmaus aine on, yleensä mahdoton
tuntea, kuten skeptisismi, agnostisismi ja Kantin
„kritisismi” väittävät.

Filosofiassa aine (materia) sanaa käytetään
vanhastaan osoittamaan toistakin käsitettä.
Aristoteles asetti maailmankäsityksensä
perustukseksi aineen ja „muodon” vastakohdan.
Aine on hänestä muodoton, epämääräinen,
passiivinen alusta eli kannattaja, joka saa
määrättyjä ominaisuuksia vasta kun „muoto” siihen
yhtyy, vaikuttaa siihen ja määrää sitä;
„muotoon” kuuluu sen mukaan olevaisen
vaikuttavat voimat, muoto on aktiivinen, toimiva,
hallitseva puoli olevaisessa, sen aate ja olemus
(essentia). Aristoteleen opin jälkivaikutukset
ovat hyvin kauan jatkuneet tieteellisessä
kielenkäytössä ja käsitemuodostuksessa. — Vieläkin
toisen merkityksenvivahduksen saa ainekäsite,
kun asiain „aineellisella puolella” tarkoitetaan
niiden sisällystä, sitä, mikä niissä on
asiallista, vastakohtana niiden
muodolliselle puolelle, joka osoittaa sitä tapaa, miten ne
ilmenevät ja muodostuvat ja miten niitä
käsitellään. Esim. runoteoksessa erotetaan toisistaan
„aineellinen” (materiaalinen) puoli (saksaksi
„Stoff”, suomeksi useimmiten paremmin
„sisällyksellinen” tai „asiallinen” puoli), s. o.
aate-sisällys, ja muodollinen puoli, s. o. esitystapa.
Niinikään Kant ynnä muut erottavat
sielullisessa tajuamisessamme sen „aineen” eli
miellesisällyksen ja sen „muodon”, jolla silloin
tarkoitetaan sitä tapaa, miten tajuamiskykymme
käsittelee ja muodostelee mielteitä. A. Gr.

Ainé [enē´] (ransk. < lat. ante natus =
esikoinen), vanhempi; vastakohta: cadet (ks. t.).

Aineenkoetus tarkoittaa tutkia tekniikassa
käytettyjen aineiden ominaisuuksia ja määrätä
niiden käytännöllistä arvoa. — A. on sekä
mekaaninen että kemiallinen; tavallisesti
ymmärretään kuitenkin a:lla aineen mekaanista
koettelemista. Kaudan ja muiden metallien
vetokes-tävyyttä koetetaan siten, että tangonmuotoinen
kappale koetettavaa ainetta venytetään
erityisessä koneessa katkeamaan asti; kivistä ja
muista rakennusaineista koetetaan tavallisesti
niiden puristuskestävyyttä. Harvemmin
määrätään sekä metallien että rakennusaineiden
taivutus- leikkaus- ja vääntökestävyys sekä kovuus.
Metallia koetettaessa määrätään aina myöskin
koekappaleen muodonmuutos.

Erityisiä koetustapoja käytetään sementin,
paperin, öljyn y. m. koettamisessa.

Helsingissä on Teknillisen Korkeakoulun
yhteydessä yleinen aineenkoetuslaitos, jossa on
kolme osastoa, nimittäin 1) osasto metallien 2)
osasto rakennusaineiden sekä 3) osasto paperin
koettamista varten. Kaikilla osastoilla on oma
johtajansa. Aineenkoetuslaitos perustettiin
Polyteknillisen Opiston yhteyteen vuonna 1889,
jolloin Keis. Senaatti Teknillisen Yhdistyksen
esityksestä määräsi 20,000 mk. tätä tarkoitusta
varten. Sittemmin on aika-ajoin myönnetty
lisävaroja uusien koneitten hankkimista varten,
joten aineenkoetuslaitos nykyään on kutakuinkin
nykyajan vaatimuksia vastaavalla kannalla.
Metallien osastossa ovat tärkeimmät koneet 50
tonnin venytyskone, jossa myös voidaan tehdä
puristus-, taivutus- ja leikkauskokeita, 150 tonnin
puristus- ja taivutuskone, erikoistaivutuskone
valurautaisia tankoja varten, 5 tonnin
venytyskone rautalankoja, hihnoja y. m. varten y. m.
Rakennusaineiden osastossa on 300 tonnin ja 30
tonnin puristuskone sekä täydelliset laitteet
sementin koetusta varten. Paperin osastossa on
täydelliset laitteet paperin, kankaan y. m.
koettamista varten. Aineenkoetuslaitoksen
vuosi-sääntö uusien koneitten hankkimista varten
Tekn. Korkeakoulussa on 6,000 mk. E. S-a.

Ainehisto, kirjan sisällysluettelon
vanhentunut nimitys.

Aineiasrotta (Didelphys dorsigera) on meidän
rottaamme vähän pienempi, mutta hyvin sen
näköinen pussieläin
Brasiliasta ja
Guayanasta.
Naaras, jonka pussi
on vaillinainen,
kantaa
poikasiaan selässänsä.
Kiinni
pysyäksensä kiertävät
nämä häntänsä
emän hännän
ympärille.


Aineiasrotta.

Aineias [-nei’-] (lat. Ænē´as),
troialaistaruston sankareja, Zeus-jumalasta polveutuvien
Dardanidein sukua; hänen isänsä on Ankhises,
hänen äitinsä jumalatar Aphrodite. Homeroksen
Iliadissa A. on troialaisten etevin sankari
Hektorin jälkeen. Sodassa jumalat A:ta erityisesti
suojelevat, ja hänelle ennustetaan, että hän ja
hänen jälkeläisensä tulevat vastaisuudessa
pitämään kuninkuutta troialaisten keskuudessa.
Tämä piirre edellyttää, että A:n luultiin
pelastuneen Troian häviöstä, ja perustuu paikallisiin
muistotaruihin, joidenka mukaan A:n jälkeläisiä
on kauan hallinnut eri paikkakunnilla
Troas-maakuntaa. Tunnetumpi on toinen, nähtävästi
nuorempi taru: A. oli valloitetusta Troiasta
(taikka jo ennen valloitusta) isänsä, poikansa ja
lukuisain seuralaisten kanssa lähtenyt merille,
etsiäkseen uutta kotimaata; laivoillaan hän
kuljetti mukanaan Troian suojelus- ja sukujumalain
pyhät kuvat. Taruston kehittyessä hänen
harharetkensä ulotettiin yhä kauemmas; useihin
paikkoihin Välimeren maita hänen kerrottiin
retkillään perustaneen kaupunkeja, rakentaneen
templejä (Aphroditelle) j. n. e. 6 :nnella vuosisadalla
e. Kr. runoilija Stesikhoros jo kertoi A:n tulleen
Italiaankin („Hesperiaan”). Kerrottiinpa hänen
käyneen Afrikassakin (Karthagossa). Kun
sittemmin Roomasta kasvoi mahtava suurvalta,
alkoivat ensin kreikkalaiset ja sitten
roomalaisetkin kirjailijat asettaa Rooman kansan synnyn
A:n taruston yhteyteen. A. oli muka lopulta
laskenut maihin Latiumin maakuntaan, nainut
kuningas Latinoksen tyttären Lavinian ja
perustanut Lavinium-kaupungin. Hänen poikansa
Askanios, jolla muka Italiassa oli nimenä
Iulus, perusti Alba Longan, jota pidettiin
Rooman emäkaupunkina. A:sta muka polveutuivat
Rooman perustajatkin, Romulus ja Remus.
Tunnettu on, että m. m. Cæsarin suku (Julius-suku)
piti A:n poikaa Iulusta kanta-isänään ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>