Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aivokalvontulehdus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
165
Aivokalvontulehdus—Aivot
Aivokalvontulehdus (meningitis).
Tärkeimmät muodot: 1. Vksinkertainen a. (meningitis
liruta simplex), jolloiuka märkää muodostuu
erittäinkin aivojen kuperalle pinnalle p e
h-m n ä n aivokalvon silmukoihin ; se ilmenee
keuhkokuumeen, kurkkumädän, tulirokon tai muun
inf< ktsionitaudin äkillisenä seurauksena. — 2.
Epideeminen a. (meningitis eerebrospinalis
epi-demica), märkimisilmiö pehmeässä aivo-ja
selkä-ydinkalvossa; sen aiheuttaa
mikrokokkusbak-teeri (meningococcus intracellularis); puhkeaa
äkkiä ilmi kovalla kuumeella, sietämättömällä
päänsäryllä, kouristus- ja halvausilmiöillä ja
aralla niskanjäykkyydellä; on erittäin
vaikea-laatuinen, vie useimmiten kuolemaan. — 3.
Kroonillinen a. ynnä aivokalvojen kovettuminen
• siintyy usein juomareilla ja mielenvikaisilla. —
4. Tuberkuloosinen a. (meningitis tuberculosa),
lapsissa tavallisempi kuin täysikasvuisissa,
esiintyy enimmäkseen muiden elinten tuberkuloosin
ohella, muodostaa aivojen alapuolen pehmeään
aivokalvoon harmaankeltaisia, hietajyvän
kokoisia tuberkelinystyröitä. -— 5. Juomareissa usein
ilmenevä kovan aivokalvon tulehdus
(pakyme-ningitis) kulkee hiipien. Myöskin kuppatauti
aikaansaa a:n.
Aivokalvot ks. Aivo t.
Aivokasvannainen (tumor cerebri),
aivo-aineesta tai aivokalvoista kohoava kasvannainen.
Aivokalvon kasvannaiset ovat enimmäkseen
sar-komeja; aivoaineen a:t johtuvat enimmäkseen
aivojen sidekudosainesten kasvamisesta, mutta
ovat kuitenkin sisäiseltä rakenteeltaan hyvin
erilaisia (sarkomeja, gliomeja, myxomeja). Ne
häiritsevät verenkiertoa ja saavat aikaan
paineen. Ne ovat milloin syöpää, milloin
tuberkeli-tai syfilistartunnan y. m. synnyttämiä.
Aivokohju (enccphalocele), aivoaineen tai
ai\okalvojen tunkeumiueu ulos pääkopassa
ole-\ ista aukoista. il. O-B.
Aivokurkiainen ks. Aivot.
Aivolisäke ks. Aivot.
Aivo-ontelot ks. Aivo t.
Aivopaine (compressio cerebri), aivokopassa
ja selkäydinkanavassa vallitsevan paineen
lisääntyminen, syntyy joko aivoja ympäröivän nesteen
tulehduksellisesta lisääntymisestä tai tilan
supistumisen takia, jonka aiheuttavat
kasvannaiset, verenvuoto, märänkokoontuniinen,
päänlui-den murtuminen. A. saa aikaan päänkipua,
näköhäiriöitä, halvaantumista, unitaudin,
vieläpä kuoleman.
Aivopehmeneminen, yhteinen nimitys
erilaisille tiloille, joissa aivoaine on paikoittain
tau-dillisesti muuttunut. Aivoissa esiintyy väliin
pieniä n. s. pehmenemisiä, jolloin aivojen kudos,
menettäen tervepohjaisen rakenteensa, muuttuu
toimintaansa kelpaamattomaksi pehmeäksi
pesäkkeeksi: syynä näihin voivat olla pienet
veren-purkautumat ja verisuonien tukkeumat.
Nimityksellä aivopehmeneminen tarkoitetaan
kuitenkin enimmäkseen erityistä parantumatonta,
mie-lenvikaan ja kuolemaan viepää tautia, dementia
paralytiea’a eli progressiivista paralysiaa, joka
yhä selvemmin on näyttäytynyt olevan
jonkuu-laisen syfilistartunnan jälkitautina, il. O-B.
Aivopuoliskot ks. Aivot.
Aivorakot ks. Aivot.
Aivoreidet ks. Aivo t.
Aivorunko ks. Aivo t.
Aivosilta ks. A i v o t.
Aivosuppilo ks. Aivot.
Aivot. Aivoiksi nimitetään yleensä
kaksi-kylkisten eläinten päässä sijaitsevaa
keskushermoston pääosaa. Madoissa ja niveleläimissä
aivoilla tarkoitetaan molempia nielunpäällisiä
hermosoluja (gangliolta), jotka hennottavat
silmät ja tuntosarvet ja jotka usein ovat yhtyneet
yhteiseksi n. s. aivosolmuksi. Nilviäisissä
molempia keskimäisiä nielunpäällisiä hermosoluja
eli n. s. eerebraali ganglioita sanotaan aivoiksi.
Piiäkallollisissa luurankoisissa aivot
(ence-phalon) ovat se keskushermoston osa, joka
sijaitsee pääkopan muodostamassa ontelossa. Aivot
muodostuvat niillä sikiön putkimaisen
selkäydin-aiheen etupäässä syntyvistä rakkomaisista
laajennuksista, aivorakoista. Aivorakkoja on viisi:
etuaivot, väliaivot, keskiaivot, taka-aivot ja
peräaivot. Näistä etuaivot aikaiseen
jakaantuvat kahteen, oikeaan ja vasempaan puoliskoon.
Rakkojen seinät, jotka kuten koko
selkäydin-putki ovat muodostuneet hermosoluista ja
hermo-säikeistä, ovat sikiöllä alussa ohuet, mutta
kasvavat paksuudelleen. Jäännöksinä sikiön
aivo-rakkojen verrattain suurista onteloista ovat
täyskasvaneilla n. s. aivo-ontelot. Eri
luuran-koisluokissa aivorakot joutuvat hyvin erilaisen
kehityksen alaisiksi suhteellisen kokonsa samoin
kuin tehtäviensä puolesta. Aikaisimmilla
luu-rankoisilla ne 5 aivo-osastoa, jotka mainituista
aivorakoista syntyvät, muodostavat jokseenkin
suoran jonon, korkeammilla sitävastoin
aivorunko taipuu ja muutamat aivo-osastot suuresti
laajenevat. Varsinkin isojen aivojen nimellä
tunnetut etuaivot ovat erittäin suuret ja lisäksi
poimuiset niillä nisäkkäillä, jotka älynsä
puolesta ovat kehittyneimmät.
Ihmisellä aivot (ks. kuvaa) muodostavat
jokseenkin munanmuotoisen, pehmeäD,
hermo-ainetta ja verisuonia sisältävän valkean tai
harmaan massan, joka saavuttaa täyden kokonsa
7-8:unella ikävuodella ja jonka paino miehillä on
keskimäärin vähän yli 1,400 gr, naisilla
keskimäärin 125 gr vähemmän.
Seuraavat aivojen osastot ovat helposti
huomattavat: isot aivot (cerebrum), pienet
aivot (cerebellum) ja k e s k i-a i v o t
(mesen-cephalon) eli aivorunko, joka on väli- ja keski
aivojen ynnä pidentyneen selkäytimen
yhteisnimi.
Isot a i v o t, n. */t koko aivojoukosta,
täyttävät pääkopan ontelon koko etu- ja yläosan ja
peittävät muut aivo-osat alleen. Syvä
keskiviivassa kulkeva juopa (B, 15), johon myös kova
aivokalvo laskeutuu, jakaa isot aivot kahteen
puoliskoon (hemisfääriin).
Halki-leikkauksessa huomaa, että aivojen
pintakerroksen muodostaa harmaa n. s. kuorikerros,
joka sisältää runsaasti hermo-(ganglio ) soluja :
tämän alla on hermosäikeitä sisältävä ja
verisuonista köyhempi valkea n. s. y d i
n-kerros. Isojen aivojen pinnassa näkyy
lukuisia kiemurtelevia, syvien uurteiden (sulei)
rajoittamia poimuja (gyri), jotka ovat
harmaan kuorikerroksen muodostamia, ja jotka
suuresti laajentavat tämän sieluntoiminnoille
tärkeän kudoskerroksen pinta-alaa. Eräs isojen
aivojen tyvessä esiintyvä syvempi vako, S y 1-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
