Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aleksanteri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
229
Aleksanteri
230
satraappi Bessos oli hänet vanginnut ja vähän |
myöhemmin murhannut. Dareioksen kuoltua
persialaiset tunnustivat A:n hallitsijakseen. Jo
Gaugamelan taistelun jälkeen, mutta varsinkin
tämän persialaisten myötätuntoisuuden johdosta,
alkoi A. voittaaksensa aasialaisten suosion
antaa satraapinpaikkoja valloittamissaan
maakunnissa persialaisille ja medialaisille sekä muille
iraanilaisille ylimyksille. Hän järjesti pukunsa
ja hovitavat enemmän aasialaisten alamaistensa
vaatimusten mukaisiksi. Vaikka hän näin
läheten loistavaa Aasian yksinvaltiasta
esiintymisellään rauhallisesti täydensi ja lujitti voittojensa
hedelmiä, tuli hän sen kautta loukanneeksi
makedonialaista aatelistoa. Tyytymättömät saivat
aikaan salaliiton makedonialaisten kesken
sotaväessä, josta A. kiihtyi julmuuteen. Hän antoi
tuomita kuolemaan muutamia epäluulonalaisia,
niiden joukossa ratsuväen päällikön Philotaan,
sekä salaa murhata tämän isän, etevän
kenraalinsa Parmenionin. Saadakseen tointa ärtyneelle
sotajoukolleen A. ryhtyi jälleen valloituksiin.
Hän valtasi Baktrian, jatkoi sieltä kulkuansa
Sogdianaan, ja sitten voittoisana Jaksartes eli
Sir-Darja virralle saakka, jonka varrelle perusti
kaukaisimman Aleksandrian. Sieltä hän kääntyi
takaisin. Kreikkalaisten imartelijain
korupuhei-den ja aasialaisten osoittaman nöyryyden kautta
A. oli muuttunut itserakkaaksi ja kopeaksi.
V. 327 hän lähti valloitusretkelle Intiaan
mukanaan 120,000 miestä, joista 40,000 eurooppalaista.
Siellä hän kulki alituisissa taisteluissa
Induk-sen poikki „viiden virran maahan" ja pääsi
neljännelle virralle Hyphasis-joelle saakka. Mutta
sotilasten tyytymättömyys retken vaivoihin
pa-koitti hänet luopumaan kauemmaksi pyrkimästä
ja kulkemaan joukkoinensa pitkin Indusjokea
ja Persian lahtea, osaksi maitse osaksi meritse,
takaisin.
Palattuansa Susaan ryhtyi A. innolla
toteuttamaan mielituumaansa sulattaa yhteen
kreikkalaiset ja persialaiset yhteisen sivistyksen kautta.
Hän oli itse aikaisemmin nainut Baktrian
maaherran tyttären Roksanen. Nyt hän nai erään
Dareioksen tyttäristä ja taivutti 80
makedonialaista ylimystä ja 10,000 alhaista
makedonialaista menemään naimisiin aasiattarien kanssa.
Suurilla juhlallisuuksilla vietettiin häät. A.
tarkoitti myöskin makedonialaisten ja persialaisten
soturien lähentämistä toisiinsa ja harjoitutti sitä
varten 30,000 nuorta persialaista
makedonialaiseen sotatapaan. Tämä synnytti
makedonialaisissa tyytymättömyyttä. He murisivat ja
pyysivät eroansa. A. rankaisi enimmin syyllisiä ja
lähetti takaisin Makedoniaan 10,000 vanhaa
sotilasta annettuaan kullekin sievän rahasumman.
A. on siinäkin kohden ihmeteltävä, että hän
yhtämittaisten sotien ohessa ehti käyttää
paljon aikaa rauhallisiin toimiin. Hän edisti
kauppaa rakennuttamalla maanteitä ja satamia
sekä perustamalla lukuisia kaupunkeja. Näistä
kaupungeista tuli kreikkalaisen eli n. s.
hellenistisen sivistyksen pesäpaikkoja, joista se
levisi laajalti itämaille. Hän pani toimeen
löytöretkiä kaupan ja kansainvälisen liikenteen
edistämiseksi, mutta myös tieteellisiä tarkoituksia
silmällä pitäen. Elämänsä lopulla hän hautoi
mielessään tuumaa saada aikaan suurenmoisen
uudisasutuksen Persian lahden itärannikolle. Hän
tahtoi myös valloittaa Arabian ja antaa
purjehtia sen ympäri, saadakseen aikaan merta
myöten yhteyden Egyptin ja Eufrat-Tigris laakson
välillä. Kun tätä tarkoitusta varten määrätyn
laivaston piti lähteä matkalle, sairastui A. äkkiä
laivaston päällikölle Nearkhokselle pidettyjen
jäähyväispitojen jälkeen. Kuumetauti
kiihtymistään kiihtyi ja mursi muutamassa päivässä
hänen henkisistä ja ruumiillisista
ponnistuksista sekä ylellisestä elämästä rasittuneet
voimansa. Hän kuoli ei täyteensä 33 vuoden
vanhana v. 323 e. Kr.
A. oli vanhan ajan loistavin sotapäällikkö
ja samalla sen etevimpiä valtiomiehiä. Hän
osasi taitavasti voittaa valtansa alle
saatettujen kansain suosion ja siten tehdä
pysyväiseksi miekallaan pystyttämänsä vallan. Hän oli
poistanut ne rajoitukset, jotka olivat erottaneet
hänen voittamansa kansat toisistaan,
vilkastuttanut liikettä ja elinkeinoja. Mutta suurin
hänen toimistaan on kieltämättä Balkanin
niemimaan ja Etu-Aasian kansain yhdistäminen
sittemmin niin kukoistavan helleniläisen
sivistyksen kautta. — Niistä Aleksanteri Suurta
esittävistä kuvanveistoksista, jotka ovat meidän
päiviimme säilyneet, kuvaa ainoastaan kolme häntä
todenmukaisesti. Nämät ovat: Louvren
kokoelmissa Pariisissa oleva, kreivi Erbachin
kokoelmiin kuuluva ja British Museumissa Lontoossa
säilytetty.
[Antiikkisia lähteitä: Plutarkhos ja Arrianos.
Tutkimuksia: Droysen, „Untersuchungen über
A. d. Grossen. Heerwesen u. Kriegsiührung"
(Freib. in Br. 1885) ; saman „Geschichte A. d. Gr."
(5 pain. Gotha 1898) ; Hertzberg, „Die asiatischen
Feldzüge A. d. Gr." (2 pain. Halle, 1875) ; Jurien
de la Gravière, „Les campagnes d’ A." (Paris,
18S3-S4) ; Joubert, „A. Giand" (Paris, 1889) ;
Wheeler, „A. the Great" (London, 1900).]
E. R. iI.
Aleksanteri Severus [■e’r-J (208-235),
Rooman keisari, synt. Foinikiassa, oli saanut
huolellisen kasvatuksen äitinsä Julia Mamæan
johdolla, joka myöskin suureksi osaksi hoiti hallitusta
A:n v. 222 tultua keisariksi. A. oli
hyväntahtoinen haaveksivainen nuorukainen, mutta ilman
sitä voimaa, jota olisi Booman valtaistuimella
silloin tarvittu. Sotaretkellä Reinin rajalla
sotamiehet, tyytymättöminä sotakuriin ja
hallituksen säästäväisyyteen v. 235 murhasivat hänet.
Aleksanteri, kahdeksan paavin nimi.
1. A. I, Rooman piispa toisen vuosisadan
alussa, marttyyriksi mainittu, kuoli n. 119.
2. A. II (Anselm), paavina 1061-73, innokas
klunyläisen liikkeen kannattaja; ensimäinen
paavi, joka oli valittu Nikolaus II :n vaalilain
mukaisesti. Kirkkopolitiikassaan, jota
Hildebrand (myöh. paavi Gregorius VII) johti, hän
menestyksellä teki työtä paaviuden
kohottamiseksi maailmanvaltaan. Keisari Henrik IV :n
kanssa hän oli kireissä väleissä; Vilhelm
Valloittajalle hän lähetti siunatun lipun Englannin
retkeä varten ja edisti Englannin kirkon
romaani-laistuttamista; normanneja hän yllytti
taisteluun saraseenejä vastaan Sisiliassa.
3. A. III (Roland Bandinelli), yksi
suurimpia paaveja (1159-81). Kardinaalina hän
tuli huomatuksi etevänä kanonisen oikeuden
tuntijana, joka tiede juuri näinä aikoina oli nou-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
