Tietosanakirja / 1. A-Confort / 307-308 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Alttari ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

ajalla aina viime vuosisataan saakka. Itse
alttaritaulu oli usein sangen
yksinkertainen ja tavallisesti oli sen kehystänä pilastereita
tai pylväitä sekä niiden päällä jonkinlainen
päätyharja. — Suomen rikkaammissa
kirkoissa käytettiin keskiajasta uudempaan aikaan
saakka ulkomailta, varsinkin Saksasta,
myöskin Hollannista, tuotuja alttarikaappeja ja
siipialttareita.

Alttaritaulun yläosa. (Vähäkyrö, S. Lundgrenin maalaama 1892.)

Roomalaiskatolisissa kirkoissa tuli aikaisin
tavaksi pystyttää useampia alttareita, joista
kuorissa oleva pääalttari oli tärkein ja sen
jälkeen tuli maallikko- l. pyhä ristinalttari.
Sivualttarit (sivukappeleissa) ovat pystytetyt
pyhimysten muistoksi ja käytetään yksityismessuja
varten. Matkoilla ja sodassa käyttivät
katolilaiset papit messujaan varten pieniä kannettavia
alttareita. Protestanttisissa kirkoissa alttarin
paikka yleensä on sama kuin katolisissa
kirkoissa, nim. itäisellä kuoriseinällä. Muutamissa
kirkoissa on käytännöllisistä syistä poikettu tästä
tavasta; niinpä a. useissa Pohjanmaan
ristinmuotoon rakennetuissa kirkoissa on
sisäkulmassa keskellä kirkkoa. — Katolilaisia
alttareita muistuttavat sangen paljon buddhalaiset
alttarit, jotka on sijoitettu jonkun Buddhan
kuvan eteen ja joiden ääressä kaikki
jumalanpalvelusmenot suoritetaan. [Schmid. „Der
christl. Altar u. sein Schmuck” (1871) ;
Münzenberger ja Beissel, „Zur Kenntniss und
Würdigung der mittelalterlichen Altäre Deutschlands”
(1890-1901) ; E. Aspelin, „Siipialttarit,
tutkimus keskiajan taiteen alalta” (1878) ; K. K.
Meinander, „Medeltida altarskåp och
träsniderier i Finlands kyrkor” (1908).]

E. R-r. & K. K. M.

Alttaritaulun alaosa. (Vähäkyrö.)

Alttarikaappi ks. Alttari.

Alttarikomero ks. Apsis.

Alttarinsakramentti ks. Ehtoollinen.

Alttaripöytä ks. Alttari.

Alttaritaulu ks. Alttari.

Alttarivaate ks. Alttari.

Alttariverho ks. Alttari.

Alttina ks. Altyn.

Altto (ital. alto), matala lapsen tai
naisenääni, ulottuu tavallisesti pienestä g:stä
2-viivaiseen e:hen.

Alttoklaavi, nuottiavain (kuva 1), joka
asetetaan viivaston 3:nnelle viivalle, osoittamaan
„1-viivaista” C:tä;
käytettiin muinoin
kuorolaulussa,
nykyään vain alttoviululle.
Sen sijalle on lehtori
Axel Törnudd
keksinyt käytännöllisemmän nuottiavaimen,
joka osoittaa „pientä” g:tä viivaston 2:sella
viivalla (2) ja siis on tarkalleen oktaavia alempi
kuin käytännössä oleva diskanttiklaavi (3).

I. K.

Alttoviulu, tavallista viulua kooltaan
suurempi, ääneltään tummempi ja kainompi; kielet
viritetyt sävelille: c, g, d, a, siis kvintin verran
alemmaksi kuin viulun. Käytetään sekä
orkesterissa että jouhikvartetissa ja muissa
yhdyssävellyksissä viulun ja sellon sointivärien
välittäjänä. I. K.

Altyn [-y’-] (< tatar. alty’ = kuusi), alttina, ven. raha, ennen arvoltaan 3 à 6 tenkaa
(s. o. 1 1/2 à 3 kopeekkaa), nykyään 15
kopeekkaa (esiintyi 1704-25 hopearahanakin).

Aluelääkäri, suurten kaupunkikuntien
köyhien sairaanhoitoa varten asettama lääkäri,
joista kullakin on oma alueensa, mihin hänen
toimintavelvollisuutensa rajoittuu. M. O-B.

Aluenjärvi, järvi, johon „tulen synnyissä”
Ilmarisen iskemä tulikipuna putoo. Nimi esiintyy
monessa toisistaan vähäsen eroavassa muodossa,
kuten vanhimmassa kirjaanpanossa v. 1658:

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>