Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Armeenia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
571
Armeenian kieli ja kirjallisuus
57’>
tekeytyi itsenäiseksi v. 885. Hänen sukunsa
kohotti maan huomattavaan kukoistukseen. V.
1079 murhattiin viimeinen bagratidi, ja
hajaannus pääsi jälleen valtaan. Maata hävittivät
tämän jälkeen seldsukit ja mongolit. V. 1470
liitettiin Iso-A. maakuntana Persiaan. 1500-luvun
alussa osmannit Selim I:n johdolla valloittivat
A:n, paitsi itäistä osaa, joka edelleen jäi
Persialle. Persian alue laajeni v. 1632, mutta
vähitellen on persialaisten ollut pakko luovuttaa
suurin osa armeenialaisista alueistaan
Venäjälle, viimeksi Turkmantsain rauhassa, joka
1828 päätti Venäjän ja Persian välisen
2-vuoti-sen sodan. Koillisosa Turkin Armeeniaa (Kars,
Batum ja Ardahan) luovutettiin v. 1878 Turkin
ja Venäjän välisen sodan päättyessä Venäjälle. —
Vähä-Armeenia tuli v. 70 j. Kr. Rooman
provinssiksi (Armenia minor). Valtakunnan jaon
jälkeen se oli Itä-Rooman maakuntana n. v. 1080,
jolloin bagratidi Rhupen teki Vähän-Armeenian
itsenäiseksi valtioksi. Se myöhemmin laajeni,
käsittäen myös Kilikian ja Kappadokian. Tämä
pieni kristitty valtio tuki ristiretkeilijöitä ja
kävi vilkasta kauppaa Italian kaupunkien kanssa.
V. 1198 eräs sen ruhtinaista, Leo II,
kruu-nautti itsensä kuninkaaksi saaden tälle uudelle
arvolleeu paavin ja keisarin (Henrik VI)
tunnustuksen. Mutta sisälliset riidat ja
muhamettilaisten naapurivaltain hyökkäykset
heikensivät valtiota ja v. 1375 Vähä-A. kadotti
itsenäisyytensä, joutuen Egyptin valtaan. Selim 1
valloitti myös Vähän-A:n, ja se on yhä < ieläkin
Turkin hallussa. Turkin hallitus on sortanut
kristittyjä arineenialaisia ja suosinut
muhamettilaisia kurdeja (ks. t.). Heidän lukumääränsä
onkin suuresti lisääntynyt Turkin Armeeniassa.
Turkki lupautui tosin Berliinin sopimuksessa
1878 toimittamaan parannuksia sille kuuluvassa
Armeenian osassa ja suojelemaan
armeenialai-sia kurdien väkivaltaisuuksia vastaan, mutta
lupauksiaan se ei ole pitänyt. Turkin sorto on
herättänyt armeenialaiset ajattelemaan
itsenäistä Venäjän suojeluksen alaista Armeeniaa.
Tätä ajatusta suosi Venäjän ministeri Loris
Melikov (itse armeenialaista sukuperää), mutta
kun hän Aleksanteri 11:n kuoleman jälkeen
kukistui, muuttui Venäjän suhde armeenialaisiin.
Venäjän Armeeniassa ryhdyttiin
armeenialais-ten venäliiistyttämiseen. Ennen kaikkea
tahdottiin kukistaa mahtava armeenialainen kirkko
ja pakoittaa arineenialaisia kääntymään
kreik-kalais-katoliseen uskoon. Samalla Venäjä
vastusti kaikkia Englannin tekemiä ehdotuksia
Turkin Armeenian olojen järjestämiseksi. Täten
syntynyt kansallinen liike ja Turkin sorto
sai-vat aikaan kapinayrityksiä 1894. Näiden
kukistamiseen Turkin hallitus käytti etupäässä
vil-hjä kurdeja, jotka panivat toimeen kauheita
verilöylyjä. V. 1896 sai näissä
joukkoteurastuksissa surmansa n. 25,000 armeenialaista. —
(Venäjän armeenialaisten tilasta ks. A:n kirkko).
Persian osassa asuvat armeenialaiset ovat
saaneet elää rauhassa. — Armeenialaisten kohtaloa
seurataan suurella mielenkiinnolla
Länsi-Euroo-passa ja Yhdysvalloissa. [Langlois, „Colleetion
des historiens anciens et modernes de 1’Arménie"
(2 nid. 1867-69) ; Gregor, „History of Armenia
from early äges to present times" (Londonl897) ;
Winckler und Schurz, Helmoltin Weltgeschichten
3:nnessa osassa; K. F. Johansson, „Om de nyastf
upptäckterna i Armenien" (Ymer 1900).]
A. R. B.
Armeenian kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
A:u kieli kuuluu itsenäisenä haarana
indoeurooppalaiseen kielikuntaan, jonka toisista
kieli-haaroista se tuntuvasti eroaa. Kirjallisesti sitli
alettiin käyttää 400-luvulla j. Kr.; tämä n. s.
m u i n a i s-a rmeenialainen kielimuoto on
melkein muuttumattomana säilynyt nykyaikaan
asti oppineiden ja kirkkokielenä. Nykyistä
kansankieltä lähempänä oleva u u s-a r m e e n i a.
jota uudempi kirjallisuus käyttää, on
melkoisesti etääntynyt edellisestä ja m. m. sisältää
joukon turkkilaisia ja persialaisia lainasanoja.
Kirjaimisto on muodostettu kreikkalaisesta.
A. K.
2. Kirjallisuus. Varsinainen
armeenialainen kirjallisuus alkaa vasta senjälkeen kuin
kansa kääntyi kristinuskoon. Silloin virisi
maahan ahkera teologinen ja historiallinen
kirjaileminen. sekä käännöstoiminta. Tämän
kirjallisuuden aikaisimpia edustajia on Mesrop, joka
muodosteli ja täydensi armeenialaisen
kirjaimiston 5:nnellä vuosis. Mesropin (k. 441), sekä
toisen armeen. kirjallisuuden perustajan Sahakin
(k. 439) ynnä heidän oppilastensa toimesta
käännettiin armeenian kielelle aluksi Raamattu ja
sitten niin runsaasti muutakin, varsinkin teologista
kirjallisuutta, että käännösten luku v:n 450
tienoissa jo nousi 600:aan. Tämä varsinkin
kirkkohistorialle tärkeä kirjaileminen pysyi vilkkaana
aina 14:nteen satalukuun asti: sen tärkein
merkitys on, että monta kreikkalaisissa ja
syyrialaisissa alkuteksteissään hävinnyttä teosta on
säilynyt armeen. laitoksessaan. Alkuperäisistä
kirjailijoista, jotka enimmäkseen jäljittelivät
myöhempiä kreikkalaisia ja bysanttilaisia
kirjailijoita, on mainittava: Mooses Chorenelainen.
Armeenian historian isä; Elise, joka
runomuodossa kuvaili armeenialaisten taistelua
persialaisten kanssa 5:nnellä vuosisadalla,
historioitsijat Lazar Pharpilainen. Faustus Bysanttilainen.
Vardan, Asolik y. m., uskonnollisuuden ja
mystil-lisyyden runoilijat Gregorius Narekilainen,
Ner-ses Lambronilainen y. m. Tämän kirjallisuuden
rinnalla kukoistaa\myöskin kansanrunous. Taru
Davidista ja Mheristä on armeenialaisten
kansalliseepos. — Vaikeat valtiolliset olot,
turkkilaisten sorto, ja kansan hajauminen ehkäisivät
sentäiin tämän alkaneen kirjallisuuden pitemmän
kukoistuksen. Armeenialaisten henkisiä
harrastuksia ovatkin sitten viime vuosisadan
keskipalkoille asti ylläpitäneet muutamat armeeniaL
siirtolat siellä täällä Länsi-Aasiassa ja
Etelä-ja Itii-Euroopassa, etupäässä n. s.
mechitarilais-ten veljeskunta (ks. t.) S. Lazzaron
luostarissa lähellä Venetsiaa. Vapaustaistelujen ja
kansallisen heräämisen aikoina 19:nnen
vuosisadan keskivaiheilla virkosi sentään
Armeenias-sakin taas eloon virkeämpi henkinen toiminta,
ja kirjallisuuskin sai uuden elon itseensä.
Pysyen yhä vieläkin suuressa määrässä
historiallisena ja tieteellisesti kansan muinaisuuteen
kohdistuvana, on sentään
kaunokirjallisuuskin, varsinkin isänmaallinen runoilu saanut
lahjakkaita viljelijöitä. Mainittakoon vain
isänmaalliset runoilijat S. Sah Azis, Alisan,
Pat-kanian, Psaturian sekä Armeenian henkevin Ivy-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
