Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Boggivaunu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1113
Boggivaunu—Bogorodica
1114
rakeisilla teillä varsinkin vetureissa, makuu-,
salonki- ja ravintolavaunuissa. Suomen
rautateillä on boggivaunuja sekä yksityisillä
kapearaiteisilla teillä että valtion leveäraiteisilla
eräissä vetureissa, makuu-, posti- sekä
muutamissa muissa vaunuissa. J. C-én.
Boggivaunu ks. Boggi.
Boghead-hiili [boghed-], bituminiitti,
tummanruskea, hyvin hiilivetyrikas
(bitumini-nen), helposti palava kivihiililaji. KäytetääD
valokaasun ja valaistus-öljyjen valmistukseen.
Kuivatislauksessa saadaan siitä ainoastaan
vähän koksia. Saadaan m. m. Hebridien-saarilta.
Bogièifi [-its], B alt asa r (1836-1908),
eteläslaavilainen lainoppinut ja etnografi, syntyisin
Ragusasta, oli ensin kirjastonvirkamies
Wienissä, sitten lyhyen ajan slaavilaisen
oikeushistorian professorina Odessassa sekä jonkun ajan
oikeusministerinä Montenegrossa asuen
loppupuolen elämäänsä Pariisissa. Hän on
kirjoittanut Montenegron siviililain (valmistui 1888),
jota on pidetty malliteoksena. Paitsi
uranaukai-sevia tutkimuksia slaavilaisen yksityisoikeuden
alalla hän on julkaissut vanhimmat
muistiinpanot eteläslaavilaisesta runoudesta. J. J. SI.
Bogislaus ks. B o g i s 1 a v.
Bogislav, Pommerin herttuoita. 1. B. IX (k.
1447), herttuana 1417-47, oli sukua (orpana)
Eerik XIII:lle, Tanskan ja Ruotsin kuninkaalle,
joka, vaikka turhaan, koetti saada B:n valituksi
kruununperilliseksi näissäkin maissa. — 2. B. X,
herttuana 1474-1523, vahvisti hallitsijan valtaa
ja pakoitti väkisin vastahakoiset aatelismiehet,
samoin kuin Stettinin ja Stralsundin kaupungit
alamaisuuteen. Teki 1496-98 toivioretken
Pyhälle-maalle. Häntä pidetään etevimpänä Pommerin
ruhtinaista. — 3. B. XIV, herttuana 1620-37, oli
heikonpuolinen ruhtinas, joka 30-vuotisessa
sodassa ei uskaltanut liittyä Kustaa Aadolfiin eikä
keisariin, vaan horjui niiden välillä. Häneen
sammui Pommerin herttuain suku. K. G.
Bogoduhov [-Ü’-], kaupunki Venäjällä
Har-kovin kuvernementissa Merien varrella, 11,928
as. (1897). Nahkatehtaita.
Bogolepov [-&-], Nikolai Pavlovits
(1847-1901), ven. ministeri, oli v:sta 1881
lainopin professorina Moskovassa ja tuli 1898
opetus-asiain ministeriksi. Kun B. tässä virassa osoitti
vanhoillista, virkavaltaista katsantokantaa, teki
eräs entinen ylioppilas Karpovits 27 p. helmik.
1901 häntä vastaan murhayrityksen, jonka
johdosta B. kuoli parin viikon kuluttua.
Bogoljubov [-Ü’-], Aleksei (1824-96), ven.
merimaisemien maalaaja, A. Achenbachin oppilas
Düsseldorfissa, v:sta 1861 Pietarin
taideakatemian professori. Hänen tauluistaan
mainittakoon esim. „Jäiden lähtö Nevalla" ja Ateneumin
kokoelmissa oleva „Ankkuripaikka Kronstadtin
luona". E. R-r.
Bogoljubskij [-u’-] ks. Andrei B o g
o-1 j u b s k i j.
Bogomiilit, dualistis-manikealainen
lahkokunta, joka sai alkunsa Traakiasta, sinne
Bysanttilaisen valtakunnan rajavartioiksi siirretyistä
armeenialaisista ja syyrialaisista paulikiaaneista
ja manikealaisista. 900-luvulla oli bogomiilein
lahko jo laajalle levinnyt Makedonian ja
Bul-gaarian slaavilaisten keskuudessa. Nimensä se
sai bulgaarialaisesta papista Bogumilista, itse he
nimittivät itseänsä „hyviksi kristityiksi". Yksi
osa Makedonian slaaveja, dragovitsien heimo
Vardar-joen ja Okhrida-järven välillä, muodosti
kuuluisan, lujasti järjestetyn bogomiilisen
seurakunnan. ll:nnen vuosis. alussa oli b:en lahko
levinnyt jo Serbiaan ja lännessä Adrian
rannikolle Albaniasta Cattaroon saakka. Seuraavan
vuosisadan lopulla sai kuitenkin Serbian
suur-zupani Stefan Nemanja sen poisjuurrutetuksi
valtakunnastaan. Sen sijaan levisi bogomiilien
oppi Hertsegovinaan ja varsinkin Bosniaan, missä
ylimystökin sitä suosi, niin että se muutamina
aikoina oli vallitsevana uskontona Bosniassa.
Myöhemmin tuli lahko Slavoniaan, Syrmiaan ja
Kroatsiaan. Vieläpä tämä myöskin patareeneiksi
(„isämeidän lukijoiksi", sanasta pater) nimitetty
lahko sai paljon tunnustajia Pohjois-Italiassa
ja Etelä-Ranskassa, missä heidän pilkkanimensä
oli bougre (bulgaarialainen). Sekä kirkko että
maalliset hallitukset vainosivat kovasti
bogo-miilejä, jotka tuomitsivat esivallan, ylimystön
ja rikkaat ja tällaisten mielipiteittensä kautta
saavuttivat köyhien kansankerrosten suosion.
Itse opin puolesta lahko jakautui kahleen
oppi-kuntaan: bulgaarialaiseen, joka tunnusti olevan
vain yhden, hyvän olennon, josta paha olento,
saatana, aikojen alussa oli luopunut, ja
drago-vitsiseen, joka piti näitä molempia olentoja
alusta asti yhdenarvoisina. Bogomiilien elämä
oli ankaraa ja synkkää. Pappeja ja kirkollista
jumalanpalvelusta heillä ei ollut, ristinmerkkiä
he eivät suvainneet, koska Kristus ei voinut
mielihyvällä muistella ristinpuuta, sakramentit
he hylkäsivät, Kristus oli lunastanut ihmiset
vain oppinsa kautta. He väittivät tuntevansa
taivaalliset asiat ja näkevänsä tulevaisuuteen.
Vanhan testamentin he hylkäsivät, mutta sen
sijaan apokryfiset kirjat levisivät heidän
kauttaan laajalle. Julmasti vainottuina he
tervehtivät turkkilaisia valloittajia pelastajinaan ja
kääntyivät, varsinkin Bosniassa, muhametin
uskoon. Bulgaarialaisten bogomiilien jäännökset
siirtyivät 17:nnellä vuosisadalla katolinuskoon.
Bogomiilisyys on paitsi hussilaisuutta ainoa
uskonnollinen liike slaavilaisten keskuudessa,
jonka vaikutukset ulottuivat kauas
Länsi-Eu-rooppaan. [F. Racki, „Bogomili i patareni"
(1870) ; Döllinger, „Beiträge zur Sektengeschichte
des Mittelalters" (1890).] J. J. SI.
Bogomolov
mö’-J, Fedot Ivanov, ven.
kasakkoihin liittynyt talonpoika, jota 1772 [-alettiin pitää Pietari III:na ja joka siis tässä
suhteessa oli Pugatsevin edeltäjä (ks. t.). B„ jonka
kasakkanimenä oli Fedot Kazin, otettiin
kuitenkin pian kiinni, sai raipparangaistuksen,
mutta kuoli seuraavana vuotena maanpakoon
Siperiaan vietäessä. K. S.
Bogoris, bulg. ristimänimi = Boris.
Bogorodica
itsaj, slaavilainen, etupäässä
kreikkalaiskatolisten slaavilaisten käyttämä
jumalanäidin nimitys, joka on käännös [-kreikkalaisesta thcoto’kos sanasta. Tästä nimityksestä
muodostui puolassa bagarodzica ja bogurodzica
(lat. deipara), joka siellä esiintyy erään vanhan,
jumalanäidin kunniaksi lauletun
kansallishymnin ensi sanana. Tämän hymnin, joka tunnetaan
jo 14:nneltä vuosis., virittivät puolalaiset
sotilaat ennenmuinoin taistelutanterilla, ensi kerran
Tannenbergin tappelussa (ks. t.). J. J. SI.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
