Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bäckwall ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1391
Böckmann
1392
(«•oksillaan tnnnustusta, hiin 1856 lähti
Münclie-iiiin. Täällä hän kuvallaan „Pan soittelee
ruovikossa" (Münchenin Uudessa pinakoteekissa)
herätti huomiota ja tutustui Paul Heysen kautta
taiteensuosijaan kreivi Schackiin, joka
tilauksillaan auttoi häntä aineellisesta ahdingosta ja osti
galleriaansa monta hänen tauluaan aina v:een
1874 asti. Vv. 1860-62 E. oli Weimarin
taidekoulun professorina ja maalasi tähän aikaan
m. m. „Dianan metsästyksen" ja „Pan
säikäyttää paimenen". Uuden oleskelunsa aikana
Italiassa 1862-66 B. alkaa esittää italialaisia
idyl-lejään ja yksinäisyyden mystiikkaa sekä
maalaa merta hullunkurisine vesihiisineen ja
meren-neitoineen. Sitten hän v:een 1871 saakka asuu
Baselissa koristaen sikäläisen museon
jumalais-tarullisilla freskoilla. Levottoman luonteensa
ajamana B. taas palaa Müncheniin, ja tähän
kauteen kuuluvat ne 16 maalausta, joita
säilytetään Schackin galleriassa — kuten esim. „Huvila
meren rannalla", „Murhaaja ja raivottaret",
„Lohikäärme vuorenrotkossa", „Kuoleman
ratsastus syysmaisemassa" ja „Tritoni ja
vellamon-neito". 1870-luvulla B:n maalaustapa muuttuu
leveämmäksi ja koristeellisemmaksi, väritys käy
voimakkaaksi ja loistavaksi. Näistä
maalauksista ovat huomattavimpia: „Autuaitten kentät"
(1878, Berliinin kansallisgalleriassa),
„Kuoleman saari" (useita kappaleita, ensimäinen v:lta
1880, eräs Leipzigissä), „Pyhä lehto" (Baselin
museossa, jossa on verrattain paljon B:n teoksia)
ja „Aaltojen leikki" (1883, Münchenin
pinakoteekissa). Vv. 1874-85 B. asuu Firentsessä, sen-
Arnold Bticklinin muotokuva, taiteilijan itsensä
maalaama.
jälkeen v:een 1892 Ziiriehissä ja loppu-ikänsä
Fiesolessa Firentsen läheisyydessä. 1890-luvulla
maalatuista tauluista mainittakoon „Sota" (Dres-
denin galleriassa) ja Baselin museossa olevat
„Melankolia" ja „Rutto". B. on myös maalannut
raamatullisia aiheita ja joitakuita muotokuvia,
joista paras on hänen oma kuvansa, viulua
soittava kuolema takanaan (Berliinin
kansallisgalleriassa).
Taiteilijana B. on kovin epätasainen. Hänellä
on ainoastaan vähäisessä määrin viivakauneuden
ja muodon tajua. Värityksessään hän tavoittelee
voimakasta dekoratiivista vaikutusta, mutta
hänen värinsä (varsinkin v:n 1870 jälkeen) ovat
enimmäkseen kovia, kiiltokuvamaisia tai
imeläli-köjä. Yleensä on aatesisällys suuremman
arvoinen kuin taiteellinen suoritus. B:n taiteen
mer-killisimpänä puolena onkin hänen rehevä
mielikuvituksensa, joka on alati tuotteliasta, uutta
luovaa laatua ja joka todellakin pystyy
antamaan esitykselle uskottavuutta, lihaa ja verta.
Hänen aatteensa ovat enemmän runollisia kuin
ajatuksellisia, niissä ei ole siveellistä
sivutarkoi-tusta, vaan ne ovat luonnontunteen synnyttämiä.
Kaiken, minkä hän luonnossa näkee, hän
muuttaa elollisiksi olennoiksi, jotka ikäänkuin
luonnontunnelman ruumiillisina ilmestyksinä
kasvavat esiin maisemasta ja liittyvät siihen mitä
lähimmin yhteen. B:n taide on luonnon ja
elämän ylistyslaulua. nän kuvaa vuorenrotkon
kammottavuutta, metsän hiljaisuutta, meren
myrskyä tai tyyneyttä, keväistä luonnon
karkeloa. kesän kukkeutta, syksyn lakastumista, iloa,
onnea, karkeata huumoria, synkkää ylevyyttä
tai hirvittävyyttä. Keltään ei B. lainaa
tyyliään, hän ei liioin maalaa suorastaan luonnon
mukaan eikä käytä malleja, vaan nojautuu
muistiinsa ja kuvituskykyynsä. Tarkalla harkinnalla
hän sommittelee sisäiset näkemyksensä ja hänen
sanotaan olleen niin innokas teknillinen
kokeilija, että hän itse valmisti värinsä. B. on
käsittänyt antiikkisen mytologian romanttisella
tavalla ja aivan vapaasti hän on esittänyt Italian
luontoa maisemissaan, joilla hänen taiteessaan
un suuri osa (onpa maisemaa sanottu hänen
pääalukseenkin). Saksan maalaustaiteessa B.
merkitsee romanttisen suunnan huippukohtaa, ja
häneltä ovat monet saksalaiset taiteilijat saaneet
vaikutusta.
1870- ja 80-luvuilla B. oli Saksan kiistanalaisin
maalari ja enimmäkseen pilkattiin hänen
tyyliään ja kirjavaa väritystään (etenkin hänen
loistavia sinisiä ja vihreitä värejään). Kun
saksalaiset vihdoinkin, ajanhengen kääntyessä
naturalismista idealismiin, havaitsivat B:n
merkityksen uudenaikaisena mielikuvitustaiteilijann.
muuttui pilkanteko 1890-luvulla rajattomaksi
B:n ihailuksi, jota nyttemmin taas on
seurannut vastavaikutus (ks. esim. Meier-Graefe, „Der
Fall B.", Stuttgart 1905). Siitä runsaasta
Böeklin-kirjallisuudesta. joka viime aikoina on
ilmestynyt, mainittakoon 4-osainen loistoteos
„Arnold B. Eine Auswahl der hervorragendsten
Werke .1.–S Künstlers" (München, 1892-1901,
elämäkerran kirj. n. A. Schmid), A. Frey
„Arnold B." (1903). Floerke „Zehn Jahre mit B."
(1902). R. Schick ..Tagebuchaufzeichnungen aus
den Jahren 1866, 68 und 69 über Arnold B."
1902) ja Berger ..Böcklins Technik" (1906).
E. K-r.
Böckmann, Vladimir Aleksandr
o-\ i ts (s. 1848), ratsuväen kenraali. Suomen ken-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
