Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Comes ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1713
Comes—Comitia
1714
kuin muutkin veljeskunnan papit, pakoitettu
30-vuotisen sodan hävityksiä 1621 välttääkseen
lähtemään muualle. Oleskeltuaan useita vuosia
vai-nonalaisena Böömissä ja Määrissä hän sai viimein
1628 turvapaikan puolalaisessa Lissan (eli
Lesz-non) kaupungissa Posenissa. Täällä C. tuli jälleen
koulunjohtajaksi ja ryhtyi tarmokkaaseen
kasvatusopilliseen kirjailijatoimeen. joka ennen pitkää
teki hänestä eurooppalaisen kuuluisuuden. Hän
toivoi paljon Kustaa Aadolfin sekaantumisesta
30-vuotiseen sotaan, mutta kuninkaan aikainen
kuolema teki toiveet tyhjiksi. Lissassa C.
valittiin „Böömin veljesten" seurakunnan
„vanhimmaksi" eli piispaksi 1632. Muutamien ystäviensä
toimesta hän sai 1641 kutsun saapua Englantiin,
jossa hänen piti järjestää koululaitos ja saada
kannatusta pansofis-filosofisille opinnoillensa.
Englannin sekavat valtiolliset olot vaikeuttivat
hänen harrastuksiaan ja C. päätti noudattaa
rikkaan hollantilaisen kauppiaan L. de Geerin
kehoitusta saapua Ruotsiin 1642 järjestämään
sen maan kouluoloja ja laatimaan sopivia
oppikirjoja. Täällä hän tutustui Skytteen sekä
Oxenstjernaan, joka erityisesti mieltyi C:n
pyrintöihin ja antoi hänelle toimeksi oppikirjojen
kirjoittamisen. Sitä varten C. oleskeli jonkun
aikaa Elbingissä saaden kannatusta de Geeriltä
ja jatkoi työtänsä sittemmin Lissassa, jonne
rakkaus veljesseurakuntaan hänet jälleen oli
saattanut. Ruhtinas Räköezyn kehoituksesta hän vielä
ryhtyi järjestämään Säros-Patakin koulua
panso-fiseen henkeen saavuttamatta kumminkaan
pysyvää menestystä. Puolan ja Ruotsin välisen sodan
johdosta hän oli jälleen pakotettu tarttumaan
pakolaissauvaan; muutti Amsterdamiin, jossa
kuoli 22 p. marrask. 1670.
C. oli kieltämättä 17:nnen vuosis. huomattavin
kasvatusopillinen kirjailija ja oppikirjojen tekijä.
Hänen kasvatusopillinen pääteoksensa on
„Didac-tica magna" (Suuri opetusoppi), jonka hän
aloitti böömin kielellä, mutta käänsi sittemmin
latinaksi, jolla kielellä se ilmestyi 1638. Tässä
luin esitti yleiset kasvatusopilliset periaatteensa.
Kaikkien lasten, ylhäisten ja alhaisten, poikien
ja tyttöjen, tulee käydä koulua. Koulun
tehtävä on kehittää tieteellisiä ja taiteellisia
taipumuksia, hienostuttaa kieltä, kasvattaa hyveeseen
ja Jumalan pelkoon. Kouluja on 4 eri lajia,
joissa kussakin oppijakso kestää kuusi vuotta:
1. äidinkoulu lapsuusiällä joka kodissa; 2.
äidin-kielenkoulu poikaiällä jokaisessa seurakunnassa;
3. latinakoulu nuorisolle joka kaupungissa;
4. korkeakoulu joka maakunnassa. Nämä koulut
tulee niin järjestää, että edellinen on
valmistuksena seuraavalle — aate, jota
meidän aikanamme jälleen pyritään toteuttamaan.
- Laajasti ja monipuolisesti C. tekee selkoa
noudatettavasta opetusmetodista, varsinkin
kielten opetuksessa. Hän huomauttaa
äidinkielen tärkeydestä ja vaatii vieraita kieliä,
etupäässä latinaa, opetettavaksi sillä tavoin, että
kielenopetus ja asiaopetus likeisesti
liittyvät toisiinsa. Opetus on koetettava saada
mahdollisimman havainnolliseksi, sillä
„aistimin havaittu tarttuu varmimmin muistiin". —
Monista oppikirjoista, joissa C. pyrki
toteuttamaan kasvatus- ja opetusopillisia periaatteitaan,
sopii mainita ennen muita kuuluisa „Orbis
sen-sualium pictus" (Aistittavien kuvamaailma,
165S) sekä jo sitä ennen ilmestynyt
uusisuun-tainen kielioppikirja „Janua linguarum reserata"
(Kielten avattu ovi), joka saavutti ennen
kuulumattoman maineen leviten Aasiaan asti.
C:n kasvatusopilliset teokset sisältävät
erinomaisen arvokkaita ajatuksia ja aloitteita useaan
eri suuntaan ja hän on jättänyt syvät jäljet
seuraavien aikojen kasvatusoppiin sekä
kouluolojen käytännölliseen järjestelyyn. C. koetti
mahduttaa itseensä kaikki inhimilliset tiedot ja
yhdistää ne sopusointuisaksi kokonaisuudeksi:
„kaikkitietämykseksi", „pansofiaksi". Mutta
ihmiskunnan kokonaisuutta silmälläpitäen hän on
aina kansallisen yksilöllisyytensä pohjalla ollen
täten suurimpia tsekkiläisiä patriootteja. Tsekin
kielen viljelyksen ja puhtauden tärkeyttä hän
teroittaa usein tsekkiläisissä kirjoissaan
maan-miestensä mieliin. Hän tutki kansansa historiaa.
Hänen suuri tsekin kielen sanakirjansa, jota
varten hän oli työskennellyt 44 vuotta, tuhoutui
Lissan kaupungin palossa 1656. Hänen
uskonnolliset kehoituskirjansa „Maailman labyrintti
ja sydämen paratiisi" ja „Kuolevan äidin
testamentti veljeskunnalle" (1650), jossa hän
Westfalenin rauhan päätöksistä pettyneenä ja
murtuneena ottaa liikuttavat jäähyväiset
protestanttisten valtojen hylkäämältä veljeskunnalta, ovat
vanhemman tsekkiläisen kirjallisuuden
kauneimpia muistomerkkejä. [Ziegler, „Kasvatusopin
historia" (Hels. 1907) ; Rein, „Eneykl. ITandb.
d. P. L." (2:n pain.).] O. Me. (J. J. M.)
Comes, mus. ks. F u u g a.
Comes (lat.), alkuaan korkeamman
virkamiehen seuralainen ja apumies, sitten
Konstan-tinus Suuren ajoilta korkeimpien virkamiesten
arvonimi, esim. C. sacrarum
largitio-n u m, valtiovarainlioitaja 1. ministeri.
Keskiajalla kreivi, e. p a 1 a t i i 1. palatinus,
pfalz-kreivi. — Cornit atus, kreivikunta,
kreivin-arvo. k. J. n.
Comines [-mi’n], myös C o m m y n e s,
Philippe de la Cli’te de C.’ (1445-1509),
ransk. valtiomies ja historioitsija, tuli nuorena
Burgundin herttuan hoviin ja oli Kaarle
Rohkean neuvonantajana. V. 1472 C. meni herttuan
vihollisen, Ranskan Ludvik XI:n palvelukseen,
joka antoi hänelle korkeita arvoja ja käytti
häntä tärkeissä luottamustoimissa. Ludvikin
seuraajan, Kaarle Villin aikana C:ia syytettiin
valtiopetoksesta ja hänet pidettiin monta vuotta
vankeudessa, aluksi suljettuna rautahäkkiin.
Myöhemmin C. kuitenkin taas pääsi arvoon ja
vaikuttavaan asemaan. Hänen muistelmansa
Ludvik XI:n ja Kaarle Villin hallituksesta ja
elämästä, 1464-98, jotka ovat käännetyt useille
kielille, ovat tämän ajan historian mitä tärkein
lähde. Varsinkin C. ihai’.ee Ludvik XI:n
valtiotaitoa ; etu ja menestys ovat hänen käsityksensä
mukaan pääasia ja siveelliset näkökohdat
väistyvät syrjään, joten häntä voi pitää Machiavelli’n
edeltäjänä. [Kervyn de Lettenhove, „Lettres et
négoeiations de Philippe de C."] G. R.
Comité du salut public [lcomit& dy saly’
pybli’kj (ransk.), Ranskan vallankumouksen
aikana asetettu „yhteishyvän valiokunta"(ks. t.).
Comitia [-i’t-] (lat. mon. sanasta comi’tium,
ks. t.), „kokous", muinaisessa Roomassa
kansankokous, johon kansa eri tavoin järjestettynä
virkamiehen kutsumana kokoontui, etupäässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
