Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vispilä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1401
Vispilä—Vitalismi
1402
nit ovat kuitenkin Krisna ja Raina. V.
käsitetään hy välisuo paiseksi, armolliseksi jumalaksi,
ks. Intian uskonnot. E. K-a.
Vispilä, kuorituista koivunvarvuista
erikoisella tavalla kokoonpantu luuta tai
metallilanka-häkkylä, jolla veteliä ruoka-aineita (puuroa,
verta, munia, y. m.) esim. keittäessä sekoitetaan.
Vispilöiminen suoritetaan uudenaikaisissa
keittiöissä kammesta pyöritettävällä metalli-v :llä.
V. T. S.
Wissmann, Hermann von (1853-1905),
kuuluisa saks. Afrikan-tutkija, lähti 1880 yhdessä
Poggen (ks. t.) kanssa länsirannikolla olevasta
Loandasta, tunkeutui Njangveen asti ja jatkoi
sieltä yksin matkaansa itärannikolle, saapuen v:n
1882 lopussa Saadaniin. Vv. 1883-85 W., Leopold
II :n varustaman retkikunnan johtajana, tutki
Kongon vasemmanpuoleisen lisäjoen Kassain ja
tähän laskevan Luluan alueita; 1886-87 hän
toistamiseen matkusti Etelä-Afrikan poikki
Kongon varrelta Tanganjikan lounaispuolitse
Sambe-6in suulle. Valtakunnan-komisariukseksi
nimitettynä W. 1889-90 kukisti Saksan Itä-Af rikassa
puhjenneen kapinan. Myöhemmin, 1895-96, hän
toimi mainitun siirtomaan kuvernöörinä.
Julkaissut m. m.: „Im Innern Afrikas. Die Erforschung
des Kassai" (1888), „Unter deutscher Flagge quer
durch Afrika" (1889), „Meine zweite
Durchque-rung Äquatorial-Afrikas" (1891). [Perbandt,
Richelmann ja Schmidt, „Hermann v. W.,
Deutsch-lands grösster Afrikaner" (1906).] J. G. G-ö.
Wissowa, Georg (s. 1859), saks. filologi,
professorina Marburgissa v:sta 1890, Haliessa v:sta
1895. W:n julkaisuista mainittakoon: ,,De
Mac-robii Saturnaliorum fontibus" (1880), „De
Vene-ris simulacris romanis" (1882) ja ,,Religion und
Kultus der Römer". [I. v. Mullerin teoksessa
„Handbuch der klassischen Altertumswissenschaft"
(5 :s nide, 4:s osasto, 1902).] Useiden muiden
avustamana W. on v:een 1912 toimittanut v:sta
1894 ilmestynyttä uutta laajennettua painosta
Paulyn reaalisanakirjaa ,,Realencyclopädie der
classischen Altertumsvvissensehaft". E. R-n.
Visuaalinen (lat. uisws = näkö), näköön
kuuluva, näköaistia koskeva. — ,,V. muistityyppi" on
senluontoinen muisti, jolle muistikuvat esiintyvät
etupäässä ja selvimmin näkökuvina, —
„näkö-kuvastelija-sielu"; ks. Muisti, palsta 774.
Visuvesi, n. 7 km pitkä, 5 km leveä järvi
Vaskiveden ja Tarjanneveden välissä, pääosa
Ruoveden, pienempi osa Virtain pitäjän alueella. V:n
yhdistää Tarjanneveteen luonnollisen vesiväylän
iisäksi Kaivoskannan kanava (Tampereen-Virtain
kulkuväylällä).
Vita /-»-/ (lat.), elämä; elämänkulku;
elämäkerta.
Vita ks. Potamogeton.
Vitaalinen (lat. vitä’lis ■< vita = elämä),
elämään kuuluva; elämälle ominainen, elin-;
elinvoimainen; elinehdoille välttämätön, tärkeä.
Vitaaliveljekset (v i t a 1 i a a n i t) olivat
merirosvojoukkoja, jotka 14:nnen vuosis. lopussa
ja seur. vuosis :n alussa hävityksillään
häiritsivät kaupankäyntiä Pohjan- ja Itämerellä.
Nimensä, „muonanhankkijat", he ottivat siitä,
että muka olivat auttamassa Albrekt
Mecklen-burgilaista hänen taistelussaan Margareeta
kuningatarta vastaan ja tuomassa elintarpeita
piiritetylle Tukholman kaupungille, mutta tosi-
teossa he eivät olleet muuta kuin merirosvoja.
Kannatusta he alussa saivat Mecklenburgin
herttuoilta. Erittäinkin Pohjoismaiden ja hansaliiton
kauppa ja Itämeren rannikkoseudut olivat
heidän ryöstöjensä alaiset. V. 1392 he valloittivat
Gotlannin saaren, Suomessa he 1395 mellastelivat
Viipurin seuduilla ja Nevajoella, Turun
saaristossa sekä Pohjanmaalla ja saivat lopulta
joksikin aikaa itse Korsholman linnan käsiinsä;
v:n 1400 vaiheilla olivat heidän hävityksensä
Pohjanmerellä ylimmillään, kunnes
hampurilaiset 1401 voittivat heidän pelätyn päällikkönsä
Störtebekerin (ks. t.) ja mestauttivat hänet.
V. 1429 he ryöstivät Bergeniä Norjassa, mutta
senjälkeen heistä ei ole tietoja. K. G.
Vita brevis, ars longa [vi-] t. ars 1 o n g a,
vita brevis ks. Ars.
Vitae, non scholae discimus [vi-] (lat.), opimme
elämää, emme koulua varten.
Vitalianus, paavina 657-72, asettui kohta
paaviksi tultuaan suhteisiin Itä-Rooman keisarin
kanssa huolimatta monoteletismin (ks. M o n
o-t e 1 e e t i t) aiheuttamasta opillisesta
ristiriidasta. A. J. P-ä.
Vitalis, ruots. runoilijan Erik Sj Öbergin
(ks. t.) salanimi.
Vitalismi, se oppi, että elävissä olennoissa
vaikuttaa erityinen elämänvoima (lat. vis vitalis),
ylläpitäen ja ohjaten elämäntoimituksia, joita ei
voida selittää yksistään mekaanisten, fysikaalisten
ja kemiallisten tapahtumain tuloksiksi. V:ia on
perusteltu varsinkin siihen, että sitä
tarkoituksenmukaisuutta, joka ilmenee elävän ruumiin
elämäntoiminnoissa, esim. elimistön kasvussa ja
kehityksessä, luonnon lääkitsemisvoimassa ja uusien
eliöiden muodostumisessa, ei voida ymmärtää
olettamatta ohjaavaa, määrättyyn tarkoitukseen
tähtäävää voimaa. Tätä voimaa on usein ajateltu
sieluntapaiseksi. Aristoteles käsitti sitä sielun
alimmaksi asteeksi, ,,kasvisieluksi" (threptiko’n 1.
psykhe’ threptike’, „ravitseva sielu"), joka on
olemassa kaikissa eliöissä ja ylläpitää niiden
elontoimintaa. Aristoteleen oppi oli pääasiassa
vallitsevana keskiajalla ja renesanssin aikana.
Uudella ajalla mekanistinen luonnonkäsitys pääsi
yhä enemmän vallalle; luonnontieteiden kaikilla
aloilla tehdyt suuret keksinnöt edistivät sitä
mahtavasti ja sen johdosta ruvettiin monilta
tahoilta vastustamaan vitalistista käsitystä. Jo
Descartes sovitti jyrkästi ja johdonmukaisesti
mekanistisen katsantotavan kaikkeen aineelliseen
olevaiseen. Koska kuitenkin aikaa myöten
selveni, ettei voitu täten täydellisesti selittää
kaikkia elävien kudoksien ominaisuuksia, esim. niiden
ärtyväisyyttä (irritabiliteettia) ja
suunnitelmanmukaista kehitystä, niin pysyi vitalistinen
käsitystapa kuitenkin pääasiassa vallitsevana. Kemisti
G. E. Stalil (ks. t.) kehitti sitä yhtenäiseksi
teoriaksi, osoittaen olettamaansa elämänvoimaa
nimellä anima, „sielu". Hänen perustamansa
,,animismi" oli hyvin yleisesti levinneenä oppina
18:nnella vuosis. Vasta 19:nnen vuosis.
keskipalkoilla tehdyt tieteelliset keksinnöt, ensi sijassa
energian häviämättömyyden laki, vahvistivat niin
ratkaisevasti mekanistista katsantotapaa, että v.
näytti joksikin ajaksi kokonaan väistyvän.
Myöskin idealistis-mieliset, luonnontieteisiin ja
filosofiaan yhtä hyvin perehtyneet tiedemiehet,
kuten esim. Lotze, hylkäsivät kokonaan „elämän-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
