Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työsopimus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
27
Työtaistelut
28
sekaantuvat molemminpuoliset järjestöt siilien ja
taistelu muuttuu, vaikka se näennäisesti
rajoit-tuisikin tähän yhteen paikkaan, järjestöjen
väliseksi. Tiimä johtuu siitä, että työväen ja
työnantajain järjestöt tuntuvasti vahvistavat työväen
ja työnantajain asemaa työehtoja määrättäessä.
Mitä ensinnäkin työväkeen tulee, niin ainoastaan
järjestyneenä sillä on mahdollisuuksia pitää
puolensa. Pelkkä voimakkaan järjestön olemassaolo
voi taivuttaa työnantajat myöntyväisiksi. Ja
elleivät he hyvällä anna perään, niin järjestynyt
työväki saattaa paremmilla menestymisen
toiveilla kuin järjestymätön ryhtyä työtaisteluun.
Työväen tehokkaimpana aseena on tässä
taistelussa työlakko (ks. t.). Ennenkuin siihen
ryhdytään, on kuitenkin tapana ensin käyttää
n. s. liikkeen- tai paikan sulkua.
Työväkeä varoitetaan työväenlehdissä ja muuten
tulemasta työnhakuun sellaiseen tai sellaisiin
liikkeisiin, joissa työväki ei näytä voivan saada
vaatimuksiaan hyväksytyiksi. Paikalla olevat
liikkuvammat ainekset koetetaan saada
poistumaan paikkakunnalta. Lyhyesti sanoen, liike tai
liikkeet koetetaan saada työväestä tyhjennetyiksi.
Lakkoa ei vielä ole olemassa, mutta työnantajat
huomaavat, että jos se puhkeaa, on heidän
vaikea saada paikat täytetyiksi. Ellei liikkeen
sulku vie tarkoitetuille perille, julistetaan lakko.
Viimemainitun ohessa työväki joskus voi
menestyksellä käyttää boikottausta sekä n. s.
lakonrikkureita että sellaisia liikkeitä vastaan,
joiden tuotteita etupäässä juuri työväestö
käyttää, esim. leipomoita vastaan. — Kun työväen
järjestöjen tehokkaimpana taisteluaseena on
työvoiman saannin ehkäiseminen, koettavat
työn-antajayhdistykset pakottaa työväkeä taipumaan
estämällä siltä työn saannin. Jos työväki yrittää
liikkeensulkua tai ryhtyy suorastaan lakkoon,
pitää asianomainen työnantajajärjestö asianaan
estää sulku- tai lakkotilassa olevien työpaikkojen
työväkeä saamasta työansiota muualla. Tässä
tarkoituksessa lähetetään puheena olevien
työpaikkojen työväestä luetteloita (,.mustia listoja")
järjestön jäsenille. Vielä yksinkertaisemmin
voivat työnantajat järjestää puheena olevan
työnsaannin ehkäisyn siellä, missä heillä 011 omat
työnvälitystoimistot. Työnantajain tehokkain
taisteluase on kuitenkin työnsulku (ks. t.),
joka työnantajain puolelta usein on vastauksena
työväen aloittamaan osittaiseen lakkoon. Koska
työnantajat paraiten selviävät työtaisteluissa,
jos he saavat uutta työvoimaa lakon telineen tai
sulunalaisen tvöväkensä sijaan, on uusien
työvoimain hankkiminen ja työnhaluisten
suojeleminen työnantajain kannalta katsoen erinomaisen
tärkeä seikka. Tässä saattavat työnantajain omat
työnvälitystoimistot tehdä heille suuria
palveluksia. Lisäksi työnantajat n. s. menestyslaitoksia
(esim. työväenasuntoja, eläke- ja
työttömyyskassoja y. m.) ja erityisiä, työnantajain valvonnan
alaisia, erikoisia etuja nauttivia
työväenyhdistyksiä perustamalla koettavat edistää
työnhalui-suutta ja rikkoa vastustajaiusa yhteistä rintamaa.
Työriita in sovittaminen. Niii’en
tuntuvien häiriöiden johdosta, joita työriidat
aiheuttavat, 011 koetettu keksiä keinoja niiden
ehkäisemiseksi. Tässä kohden ansaitsevat
erityistä huomiota n. s. sovittelu- ja
sovintolautakunnat. Nämä ovat satunnaisia tai
pysyväisiä lautakuntia, joiden jäseninä on yhtä»
monta työnantajaa ja työntekijää,
puheenjohtajana usein joku lainoppinut tai muu puolueeton,
henkilö, ja joiden tehtävänä on sovittaa tai rat
kaista työehtoja koskevat riitaisuudet.
Paikoittain ne eivät ota käsitelläksensä n. s.
oikeusriitoja, s. o. voimassa olevan työsopimukseni
rikkomisesta tai sen epäselvien kohtien erilaisesta,
tulkitsemisesta johtuvia riitoja, vaan ainoastaan*
n. s. e t u r i i t o j a, s. o. niitä, jotka saattavat
syntyä, kun on kysymys joko voimassa olevan,
työsopimuksen vastaisesta sovelluttamisesta tai?
uuden työsopimuksen ehdoista. Viimemainitut
riidat koskevat useampia työntekijöitä tai
erinäisiä työväenryhmiä. Oikeusriitoja käsittelevät
tavalliset tuomioistuimet, ellei, niinkuin
muutamissa maissa on laita, niitä varten ole erityisiä
ammattituomioistuimia (ks’. t.). — Nykyaikaiset
sovittelu- ja sovintolautakunnat (engl. boards
of conciliation and arbitratiori) ovat peräisin.
Englannista, missä ensimiiiset tällaiset laitokset
syntyivät 1860-luvulla tehtailija A. J. Mundella»
ja tuomari E. Kettlen aloitteesta. Myöskin
valtion puolelta 011 tässä maassa koetettu erityisillä
lainsäädäntötoimenpiteillä edistää
tämänsuuntaisia pyrintöjä. Tavallisimmin Englannissa,
työriitojen sattuessa noudatetaan seuraavaa
Mundellan sovittelu- ja Kettlen
sovinto-oikeusjärjestelmät yhdistävää menettelyä: Sovittelu
-lautakuntaan valitsevat edustajia toiselta
puolen asianomaiset toiminimet tai
työnantajavhdis-tykset, toiselta puolen kysymyksessä olevain liik
keiden työväki tai asianomaiset
ammattiyhdistykset. Lautakunta asettaa keskuudestansa
pysyväisen valiokunnan, joka käsittelee etupäässä
sellaisia voimassa olevasta työsopimuksesta johtuvia
yksilöllisiä riitakysymyksiä (oikeuskysymyksiä!,
joita lautakunnan ja asianomaisten järjestöjen sih
teerit eivät ole keskinäisillä neuvotteluillaan
voineet järjestää. Sitäpaitsi valiokunta eräissä teol
lisuusammateissa voi ensimäisenä oikeusasteena
ottaa käsitelläksensä yleisiäkin riitakysymyksiä
(etukysymyksiä), jotka koskevat kokonaisten
työväenryhmien työehtojen (työpalkkojen
suuruuden y. m.) määräämistä. Useimmissa tapauksissa
valiokunta valitsee erityisen puolueettoman
puheenjohtajan vain äänten mennessä tasan.
Tiiys-lukuinen sovittelulautakunta kiisittelee joko
välittömästi tai toisena oikeusasteena yleisiä
riitakysymyksiä. Ellei se voi saada aikaan
sopimusta. voidaan kysymys antaa sovinto-oikeuden
ratkaistavaksi, jolloin molemmat riitapuolet
edeltäpäin ilmoittavat alistuvansa
sovintotuo-mioon. Sovinto-oikeuteen asettavat molemmat
riitapuolet kaksi sovintotuomaria. jotka sopivat
keskenään viidennestä puolueettomasta
henkilöstä, tai voivat riitapuolet itsekin yhteisellä
suostumuksella valita viimemainitun. Näin
syntynyttä sovintotuomiota pidetään oikeudellisesti
sitovana. — Paljon ovat työnseisausten
vähenemiseen Englannissa vaikuttaneet varsinkin
pysyväiset tariffi- ja palkkalautakunnat, joiden
muodostuminen on yhteydessä tariffisopimusten
kanssa. — Saksassa saattavat
ammattituomio-istuimet (Geicerbcgcrichte) esiintyä sovinto- ja
sovittelulautakuntina ( Einigungsiimter), jos
molemmat riitapuolet siitä tekevät pyynnön. Tässä
tapauksessa tuomioistuimen muodostavat
puheenjohtaja ja riitapuolten valitsemat luottamusmie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
