Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työväensuojeluslainsäädäntö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
59 Työväensuojeluslainsäädäntö 46
67
kaistu laki työstä leipomoissa 4 p:ltä kesäk.
1908 sekä leipurinammatin j ärj esty soh jeet
10 piitä heinäk. 1908. Näissä laeissa ja
asetuksissa tavataan Suomessa voimassa olevat
työ-väensuojelusmääräykset. — V:n 1879
terveyden hoitoasetus sisältää ainoastaan
muutamia yleisiä säännöksiä siitä, että jos
elinkeinoa harjoitetaan niin, että siitä syntyy
haittaa työväen tai muiden terveydelle, on
terveydenhoitolautakunnan saatettava asianomaiset
ryhtymään soveliaisiin toimenpiteisiin pahan
poistamiseksi (22 §) sekä että
terveydenhoitolautakunnan on valvottava, että asetuksissa annettuja
määräyksiä lasten ja nuorten henkilöiden
käyttämisestä tehtaissa ja käsitöissä tarkasti
noudatetaan kuin myös pidettävä silmällä, että
työnantajain näiden käytettäviksi ehkä jättämät
asunnot ovat terveelliset ja riittävän tilavat
(24 §). -—- V:n 1879 elinkeinolaki
järjestää elinkeinonharjoittajain ja työntekijäin
välisen oikeussuhteen (28-35 §§). Sopimusvapaus on
rajoitettu ainoastaan muutamissa harvoissa
suhteissa. Työsopimuksen kestävyysaika ei saa olla
kolmea vuotta pitempi, ja oppisopimus saa
käsittää korkeintaan viiden vuoden ajan. Jos
työväli-puheen lakkaamisen ajasta ei ole sovittu, on
molemmin puolin irtisanomisaikaa 14 päivää.
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus
työnteki-jäinsä noudatettaviksi määrätä järjestyssääntöjä,
joilla on erinäisillä ehdoilla laillisen
työsopimuksen voima. Elinkeinonharjoittajan, jolla on
työntekijöitä rimassaan ja asunnossaan, on
valvottava, että nämä saavat terveellisen asunnon sekä
sopivan ja riittävän ravinnon, ja samalla hänen
on pidettävä silmällä, että alaikäinen työntekijä
nauttii saatavissa olevaa ammatti- ja muuta
opetusta. Elinkeinonharjoittaja on velvollinen
maksamaan sovitun rahapalkan maan käyvässä
rahassa, eikä rahanosoituksia ja tavaroita saa
sen asemesta käyttää. Lisäksi hänen on,
pitäessään työntekijöitänsä työssä, kiinnitettävä
asianmukaista huomiota heidän terveyteensä ja
työkykyynsä ja ryhdyttävä tarpeellisiin
varovai-suustoimiin heidän suojelemisekseen ruumiin
vahingolta heidän suorittaessaan heille
määrättyjä tehtäviä. Alaikäisten työtä koskevat
säännökset ovat edelleen voimassa niissä ammateissa,
joita ei harjoiteta tehdasmaisesti. — V:n 1917
työväensuojelusasetus ja v:n 1914
ammattivaar a-a s e t u s sisältävät
pääasiallisesti seuraavia säännöksiä.
Ammattivaara-asetuksen alaisia ovat ne alempana mainitut
ammattiliikkeet ja yritykset, joissa työapulaisina
käytetään muita kuin puolisoa tahi omia
vaja-valtaisia lapsia: 1) tehdas- ja käsityöliikkeet sekä
muut teollisuusliikkeet tai -ammatit kaupungissa
ja maalla; 2) kirkko- ja tehdasrakennustyöt niin
myös muut rakennusyritykset, ei kuitenkaan
sellaiset, jotka tarkoittavat yksityisten
yksikerroksisia asuin- ja talousrakennuksia maalla;
3) rakennusyritykset, jotka tarkoittavat
rautatien, raitiotien, kanavan tai sataman
rakentamista taikka sellaisen ajosillan tekemistä, jonka
kansi on vähintään kuusi metriä pitkä; 4)
maanviljelys- ja sen sivuelinkeinot, mikäli niissä
käytetään luonnonvoimalla käypiä koneita, kuitenkin
niin että niissä ovat noudatettavina ainoastaan
ne määräykset, jotka koskevat konesuojelusta.
Asetusta älköön sovellettako sellaisiin maalla
oleviin käsityöliikkeisiin ja yrityksiin, joissa
säännöllisesti pidetään työssä vähemmän kuin
kolme työntekijää ja joissa ei tule käytäntöön
muita luonnonvoimalla käypiä koneita kuin
enintään puolen hevosvoiman sähkömoottoreja. Mitä
asetuksessa säädetään koskekoon semmoistakin
liikettä tai yritystä, jota valtio, kunta tai
seurakunta pitää, vaikkei sitä harjoitetakkaan
elinkeinona. Kutakin työntekijää kohti tulee
työhuoneessa olla vähintään 10 m3 ilmaa.
Työpaikalla tai sen läheisyydessä on, jos
ammattientarkastaja katsoo sen tarpeelliseksi, järjestettävä
aterioita, pesu- ja vaatetushuoneita, mahdollisesti
erityisesti naispuolisia työntekijöitä varten.
Työläisille on hankittava tilaisuus lämmittää heidän
itsensä tai muiden työpaikalle tuomaa ruokaa.
Senaatin asiana on määrätä, mitkä ammatit tai
ammattihaarat on pidettävä erityisen
vaarallisina, ja niistä samaten kuin muuten asetuksen
sovelluttamisesta julkaista eri teollisuushaaroja
ja ammatteja varten erinäisiä työväen
suojelemiseksi tarpeellisia säännöksiä. Sellaisia
järjestyssääntöjä on 25 p. toukok. 1917 julkaistu
seuraavia ammatteja varten: kirjapainoja,
kiven-louhimis- ja ki venliakkaustöitä, sikari-, savuke- ja
tupakkatehtaita varten. Muuten ammattivaaralaki
sisältää teknillistä laatua olevia määräyksiä
kone-suojeluksesta y. m. Työväensuojelusasetuksen
alaisia ovat alempana mainitut ammattiliikkeet ja
yritykset, sikäli kuin niissä käytetään
työapulaisina muita kuin puolisoa tahi omia vajavaltaisia
lapsia: 1) tehdas- ja käsityöliikkeet sekä muut
teollisuusliikkeet tahi -ammatit kaupungissa ja
maalla; 2) rakennustyöt, ei kuitenkaan
sellaiset, jotka tarkoittavat yksityisten asuin- ja
talousrakennuksia maalla taikka rakennusten
korjausta; 3) yritykset, jotka tarkoittavat
rautatien, raitiotien, ilmaradan, kanavan ja sataman
rakentamista; 4) saunat ja kylpylaitokset; sekä
5) liikkeet, jotka harjoittavat tavarain
lastaamista tahi purkamista, kuitenkin niin, että tässä
kohdassa mainittuihin liikkeisiin sovelletaan
ainoastaan lasten ja nuorten henkilöiden työtä
koskevia määräyksiä. Kuitenkaan älköön asetusta
sovellettako sellaisiin tehtaisiin,
käsityöliikkeisiin ja yrityksiin maalla, joissa pidetään
vähemmän kuin kolme työntekijää, eikä myöskään
meijereihin. Mitä asetuksessa säädetään
työntekijöistä, ei tarkoita työnantajan ammattityössä
olevaa puolisoa tai omia vajavaltaisia lapsia.
Mitä asetuksessa säädetään, tarkoittaa
semmoistakin liikettä tai yritystä, jota valtio, kunta
tai seurakunta pitää, vaikkei sitä harjoitetak
kaan elinkeinona. 14 v. nuorempaa lasta älköön
pidettäkö työssä. Holhoojan pyynnöstä voi
ammattientarkastaja kuitenkin sallia 13 v.
täyttäneen lapsen, joka on käynyt kansakoulun tai
muuten hankkinut vastaavan tietomäärän, tehdä
ilmoitettua ammattityötä, jos
lääkärintodistuksella näytetään, ettei lapsen terveydelle eikä
ruu-miinkehitykselle ole siitä työstä haittaa. Lapsia
ja nuoria henkilöitä älköön pidettäkö maan alla
tehtävissä töissä kaivoksissa ja kivenlouhoksissa
eikä sellaisissa ammattiliikkeissä, jotka on
julistettu erittäin vaarallisiksi. Lapsen tai nuoren
henkilön tulee näyttää papinkirja tai muu
todistus, joka osoittaa hänen ikänsä, ja lääkärin
tutkimuksen kautta on näytettävä, ettei lapselle
aiottu työ ole hänen terveydelleen eikä ruumiin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
