Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ukonhattu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
Ukonilma
148
ettei sen herättämä ääni-ilmiö voi sen kaikista
osista saapua kuulijan korvaan samaan aikaan,
eikä ukkonen sentähden voi päättyä ensimaiseen
jyrälulykseen, vaan tätä seuraa pitempiaikainen
jyrinä. Tiedämme sen ohessa, ettei ukkosen
jyrinä heikkene tasaisesti; äänen katkaisee
päinvastoin tuon tuostakin vahvempi tärähdys ja
ilmiö on yleensä hyvin monimutkainen. Syytä
tähän etsiessämme 011 muistettava, että salama
tavallisesti muodostuu monesta*eri vahvasta
haarasta, jotka aiheuttavat eri voimakkaita
jyräh-dvksiä, että kaikki kuulijasta yhtäkaukana
olevat salaman kohdat lähettävät hänelle samaan
aikaan ääniaaltoja, sekä että ne ilmakerrokset,
joiden läpi ääni kulkee, voivat olla hyvin eri
tiiviitä ja äänen edentymisnopeus niissä siis
erilainen. — Pintasalamat näyttäytyvät pilvenreunoja
tai sen koko pintaakin valaisevana
leimahduksena ja eroavat viivasalamasta sinisen tai
puna-sinervän värinsä puolesta. Pallosalama on
liikenopeudeltaan vastamainittuihin salamoihin
verrattuna hitaasti liikkuva salaperäinen tulipallo.
Se liikkuu pitkin maanpintaa, tunkeutuu joskus
huoneisiinkin, kiertää siellä ympäri ja poistuu
jälleen. Pallosalama näkyy yhden, kahden, jopa
useampienkin sekuntien aikana. Toisinaan se
lopuksi räjähtää kovalla paukauksella ja tekee
aivan samanlaisia vaurioita kuin tavalliset
salamat, mutta toisinaan se häviää räjähtämättä
ja vahinkoa aikaansaamatta jäljettömiin. N. s.
kalevantulet ovat salamoita, jotka
purkautuvat niin kaukana, ettei jyrinää kuulu. H.Klein
arvelee, että näiden aiheuttajana myöskin voisi
olla pilven maasta poiskääntyneellä puolella
tapahtuva purkaus. Useimmat salamat
syntyvät kahden läheisen pilven erilaisten sähköjen
yhtymisestä, mutta usein tapahtuu purkaus myös
pilven ja maan välillä. Salaman sanotaan silloin
iskevän. Iskevällä salamalla on kaikki
tavallisen sähkökipinän ominaisuudet. Sentähden se
seuraa mielellään hyviä johtajia, kuten
metalleja ja kosteita kappaleita, kulkee lyhintä tietä
maahan ja valitsee korkeita ja huippuun
päättyviä esineitä iskukohdikseen (puita,
kirkontorneja. mastoja j. n. .e.). Sen vaikutukset ovat
vain monin verroin valtavammat kuin
tavallisen sähkökipinän. Salama pirstoo näet huonoja
johtajia säpäleiksi hajoittaen ne laajalle
ympäristöön sekä sytyttää ne usein palamaan;
paksujen muurienkin läpi salama tunkeutuu
iskeäk-seen toisella puolella oleviin metallikappaleihin.
Metallilankoja myöten kulkiessaan salama
sulattaa ne. Ihmiset ja eläimet kuolevat sen iskusta.
Näille voi jo lähelläkin iskevä salama tuottaa
vaaraa, koska niissäkin ukkospilven sähkön
vaikutuksesta on tapahtunut influenssin kautta
sähkön jakautuminen. Kun nyt salama on pilven
ja maan sähköjen yhtymistä, joka tekee ne
sähköttömiksi, ei enää ole ruumiin sähköjä erillä
pitävää voimaa olemassa, vaan nekin yhtyvät
toisiinsa niin äkkiä, että ne tuottavat sen
hermostolle samanlaista vahinkoa kuin suoranainen
salamanisku. Tätä ilmiötä sanotaan t»
ka-i s k u k s i. — U:aa seuraavat kovat sateet
aiheutuvat siitä, että pilvessä olevat pienet, samalla
sähköllä varatut ja siis toisiaan poistavat
pisarat iskun jälkeen yhtyvät, kun tätä poistavaa
voimaa ei enää ole olemassa, niin suuriksi
pisaroiksi, etteivät ne enää pysy leijailemassa
ilmassa. — On olemassa kahdenlaisia u:ja,
nimittäin lämpö- ja pyörre-u:t. Edelliset
esiintyvät korkean lämpötilan vallitessa ja
ilmanpaineen ollessa laajalla alueella tasaisesti
jakautuneena ja verraten korkeana. Etenkin
sattuu u., jos syntyy kohta, missär ilmanpaine on
hieman alhaisempi eli n. s. u k k o s p o i m u s s a.
Pyörre-u:t ilmaantuvat syklonien etupuolella
olevan osaminimin paikalla ja siirtyvät sen mukana
paikasta toiseen, mutta välttävät minimien
keskuksia, kiertäen niitä osaminimin mukana. U:lle
mieluisa paikka on kahden minimin välinen
korkea ilmanpaineharjanne ja kahden maksimin
välinen sola. ■— U:jen ominaisuuksia tutkittaessa
on silmällä pidettävä eri seutuja maan päällä,
vuosittaisia ja päivittäisiä jaksoja, tuulta, .meren,
järvien ja vuorien vaikutusta j. n. e. U:jen
maantieteellinen leveneminen on hyvin
epäsäännöllinen. Yleensä voidaan sanoa, että u:jen
lukuisuus vähenee navoille päin, joskaan ei
sääntöperäisesti. Ne ovat lukuisimmat
kalm-vyöhykkeessä, missä lämpöistä, kosteata ilmaa
kohoaa tyyneen ilmaan. Siellä sattuu u:ja joka
päivä ja mihin aikaan päivää tahansa, mutta
yöt ovat selkeitä. Samanlaiset ovat sadeaikana
olosuhteet muissakin troopillisissa vyöhykkeissä.
Lauhkeassa vyöhykkeessä ovat u :t
harvinaisemmat. Napaseuduilla ei kuule ukkosta. Hyvin
lämpöisinä kesinä voi u:ja sattua niin
pohjoisessakin kuin läntisillä Huippuvuorilla, mutta
tavallisesti ei pohjoisempana kuin Nordkapilla.
Lauhkeassa vyöhykkeessä sattuvat useimmat u:t
kesäaikana. Poikkeukselliset ovat olot Norjan
länsirannikolla, Islannissa ja luoteisessa
Skotlannissa, missä talviset ukkoset ovat tavallisia,
kahdella viimemainitulla seudulla
tavallisemmatkin talvella kuin kesällä. Mitä u:jen
päivittäiseen jaksoon tulee, esiintyvät ne useimmin
klo 3 ja 6 välillä iltapäivällä. Toinen maksimi
on havaittavissa yöaikana. Ukkospurkausten
tavallisin tulosuunta on Euroopassa läntinen ja
luoteinen. Pohjois-Ameriikau Yhdysvalloissa
ukkoset tulevat useimmin lännestä, kulkien siis maalta
merelle päin. Troopillisilla rantamailla u:t
kulkevat samaten merelle päin (merituulta vastaan).
— Suomen u:ja on professori A. F. Sundellin
aloitteesta järjestelmällisesti tutkittu alkaen
v:sta 1887 (havainnontekijäin luku vaihtelee
350-150). Meillä u:t ovat tavallisesti lämpö-u :ja.
Pyörre-u:ja sattuu pääasiallisesti keväällä,
myöhään syksyllä, joskus talvellakin. Suomessa 011
kuten Euroopassa yleensä lounas ja länsi u :jen
tavallisimpia tulosuuntia, mutta samalla ovat
myös tavallisia etelästä ja kaakosta tulevat u:t.
Harvinaisimpia ovat pohjoisesta ja koillisesta
tulevat u:t. Mutta meren, suurien järvien ja
vuorien läheisyys voi suuressa määrin muuntaa
tätä yleistä sääntöä seuraavista syistä. Koska
meren ja maan lämpiämisessä kesällä (u:jen
valtakausi) on suuri ero, syntyy meilläkin
tuulia, jotka päivällä puhaltavat mereltä (ja
suurilta järviltä) maallepäin, yöllä taas
päinvastaiseen suuntaan (ks. Maatuuli). Ukonpilvet
syntyvät mantereen yläpuolella kohoavassa
ilmavirrassa ja niitä kuljettaa ylemmissä
ilmakerroksissa puhaltavat maa- ja merituulille
vastaiset tuulet, siis päivällä merelle (tai suurille
järville) päin. Kun nyt Suomessa enimmän
ukkospurkauksia syntyy juuri päivällä, tarkeni-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
