Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkari
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
208
Unkari
t 204
ten synkällä ajalla kirjallisuuden sekä
koululaitoksen kohoamisen. Keisarien
Maksimi-lian 11 :n (1564-76) sekä Rudolfin
(1576-1612) aikana jatkuivat sodat turkkilaisia
vastaan. Viimemainitun aikana alkoi U:ssa
katolinen reaktsioni, jota edistettiin väkivaltaisesti.
Tästä aiheutui Bocskayn kapina (1604), jota
Turkki avusti, ja Wienin rauhassa 1606 Rudolfin
täytyi vahvistaa unkarilaisten oikeudet sekä
uskonvapaus. Turkkilaisten kanssa Rudolf teki
rauhan Zsitva Torokissa, mutta kun hän rikkoi
sopimuksensa, erotti hänen veljensä Matias
(k. 1619) hänet säätyjen avulla hallituksesta 1608.
Suvaitsemattoman Ferdinand II :n (1619-37)
aikana katolisuus suuresti edistyi U :ssa.
30-vuoti-sessa sodassa Siebenburgenin ruhtinaat Gabor
Bethlen ja György I Räkoczy liitossa Ruotsin
sekä Ranskan kanssa tulivat U:n protestanttien
avuksi ja pakottivat Ferdinand II :n sekä hänen
seuraajansa Ferdinand III:n (1637-57)
erinäisissä rauhoissa vahvistamaan U:n
valtiosäännön sekä luovuttamaan alueita. Siitä huolimatta
Leopold I:nkin (1658-1705) aikana jatkuivat
valtiolliset ja uskonnolliset vainot. Nyt
nousivat unkarilaiset Thökölyn johdolla kapinaan
1678, jälleen Turkin avulla. Turkkilaiset
tunkeutuivat Wieniin saakka, mutta joutuivat
täydellisesti tappiolle 1683, ja seuraavana aikana
keisarilliset valloittivat melkein koko turkkilaisen
osan U:ia. V. 1686 Budapest joutui heille, 1697
Eugöne Savojilainen sai Zentan voiton ja
Karlo-\\itzin rauhassa 1699 turkkilaiset luopuivat koko
U:sta paitsi n. s. Baauaatista (ks. t.).
Unkarilaisia kohdeltiin heidän kapinansa tähden
ankarasti, ja Pozsonyin (Pressburgin) valtiopäivillä
1687 U. muutettiin Ilabsburg-suvun
perintö-maaksi. Ferenc II Räkoczyn kapina 1704 ei
onnistunut, mutta keisari Josef I:n (1704-11)
seuraaja Kaarle VI (Unkarissa Kaarle III,
1711-40) asetti kuitenkin 1711 entiselleen U:n
vanhan hallitusmuodon. Pozsonyin valtiopäivillä
1712-15 päätettiin valtiopäiväin määräaikaisuus,
järjestettiin uudestaan korkeimmat virastot sekä
asetettiin vakinainen armeia. Uudessa sodassa
(1716-18) Eugöne valloitti Turkilta Baauaatin
(sekä osia Serbiasta ja Valakiasta), mutta
seuraavassa keisarille onnettomassa sodassa (1736-38)
tulivat Sava ja Tonava rajaksi Turkkia vastaan.
Kaarlen tytärtä Maria T e r e s i aa (1740-80)
unkarilaiset tehokkaasti auttoivat Itävallan
perimyssodassa hänen useita vihollisiaan vastaan, ja
kuningatar osoitti kiitollisuuttansa edistämällä
varsinkin U:n taloudellista kehitystä. Hän
ryhtyi myös säätyjen oikeuksien tasoittamiseen ja
lievensi talonpoikien tilaa sekä paransi U:n
kouluoloja. Josef II (1780-90), joka ei
kruu-nauttanut itseänsä U:n kuninkaaksi, jatkoi
uudistuksia liian hätäisesti. Kuten muissakin
maissaan hän U:ssa peruutti luostareita, antoi
protestanteille uskonvapauden ja tasoitti
sääty-erotuksia. Harrastamansa yhtenäisen
kokouais-monarkian hyväksi hän vähensi U:n
komitaat-tien itsehallintoa. Kun Josef lisäksi teki saksan
kielen viralliseksi ja monella tavoin loukkasi
U:n valtiosääntöä, ärsytti hän aatelisia siihen
määrin, että he tarjosivat U:n kruunun ensin
Preussin kuninkaalle, sitten VVeiinarin herttualle.
Onnettoman turkkilaissodan sekä sairastumisensa
johdosta Josefin sittemmin täytyi peruuttaa
miltei kaikki säädöksensä. Hänen veljensä
Leopold II (1790-92) teki jälleen sovinnon
unkarilaisten kanssa; nämä käyttivät tilaisuutta
lisätäkseen säätyjen oikeuksia. Frans I
(1792-1835), joka oli Metternichin vaikutuksen
alaisena, hallitsi jälleen täysin taantumuksellisesti.
Vv. 1812-25 ei kutsuttu U:n valtiopäiviä kokoon,
hallitus otti omavaltaisesti veroja ja sotilaita,
ja valmistettiin maan täydellistä liittämistä
Itävaltaan. Kun kuitenkin kansallistunto U:ssa
alkoi kohota, mikä myös ilmeni tämänaikuisessa
isänmaallisessa kirjallisuudessa, ja
tyytymättömyys hallitukseen kävi uhkaavaksi, täytyi
viimemainitun jälleen vedota eduskuntaan. Nyt alkoi
uudistusvaltiopäiväin aikakausi (1825-48) ; niiden
toimesta U. kehittyi uudenaikaiseksi valtioksi.
Uudistuspuolueen johtajia olivat kreivi S z 6 c h
e-nyi (ks. t.), myöhemmin Kossut h (ks. t.l,
DeÄk (ks. t.) y. m. Pozsonyin valtiopäiväin
(1832-36) päätöksestä parannettiin talonpoikain
tilaa; sittemmin, Ferdinand V:n (1835-48)
aikana unkarin kieli tehtiin viralliseksi,
talonpojat saivat vapaan muutto-oikeuden ja
aatelittomille annettiin pääsy kaikkiin virkoihin.
Met-ternich kuten myös U:n aateliston vanhoillinen
puolue koki turhaan vastustaa uudistuksia.
Vallankumous 184 8-4 9
seurauksineen.
Tieto helmikuun vallankumouksesta 1848 sekä
Wienissä maaliskuussa sam. v. tapahtuneista
levottomuuksista saattoi unkarilaiset kuohuksiin,
ja he vaativat uutta kansanvaltaista
valtiosääntöä sekä kotimaista, vastuunalaista ministeristöä.
Näihin vaatimuksiin Ferdinand V antoi
suostumuksensa (maalisk. 1848). Kreivi L. Batthyäny
(ks. t.) tuli ministeristön presidentiksi, ja sen
jäseniksi tulivat Kossuth, Deäk, Szöclienyi y. m.
Nyt valtiopäivät täydellisesti poistivat
maaorjuuden, papisto luopui vapaaehtoisesti
kymmenyksistään ja säädettiin yhdenvertaisuus lain edessä,
täydellinen uskon- ja painovapaus, jurylaitos
sekä U:n ja Siebenbiirgenin yhdistäminen.
Sääty-valtiopäivät muutettiin suoranaisilla vaaleilla
kokoonpannuksi eduskunnaksi. Hallitsija
vahvisti uudet perustuslait, mutta kroatsialaiset
Jellachichin (ks. t.) johdolla sekä romaanialaiset
vastustivat perustettavaa yhtenäistä unk.
valtiota. U:n valtiopäivät ryhtyivät toimiin
näiden kansojen kukistamiseksi, ’mutta Wienin hovi
antoi niille kannatuksensa. Sodan syttyessä
Kroatsian kanssa otti U:n puolustusta
johtaakseen valiokunta Kossuthin johdolla. Kuu
keisarin komissaari Lamberg oli murhattu
Budapestissä, syttyi ilmisota U:n ja Itävallan välillä,
ja keisari nimitti Jellachichin sijaisekseen l’:ssa.
Unkarilaisilla oli alussa menestystä, ja
lokakuussa puhkesi uusi kapina Wienissä, joka
kuitenkin pian kukistettiin. Unkarilaiset panivat
vastalauseensa Ferdinand V:n luopumista ja
Frans Josefin (1848-1916) valtaistuimelle
nousua vastaan, mutta pian Itävallan sotajoukko
ruhtinas Windischgrätzin johdolla vuorostaan
tunkeutui U:iin. Budapestkin joutui sen
valtaan; U:n valtiopäivät ja puolustusvaliokunta
asettuivat Debreczeniin. Kossuth kuitenkin sai
armeian jälleen kootuksi ja sotaonni alkoi
kääntyä unkarilaisille myötäiseksi. Ensin
ylipäälliköksi nimitetty puolalainen Dembinski tosin ei
menestynyt, mutta hänen jälkeensä ylijohdon saa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
