Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkari
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
211
Unkarilaiset
204
nut Görgey (ks. t.) sai sarjan loistavia
voittoja itävaltalaisista (Szolnokin, Isaszegi», Väcin
ja Nagy Sarlön luona) sekä vapautti
Komft-romin piirityksestä. Siebenbiirgenissä ja
Baanaa-tissa kenraalit Bem ja Perczel niinikään
taistelivat menestyksellisesti. Keisarin julistukseen
(huhtik. 1849) U:n yhdistämisestä Itävallan
monarkkiaan U:n säädyt vastasivat julistamalla
lvossuthin ehdotuksesta Habsburg-Lothringenin
suvun erotetuksi sekä U:n alusmaineen täysin
itsenäiseksi valtioksi (14 p. huhtik.). Samalla
Kossuth nimitettiin valtionhoitajaksi
(gubernaat-toriksi). Tätä kuitenkin paheksui osa itse
unkarilaisista, m. m. Görgey. Käyttämättä hyväkseen
voittojansa hän kääntyi takaisin länsirajalta,
valloittaen kuitenkin rynnäköllä Budapestin,
jonne nyt U:n hallitus sekä valtiopäivät
palasivat. Mutta tällävälin Frans Josef pyysi
Venäjän keisarin Nikolai 1 :n apua, ja tämä lähetti
heti suuren sotajoukon U:n kukistamiseksi.
Unkarilaisia ahdistettiin nyt ylivoimalla joka
taholta; hallitus jätti toistamiseen pääkaupungin
asettuen Szegediin. Budapest joutui taas
itävaltalaisille, joita nyt johti julma kenraali
Haynau, eivätkä unkarilaisten urhoolliset
ponnistukset enää voineet estää heidän
kukistumistaan. Kossuth luopui vallasta (elok.) ja jätti
Görgeylle diktatuurin, ja tämä, ollen vakuutettu
pitemmän puolustuksen mahdottomuudesta,
antautui heti senjälkeen sotavoimineen venäläisille
Vilägosiu luona. Hänen esimerkkiänsä seurasivat
muutkin päälliköt; kenraali Klapka jätti vasta
syyskuussa Komäromin kunniallisilla ehdoilla.
Unkarilaisia kohdeltiin erittäin julmasti, useat
sotapäälliköt sekä valtiolliset johtomiehet
mestattiin. Görgeyn henki säästettiin Venäjän
välityksestä, Kossuth y. m. olivat pelastuneet
pakenemalla. U:n valtiosääntö kumottiin ja maa
muutettiin Itävallan monarkkian kruununmaaksi; eri
kruununmaiksi korotettiin samalla U:n alusmaat
Kroatsia, Slavonia ja Baanaatti. Vasta 1852
julistettiin U:lle osittainen anteeksianto. Joukko
saksalaisia ja böömiläisiä virkamiehiä tulvi
maahan toimeenpanemaan sen täydellistä liittämistä
Itävaltaan. V. 1853 säädettiin itävaltalainen
oikeudenkäyttö ja hallinto. Unkarilaiset
asettivat Itävallan hallituksen poliisivaltaa vastaan
passiivisen vastarinnan ja vaativat yhä
valtiosääntönsä jälleen uudistamista.
Unkarin valtion uudistaminen.
Itävallan tappiot 1859 vuoden sodassa
taivuttivat sen hallitusta myönnytyksiin: 1860
uudistettiin lokakuun julistuksella U:n
säätyedus-kunta, valtiopäivät kutsuttiin kokoon
valmistamaan uutta vaalilakia, vieraat virkamiehet ja
osaksi lait poistettiin. Unkarilaiset vaativat
kuitenkin entistä tilaa kokonaan uudistettavaksi,
(myös 1848 säädettyjä lakeja) sekä yleistä
anteeksiantoa. Itelmik. 1861 hallitus, samalla
kuin se julkaisi uuden yleisvaltakunnallisen
valtiosäännön, kutsui jälleen kokoon U:n
valtiopäivät, 1848 v : n vaalilain perustuksella.
Unkarilaiset hylkäsivät helmikuun valtiosäännön mutta
olivat muuten keskenään eri mieltä: Deäkin
puolue tahtoi neuvotteluihin ryhtymistä
(anomus-kirjelmän lähettämistä hallitsijalle); Kälmän
Tiszan puolue tahtoi yksinkertaisella päätöksellä
julistaa 1848 v:n lait päteviksi. Deäkin puolue
voitti, mutta hallitsija hylkäsi anomuskirjelmän,
koska siinä vaadittiin U:n ja Itävallan
yhdistystä muodostettavaksi personaaliunioniksi. Kun
valtiopäivät toisessa anomuskirjelmässä esittivät
pragmaattisen sanktsionin sekä 1848 v:n lait
ainoaksi mahdolliseksi sovinnon perusteeksi sekä
kieltäytyivät lähettämästä edustajia lisättyyn
valtakunnan neuvostoon, keskeytti Wienin
hallitus neuvottelut.
Senjälkeen U:ia taas hallittiin itsevaltiaasti,
kunnes 1865 valtiopäivät kutsuttiin kokoon.
Ryhdyttiin sovintoneuvotteluihin, jotka eivät
kuitenkaan ehtineet johtaa tuloksiin, ennenkuin 1866
v:n sota Preussin kanssa puhkesi, jolloin
valtiopäivät sen johdosta hajoitettiin. Sodan onneton
päätös teki unkarilaisten pikaisen sovittamisen
Itävallalle välttämättömäksi; ehdoista sopivat
Itävallan uusi ulkoasiain ministeri Beust sekä
D e a k. U:n valtiopäivät kutsuttiin kokoon
(helmik. 1867), jolloin 1848 v:n valtiosääntö
uudistettiin sekä asetettiin vastuunalainen
mi-nisteristö J. Andräesyn johdolla.
Sieben-burgen ja Baanaatti yhdistettiin U :iin, Kroatsian
kanssa tehtiin sopimus. U. tunnustettiin
itsenäiseksi valtakunnan osaksi, jolla oli erinäisiä
asioita yhteisinä toisen, Itävallan puoliskon
kanssa, ja nämä valtiot tekivät, aluksi
10:ksi v:ksi, tulli- ja kauppaliiton keskenään;
U. otti vastatakseen määrätystä osasta Itävallan
valtiovelkaa, yhteisiä menoja j. n. e. V. 1867
kruunattiin Frans Josef suurella komeudella U:n
kuninkaaksi Budapestissa. Samana vuonna
vahvistettiin uudet perustuslait. Täten U:n
täydellinen sovinto hallitsijan kanssa rakentui. —
U:n valtiopäivillä vallitsi lähinnä seuraavana
aikana maltillinen Deäkin puolue.
Seuraavat valtiopäiväin päätökset tarkoittivat
edelleen rakentamista tälle
vapaamielis-kansalli-selle pohjalle. Juutalaisille annettiin
kansalaisoikeudet, säädettiin kansakoululaki y. m. V. 1868
säädettiin, että kaikki U:n asukkaat
muodostavat yhtenäisen ja jakamattoman U:n
kansakunnan, ja unkarin kieli määrättiin viralliseksi
kieleksi. Myöskin rautateiden rakentamista
puuhattiin, mutta kun sen kautta liiaksi rasitettiin
valtion varoja, syntyi tyytymättömyyttä. Deäkin
puolue hajosi ja sen sekä siihenastisen
vastustus-puolueen osista syntyi uusi n. s. vapaamielinen
puolue (oli vallassa v:een 1905). Sen johtaja
K. Tisza tuli ministeripresidentiksi 1875; hän
ajoi Itävallalle ystävällistä mutta
slaavilaisvas-taista politiikkaa. Vajaus saatiin vähennetyksi,
kauppasopimus Itävallan kanssa uudistettiin ja
U:n taloudellinen asema tuli paremmaksi. —
Kun kuitenkin Balkanin sodan johdosta vastoin
U:n valtiopäiväin tahtoa toimitettu Bosnian ja
Hertsegovinan miehittäminen 1878 tuotti
rahallisia tappioita, herätti tämä tyytymättömyyttä, ja
Tiszan täytyi luopua vallasta, mutta pian hänen
ministeristönsä uudistettiin. — Maan
unkari-laistuttamista jatkettiin tarmokkaasti, niin esim.
unkarin kieli tehtiin pakolliseksi oppiaineeksi
kansakouluissa. — Erimielisyyttä syntyi
seuraavana aikana varsinkin sota-asioissa.
Vastustus-puolue vaati itsenäistä U:n armeiaa sekä
unkarin kielen ottamista komennuskieleksi. V. 1890
Tisza erosi, jolloin seurasi Szäpäryn ministeristö.
— Seuraavien vapaamielisten ministeristöjen
aikana tulivat puolueen sisäiset olot kuten myös
suhteet Itävaltaan yhä sekavammiksi. — Weker-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
