Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Urali-altailaiset muinaisjäännökset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
247
Uralilainen alkukansa—Uralilaiset kielet
248
vuoressa on u:ia kahdella laajahkolla alueella,
joista toinen on Etelä-Hämeessä Kalvolan ja
Tammelan pitäjissä, toinen Uudellamaalla
Pel-lingin saaristossa. P. E.
Uralilainen alkukansa = uralilainen
kanta-kansa, ks. Uralilaiset kansat.
Uralilainen alkukieli = uralilainen kantakieli,
ks. Uralilaiset kielet.
Uralilainen kantakansa ks. Uralilaiset
kansat.
Uralilainen kantakieli ks. Uralilaiset
kielet.
Uralilaiset kansat, ne kansat, jotka puhuvat
uralilaisia kieliä (ks. t.), siis
suomalais-ugrilai-set ja samojedilaiset kansat yhteisellä nimellä
(ks. S u o m a 1 a i s-u g r i 1 a i s e t kansat ja
Samojedit). Tärkeämpi kuin näiden nykyjään
elävien kanso jen nimenä, jommoisena sitä kenties
verraten harvoin käytetään, on »uralilaisen"
nimitys sille kantakansalle, joka on puhunut
uralilaista kantakieltä (ks. Uralilaiset kielet)
ja jommoisen olemassaoloa todistettavan yhteisen
uralilaisen kantakielen olemassaolo todistaa.
Tämän kantakansan elämästä voimme
pääasiallisesti kielellisillä todisteilla (vertailemalla niitä
muihin esihistorian lähteisiin) päätellä
seuraavaa (ne suomalaiset sanat, jotka suorastaan
polveutuvat uralilaisesta kantakielestä, ovat
seuraavassa merkityt vinokirjaimilla). Uralilainen
kantakansa oli heimo, joka elätti itseään
metsästyksellä ja kalastuksella, joka asui kodissa
ja jolla ainoana kesynä, eläimenä oli koira (ural.
nimi peni). Näyttää siltä kuin jonkinlainen
poronhoito olisi ollut tunnettu: tämä oli
kuitenkin varmaan vain niin sanoaksemme »viljelevää
metsästystä", s. o. poroja koottiin ja pidettiin
koossa teurastamista varten. Todennäköisesti
käytettiin aitauksia suojana petoja ja vihollisia
vastaan (kenties porojen koossapitoa varten?).
Metsästystä harjoitettiin jousella ja nuolella tai
vasamalla, todennäköisesti myös jonkinlaisilla
ansoilla tai satiinilla (vidoilla?), kalastusta
alkukantaisilla verkoilla. Metsästystä
harjoitettiin osaksi taljojen, osaksi lihan vuoksi.
Hankaamalla aikaansaatua kitkatulta käytettiin myös
ruokien keittämiseksi padoissa. Käsiteollisuus oli
punontaa ■— todennäköisesti pääasiallisesti
puunkuorien, oksien ja juurien punomista —, langan
valmistamista jänteistä, alkukantaisten
verkkojen valmistamista (alkukantaisiinmat olivat
pajunkuorista), erinäisten tarve-esineiden
(konttien ja rasioiden, vakkojen) valmistaminen
tuohesta, patojen muodostaminen savesta; myös
puuta, kiveä ja luuta osattiin valmistaa
tarveaineiksi. Työkaluina oli kirves ja veitsi (fkuras),
luultavasti jonkinlainen puras eli taltta
(todennäköisesti kivestä), vaikkakin myös vaski
näyttää verraten varhain tulleen tunnetuksi. Puku,
joka oli eläimennahoista tehty, ommeltiin
äimällä — todennäköisesti luisella — ja
jänne-langalla kokoon; sitä piti koossa vyö ja siihen
kuuluivat myös taljaiset säärykset.
Kulkuneuvoina olivat talvella sukset, todennäköisesti myös
jonkinlainen reki, ainakin ihmisen vedettävä
(yksianturainen) reki kuorman kuljetusta
varten. Kesäkulkuneuvoina olivat melottavat lautat
tai ruuhet. Tiet olivat polkuja, kenties
kalikka-teitä poikki soiden, pienempien purojen yli
portaita. Yhteiskunnan muodosti perhe, joka laa-
jeni heimoksi; perhe-elämä oli jotenkin
kehittynyt, tunnettiin erinäisiä sukulaisuusasteita.
Avioliitto rakennettiin siten, että morsiamen
vanhemmille hänestä maksettiin hinta. Lapsille
annettiin syntymän jälkeen nimi. Kuoleman jälkeen
ruumis (ural. kalma) asetettiin hautaamatta
ulkosalle. Jonkinmoista tavaranvaihtoa tapahtui,
mittaamisen ja luvunlaskun ensi alkeet olivat
tunnetut. Ihmisessä uskottiin olevan sielun, joka
ilmeni hengityksessä. Kuoleman jälkeen kuolleen
käsitettiin jatkavan elämäänsä ja hänet oli
uhreilla (vanha ural. uhria, uhrianninta
merkitsevä sana lienee toivo) tehtävä suosiolliseksi. Ei
ole kuitenkaan oletettava, että kaikki
uralilainen uskonto oli ainoastaan vainajauskoa:
epäilemättä oli myös luonnonheukiin uskominen
ikivanha. Varmaan myös uskottiin erityisten
henkilöiden saattavan vaipua tilaan, jossa heidän
sielunsa liikkui välittömässä yhteydessä henkien
kanssa. — Uralilaisen kantakansan
asuinpaikoista ei sanavarasto anna varmoja viittauksia:
me näemme, että se on asunut metsäisessä
seudussa, jossa suvi ja talvi 011 vaihdellut, jossa
myös on ollut lunta niin runsaasti, että sukset
ovat olleet hyvinä kulkuvälineinä. Porojen
esiintyminen, samoinkuin metsäpuiden nimet, myös
muuraimen nimi viittaavat pohjoiseen, pari
puunnimeä (sembramännyn ja siperiankmtsen
nimet) viittaa itäänkäsin, ainakin Euroopan
itäisiin seutuihin. Tietysti on kysymys
uralilaisesta alkukodista ratkaistava yhteydessä
suoma-lais-ugrilaista alkukotia koskevan kysymyksen
kanssa: mitä lännemmäksi tämä on asetettava,
sitä lännemmäksi siirtyy uralilainenkin.
Huomattava on, ettei sanavarastossa ole mitään,
mikä pakottaisi etsimään uralilaisen
kantakansan asuinsijoja idempää kuin itäisimmästä
Euroopasta, Uralin tältä puolen. Jos eräät
»ta-loppui-set joennimet, niinkuin on oletettu, ovat
samojedilaista alkuperää, niin olisi tässä suoranainen
todistuskin siihen, että samojedien vanhempi koti
ja siis varmaankin myös uralilainen olisi ollut
Itä-Euroopassa. — Siitä ajasta, jolloin
uralilainen kantakansa on elänyt, ei voi sanoa muuta
kuin että sitä ei missään tapauksessa voi
asettaa myöhemmäksi kuin neljännelle
vuosituhannelle ennen meidän ajanlaskumme alkua.
[E. N. Setälä, ,,Zur frage naeh der
vervvandt-sehaft der finnisch-ugrischen und samojedisehen
sprachen’’ (1912-15), sama, »Suomensukuisten
kansojen esihistoria" (Maailmanhistoria IT, siv. 476);
Yrjö VVichmann, »Samojedilaisten kansain
alkukodista" (Hist. Aikakauskirja 1914. siv. 320).]
e. x. s.
Uralilaiset kielet, suomalais-ugrilaisten ja
samojedilaisten kielten yhteisnimi, jonka
oikeutuksena on. että nämä kielet ovat keskenään
sukulaisuudessa, s. o. ne johtuvat yhteisestä
uralilaisesta alku- eli kantakielestä (ks.
Suomensukuiset kielet).
Suomalais-ugrilaisten ja samojedilaiskiilten erikoiskehityksesiä ks.
S u o m a 1 a i s-u grilaiset kielet ja
Samojedilaiset kielet.
Uralilaisesta kantakielestä voimme vertaamalla
suomalais ugrilaisia ja samojedilaisia kieliä
toisiinsa itsellemme muodostaa yleispiirteisen kuvan.
Se on ollut yleiseltä rakenteeltaan
periaatteellisesti samanlainen kieli kuin enimmät sen
nykyiset suomalais-ugrilaiset tai samojedilaiset jälke-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
