Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uralin-vuoristo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
249
Uralin-vuoristo
250
liiiset. Siinä on ollut nominin taivutus
sijamuodoissa: suonien nykyisistä sijoista ovat
-n-päät-teinen genitiivi, -n-, alk. -m-päätteinen
akkusatiivi, -nct-loppuinen essiivi (alkujaan
paikallissija, joka vastaa kysymykseen: missä, esim.
takana), -ta- -a-loppuinen partitiivi (alkujaan
erosija, joka vastaa kysymykseen niistä, esim.
alta, takaa), -n-loppuinen latiivi (johon kuuluu
esim. -11 illatiivin päätteessä: maa-ha-n) perua
uralilaisesta kantakielestä. Niinikään siinä on
ollut verbintaivutus persoonamuodoissa;
verbintaivutus on kuitenkin molemmissa kielikunnissa
kehittynyt niin moninaisesti, että on nykyisillä*
tiedoillamme mahdoton rakentaa uudelleen sitä,
mikä 011 ollut kantakielessä. Lukuja 011 ollut
kolme: yksikkö, kaksikko (sillä merkki sama
kuin niissä suomalais-ugrilaisissa kielissä, jotka
ovat kaksikon säilyttäneet) ja monikko (suomen
monikkomerkit -t ja -i- polveutuvat uralilaisesta
kantakielestä). Sananmuodostus on tapahtunut
johtopäätteiden avulla (niinpä suomessa
deminu-tiivipääte -klca, esim. puolukka sanassa, tai
järjestyslukujen johtopääte -ntc- ja kansat ii vipääte
-tta-, aik. -kta- tai -p/a- — vain joitakuita
esimerkkejä mainitaksemme — polveutuvat uralil.
kantakielestä). Sanalla sanoen: kielenmuotojen
muodostimina 011 käytetty suffikseja eli
päätteitä (taivutus- ja johtopäätteitä), jotka ovat
olleet täysin nykyisten päätteiden
luonteisia (eivät siis sanan luonteisia).—Mitä
äänneoppiin tulee, on siinä vallinnut
samanlainen äännerikkaus kuin suomalais-ugrilaisessa
alkukielessä (oli olemassa esim. s: 11 rinnalla s,
sitä paitsi z ja z, s ja z, ö ja (5’, y, eri
affrikaattoja" s. o. ts ja t’s j. 11. e.). Kaikista
huomattavin seikka äänneopin alalla on kuitenkin
se että n. s. astevaihtelu varmasti jo on
ollut uralilaisessa kantakielessä ja olennaisesti
samanlaatuisena kuinsuomalais-ugrilaisessa
kantakielessä: se on ollut samalla sekä keston eli
kvantiteetin että laadun vaihtelua, se 011 käsittänyt
koko konsonantismin (ei ainoastaan p :tä, f:tä,
fc:ta. niinkuin suomessa, vaan myös suhuäänteet,
esim. s:n, nenä-äänteet, m:n, n:n, n :n, Tj :n,
niinikään lm, v:n. j:n j. n. e.; esim. semmoiset
suhteet kuin suom. mies ^ miehen, hermo ^
hervoton, loma ^ lovi, panee r^ murt. paan,
tulee ^ murt. tuun j. n. e. ovat tästä jälkinä).
Konsonanttiyhtyniissä oli jo vallassa tendenssi
siihen suuntaan, että vahvoissa asteissa
jälkimäinen konsonantti voitti edellisen, vrt. S u
o-m a I a i s-u grilaiset kielet. Astevaihtelu
011 ilmeisesti jo uralilaisessa kantakielessä ollut
täysin kehittyneenä, olipa se sitten saanut alkunsa
uralilaisessa kantakielessä tai sitä ennen. Eräät
ilmiöt altailaisissa kielissä osoittavat
ihmeteltävää yhtäläisyyttä u. k:ten astevaihteluun
viittaavien kanssa, mutta ennenkuin koko
altailainen äännehistoria on tutkittu ja asetettu tämän
probleemin näkölasin alle, ei ole mahdollista
ruveta puhumaan ,,urali-altailaisesta"
astevaihtelusta. „Urali-altailainen" astevaihtelu kääntäisi
silmät ehdottomasti myös indoeurooppalaisiin
kieliin, mutta näissä ei toistaiseksi tiedetä
ilmiöistä, jotka olisivat asetettavat tämän
rinnalle; tällä taholla tavataan vain 11. s.
grammaattinen vaihtelu Vernerin lain (ks. t.) mukaan,
mutta toistaiseksi ei tiedetä mitään siitä, että
tämä vaihtelu, jonka juuret tosin ovat ikivan-
hoissa painosuhteissa, ulottuisi taemmaksi
germaanilaisia kieliä.
Jos astevaihtelu todella olisi ,,urali-altailainen",
niin se antaisi voimakkaan tuen
urali-altailai-selle kielisukulaisuudelle. On nimittäin oletettu,
vaikka tämä toistaiseksi on tieteellisesti
todistamatonta, että n. s. uralilaiset kielet ovat
alku-sukulaisuudessa altailaisten kielten kanssa
(turk-kilais-tatarilaisten, mongolilaisten ja
mandsu-tunguusilaisten kielten, jotka varmaankin
keskenään ovat sukulaisuudessa). Tämän
sukulaisuuden todistaminen vaatii kuitenkin vielä
ehdottomasti altailaisen äännehistorian selvittämistä
edes samalle asteelle, millä uralilainen nyt 011.
Toisaalta 011 huomattavissa ihmeellisiä
yhtäläisyyksiä uralilaisten ja indoeurooppalaisten kielten
välillä, ja 011 epävarmaa, ovatko altailaiset kielet
lähempänä uralilaisia kuin indoeurooppalaiset.
Vaikkakin on toistaiseksi varovaisuudella
suhtauduttava näihin yhtäläisyyksiin, ei saata suinkaan
sanoa uralilais-indoeurooppalaista sukulaisuutta
mahdottomaksi. Sukulaisuuteen, s. o. yhteiseen
alkukieleen, viittaavat eräät yhtäläiset
pääte-ainekset (esim. akkusatiivin pääte sekä ural. että
indoeurooppalaisella taholla alk. -m, ablatiivin eli
erosijan pääte ural. taholla -ta: -6a, indoeur. -d,
verbin 1 :sen pers. muodon pääte -m(i), suom.-ugr.
passiivin merkki -tta, indoeur. -to-, johtopäätteitä,
nk. ’tekemisen’, ’tehdyn’ nimi uralilaisella taholla
m, m-)-vokaali, indoeur. -mo-, -mu-, tekijännimen
pääte suom.-ugr. -j, j-(-vokaali, indoeur. -ijo-,
-jo-j.n. e.), niin myös eräät sanavaraston
yhtäläisyydet: esim. pronominit, jotka vastaavat suomen
pronomineja minä, sinä (alkup. *ti-), tuo, kuka,
joka; muita sanoja: vesi, viedä, ajaa, vetää,
tehdä, f punoa, nitoa, frakentaa, nimi, kave, ’luotu,
nainen’, kaarne, purra–yhtäläisyydet, joiden
on vaikea sanoa aiheutuvan „lainasta", sillä
niitä ei voida johtaa mistään määrätystä
indoeur. kielestä, vaan ne näyttävät edustavan
itsenäistä kieliastetta. [E. N. Setälä, ,,Zu. dem alter
des stufen\veehsels" (Finn.-ugr. Forsch. XI Anz.,
1912) ; sama, „Cber art, umfang und alter des
stufenvvechsels im finn.-ugrischen und
samoje-dischen" (Finn.-ugr. Forsch. XII, Anz., 1914,
sisältää 1909 ja 1912 pidetyt esitelmät) ; sama,
,,Zur frage nach der vervvandtschaft der
finnisch-ugrisehen und samojedischen sprachen", esit. 1912,
pain. 1915) ; II. Winkler, „Samojedisch und
fin-nisch" (Finn.-ugr. Forsch. XII-XIII, 1912-13);
A. Sotavalta, „Astevaihtelusta samojedikielissä"
(Suom. Tiedeakat. esitelmät ja pöytäk. 1912, I) ;
II. Paasonen, ,,Beitr. zur
finnisch-ugr.-samojedischen Lautgeschichte" (Iveleti Szemle XIII-,
1913-); K. B. Wiklund, „Stufen\vechselstudien"
(Le Monde Oriental VII-, 1914-) ; sama,
„Finnisch-ugrisch und indogermanisch" (Le Monde
Oriental I, 1906) ; II. Paasonen, ,,Zur frage nach der
verwandtschaft der finniseh-ugrischen und
indo-europäischen sprachen" (Finn.-ugr. Forsch. VII,
1909); muuta kirjallisuutta ks. artikkeleista
S u o m a 1 a i s-u grilaiset kielet, S a m
o-jedi laiset kielet).] E. N. S.
Uralin-vuoristo (U r a 1, ven. Uraljskij hrehet,
vanhan ajan Montes Riphcei), Euroopan ja
Aasian rajana melkein suoraan pohjoisesta
etelään kulkeva vuorijono, jota kuitenkin vain
pohjoisosassa noudattaa Euroopan Venäjän ja
Aasian Venäjän välinen valtiollinen raja, eteläm-
/
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
