Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uskonrauha ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
289
sekä persoonallista hurskautta ja sen
toteuttamista vaativilla keskiaikaisen mystiikan
edustajilla.
U: 11 varsinaisena alkukohtana pidetään 31 p:ää
lokak. 1517, jolloin u:n suuri sankari Martti
Luther (ks. t.) astui esille naulaten
Wittenbergin linnankirkon ovelle kuuluisat 31
väitös-lausettaan katolisen kirkon anekauppaa vastaan.
U:ii alkuhistoria on samalla Lutherin historiaa;
hän on sen liikkeelle panevana, ohjaavana ja
järjestävänä voimana. V. 1520 tapahtui Lutherin
lopullinen ero katolisesta kirkosta, 1521 Luther
ja u. Wormsin valtiopäivien edessä saavuttivat
suuren periaatteellisen voittonsa ja u:n
toteuttaminen käytännössä saa siitä lähin vauhtia.
V. 1530 Saksan protestanttiset säädyt esittävät
evankelisen uskonkäsityksensä pääkohdat ja näin
muodostuu ensimäinen protestanttinen
tunnustuskirja, Augsburgin tunnustus (ks. t.). U. aiheutti
Saksassa useita taisteluita, jotka lopulta
johtivat Augsburgin uskonrauhaan 1555, jolloin niille
Saksan valtiosäädyille, jotka olivat omaksuneet
Augsburgin tunnustuksen, myönnettiin samat
oikeudet kuin katolilaisilla oli ja jolloin
kirkollinen uudestijärjestely oli vakaantunut.
Melanchtonin kuoleman (1560) aikoihin
protestanttinen opinkehitys alkoi jo olla pääasiallisesti
valmiina. U. omaksuttiin ensin Saksin
vaali-ruhtinaskunnassa, Hessenissä ja Preussissa,
siihen liittyivät Braunschweig, Hampuri (1528),
Lyypekki (1530), Pommeri (1535) ja vähitellen
koko Pohjois-Saksa; Etelä-Saksassa u:een liittyi
ensinnä Nurnberg (1530), sitten Wurttemberg
(1534), Pfalz (1540); Saksin lierttuakunta yhtyi
u:een vähän myöhemmin, sittemmin myös
Olden-burg. Liivinmaalle u. levisi myöskin, samoin
Böömiin. Pohjoismaat, Tanska (ks. t.), Ruotsi
ja Norja (ks. t.) sekä Suomi joutuivat jo heti
u:ii ensi vuosina evankelisen liikkeen
vaikutuksen alaisiksi ja se vakaantui niissä nopeasti.
Ruotsissa (ks. t.) Kustaa Vaasa (ks. t.)
Vester-äsin valtiopäivillä (ks. t.) 1527 sai u:n
muodolliseen päätökseen, vrt. Upsalan kokous.
Suomen u:sta ks. Suomen kirkkokunnat.
— Sveitsin u:n alkuunpanija on Z w i n g 1 i
(ks. t.)." Aluksi u. toimeenpantiin Ziirichissä
(1528), sitten Baselissa ja levisi sittemmin
useimpiin saksalaisiin kanttoneihin; Calvinin (ks. t.)
johtama ja Geuövessä alkuunpanema u. levisi
ranskalaisiin kanttoneihin ja edelleen Reinin
vartta pitkin Saksaan, Alankomaihin ja
Ranskaan, missä protestantit saivat kestää vainoa ja
verisiä uskonsotia (vrt. Hugenotit). ks.
Reformaerattu kirkko. Englannin u:sta
ks. Anglikaaninen kirkko.
vrt. lisäksi Kristologia, Kirkko,
Protestanttisuus, Vanhurskauttamisoppi.
Myöskin paaviudelle uskolliseksi jääneessä
osassa roomalais-katolista kirkkoa tapahtui
1500-luvun keskivaiheilla aitokatolinen u., n. s.
vas-takkais-u. 1. kontrareformatsioni (ks. V a s t a
k-kaisuskonpuhdistus).
Uskonrauha, uskonasioita koskeva sopimus,
kuten Nurnbergissä 1532, Augsburgissa 1555 ja
Westfalenissa 1648 tehdyt, joissa järjestettiin
evankelisten asema Saksan valtakunnassa. Sitä
paitsi u. voi tarkoittaa valtion jollekin
suvaitsemalleen uskontokunnalle takaamaa vapautta ja
10. X. Painettu 18/418.
290
turvaa uskontonsa harjoittamisessa, ks.
Uskonnonvapaus. A. J. P-ä.
Uskonriita, eriävistä uskonnollisista
käsityksistä tai menoista aiheutuva riita.
Uskonsota, uskonnollisesta vainosta tai
eriävistä uskonnollisista opeista aiheutuva sota.
Semmoinen oli esim. makkabealaissota (v:sta 167
e. Kr.), jonka makkabealaiset (ks. t.)
aloittivat, kun syyrialainen kuningas Antiokhos
Epiphanes yritti pakottaa juutalaiset
kreikkalaisia jumalia palvomaan. U:ia olivat myöskin
Muhammedin ja kalifien sodat ja ristiretket
(ks. t.) sekä Etelä-Ranskan kerettiläisiä vastaan
kohdistetut albigensisodat (1209-29) ks.
A 1 b i g e n s i t. Samaan luokkaan ovat
luettavat myös hussilaissodat (1419-34) ks. H u s s
i-laiset. Uskonpuhdistus aiheutti useita u:ia,
Schmalkaldenin sota (1546-52),
hugenottilais-sodat (1562-98) ks. Hugenotit,
kolmikymmenvuotinen sota (1618-48) ja Alankomaiden
vapautussota (1572-1648). U:ien luonne oli
osittain myöskin Stuartien ja parlamentin välisillä
taisteluilla Englannissa. Valistusajalla valtaan
päässyt suvaitsevaisuus (ks. t.) on tehnyt u :t
mahdottomiksi. E. K-a.
Uskonsääntö (regula fidei). Kun apostolien
jälkeisenä aikana syntyi valtakirkosta
poikkeavia harhaoppeja (gnostilaisuus, moutanismi y. m.),
jotka houkuttelivat useita puoleensa, muodostivat
kirkonmiehet uskontotuudet lyhyeksi, kiinteäksi
u:ksi, joka oli helppo pitää muistissa. Se
opetettiin myöskin katekumeeneille ja kastettaessa
tuli heidän osata se ulkoa. ks. Apostolinen
uskontunnustus. E. K-a.
Uskonto (lat. religio), ihmisen kääntyminen
korkeampien, yliaistillisten olentojen puoleen.
U. eroaa taikuudesta (ks. t.) 1. magiasta
siinä, että u:ssa yliaistilliset olennot käsitetään
tajuaviksi ja ihmisen kaltaisiksi, jotavastoin
taikuudessa niistä on häälyvä, epämääräinen
käsitys. Taikuri asettuu tav. yliluonnollisten
voimien yläpuolelle luullen voivansa niitä vallita,
mutta u:n harjoittaja alistuu niiden edessä. —
U:n psykologiset motiivit ovat pelko ja
toivo. Jo Hobbes sanoi: „pelko on
jumalien äiti". Alkeellisissa oloissa ihminen huomaa
olevansa joka puolella vihamielisten valtain
ympäröimä: metsässä asuvat hiisi ja peikot,
vuoressa vuorenhaltia, vedessä vesihiidet ja tursaat
j. n. e. Kaikki ne vaativat ihmisen puolelta
lepytystä ja hyvitystä. Vielä 1881 kuvaili
Aug. Ahlqvist suomalais-ugrilaisten kansain u:oa
yksinomaan pelon aiheuttamaksi. Tätä käsitystä
K. Krohn painavilla syillä vastustaa teoksessaan
»Suomalaisten runojen uskonto" (1914). Esim.
vainajainpalvonnassa on velvollisuudentunnolla
ja pieteetillä tärkeä sija. Vainajaa katsotaan ja
puhutellaan suojelushengeksi, jolta odotetaan
liyyää. Tosin monet tähän palvontaan kuuluvat
toimitukset osoittavat senkin, ettei vainajien
kanssa tahdottu olla liian paljon tekemisissä,
vaan koetettiin heistä päästä, ja jos arveltiin
heidän olevan suuttuneita, täytyi heitä lepyttää.
Joka tapauksessa huomataan jo
vainajainpalvonnassa molemmat vastakkaiset vaikuttimet: pelko
ja toivo. f
Toisissa u :issa vallitsee suhteessa jumaliin
enemmän pelko, toisissa toivo. Egyptiläisessä u :ssa
vallitsi jumaliin nähden valoisa ja toivehikas mieliala.
Uskonrauha—Uskonto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
