Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uskonrauha ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
291
Uskontokeskustelu—Uskontokongressi
292
Pahoja henkiä kuitenkin tunnettiin ja pelättiin.
Babylonialaisessa u:ssa kiisitettiin pääjumalat
liyvänsuopeiksi, mutta niiden ohella tunnettiin
lukematon määrä pahansuopia henkiä, joita
kar-koitettiin loitsuilla ja taioilla. Persialaisessa u :ssa
jakautui näkymätön maailma hyvän ja pahan
hengen valtakuntaan, joista edelliseen kohdistui
usko ja toivo, jälkimäiseen pelko.
Kreikkalaisten suhteessa jumaliinsa vallitsi enemmän valoisa
usko, roomalaisten u :ssa arkuus ja pelko (reliyio
sanan alkumerkitys lienee = pelko). V:ssa T:ssa
on hurskaan suhteessa Jumalaan etualalla pelko,
U:ssa T:ssa usko ja rakkaus. Hepr. lli:ssä
olevassa u :n-käsitteessä esiintyvät molemmat
kohdat rinnastettuina: turvautuminen Jumalan
apuun ja alistuminen näkymättömän edessä.
1 Joh. 4iS:ssa opetetaan, että uskonnollisessa
suhtautumisessa Jumalaan täydellinen rakkaus kar
koittaa pelon.
Niissä määritelmissä, joissa u.-tieteilijät ovat
esittäneet u:n olemuksen, ilmenee asianomaisten
tiedemiesten erilainen suhde u:oon. Puheissaan
kirjoitti nuori S e h 1 e i e r m a e h e r : ,,uskonto
on äärettömän tuntemista, äärettömän kaipausta
ja kunnioittamista"; vanhempana hän määritteli
sen uskonopissa: ,,uskonto on ehdotonta
riippuvaisuuden tunnetta". Näissä määritelmissä
ilmenee alistumisen motiivi. Sama on William
J a m e s in määritelmän laita : ,,uskonto on uskoa
näkymättömään järjestykseen sekä vakaumusta
siitä, että siihen mukautuminen on korkein
hyvämme". Elämä vaatii joka tapauksessa
mukautumista; u. tekee mukautumisen helpoksi,
jopa onnea tuottavaksi. U. esiintyy tässä
jonkunlaisena biologisena tekijänä. Jyrkästi
negatiivinen u:oon nähden on Salomon Reinachin
määritelmä: ..uskonto on joukko ennakkoluuloja,
jotka estävät meitä vapaasti käyttämästä
kykyjämme". Epämääräistä idealismia tulkitsee Paul
S a b a t i e r’n määritelmä: ,,u. on vaistomainen
tarve, jonka kautta ihminen johdetaan tulemaan
tietoiseksi paremmasta itsestään, yhtymään
niihin, jotka voivat olla johtajia ja tovereita tässä
vaikeassa työssä ja pyrkimään yhdessä heidän
kanssaan toteuttamaan sitä, mitä sisällinen
todistaja käskee". Tässä tehostetaan myöskin
u:n sosiaalista momenttia. U:n käytännöllistä
luonnetta tähdentää A 1 b r. R i t s c h 1
lausuessaan u :n olevan ihmisen turvautumista
korkeampiin henkisiin valtoihin, joilta hän toivoo tukea
ja pelastusta siinä puserruksessa, jota hän
luonnon ja yhteiskunnan puolelta kärsii. Amer.
u.-psykologi G. M. Stratton opettaa u:oon
sisältyvää motiivien taistelua: ..uskonnollisessa
elämässä ilmenee jatkuva motiivien taistelu.
Jumaluuden läsnäolo tekee ihmisen itsensä ja
muut elämän hyvyydet samalla arvokkaiksi ja
halveksituiksi. Palvonta synnyttää toivoa ja
pelkoa. iloa ja luopumista".
U:n vanhimmat ainekset ovat
kulttimenot, joista tärkeimmät ovat uhrit ja
rukoukset. Useissa u:issa on myöskin pyhiä
toimituksia, joissa nautitaan jumaluuden yhteyttä, s. o.
sakramentteja ja enteiden ottamista, oraakkelia.
Kulttimenoja nuorempia ovat j u m a 1 u u
s-t a r u t = myytit (ks. t.), joiden kokonaisuutta
sanotaan mytologiaksi. Jumaluustarut ovat tav.
etiologista, s. o. selittävää laatua. Milloin ne
selittävät jotakin kulttimenoa, jonka merkitys
on unohtunut, esim. siten, että joku
jumaluus-olento on joskus niin menetellyt tahi
yksityistapauksessa käskenyt niin menetellä. Toisinaan
myytit taas selittävät luonnonilmiöitä, kuten
vuodenaikain vaihtelua, taivaankappaleiden
liikkeitä, yön ja päivän kiertokulkua tahi outoja
tapauksia ihmiselämässä kuten kuolemaa tahi
yhteiskunnallisia asioita, kuten avioliiton ja
valtion syntyä. U:n kehittyessä esiintyy tav.
johtavia henkiä, n. s. profeettoja (ks. t.), jotka
esittävät korkeampia henkisiä näköaloja, milloin
liittyen perinnäiseen tarustoon ja oppiin, milloin
taas niitä vastustaen. Tällaisia profeetallisia
henkiä ovat olleet: Kiinassa Lao-tse ja Konfutse,
Intiassa Jainaualkya ja Buddha, Persiassa
Zara-tustra j. n. e. Mutta ei missään ole profeettain
sarja niin valtava ja yhtenäinen kuin
Israelissa, jossa sen voi katsoa alkavan jo
Mooseksesta. Selvää on myöskin, että tämä sarja kohoaa
huippuunsa ja päättyy Jeesuksessa.
Raamatullista u:oa voi sentähden erikoisessa
merkityksessä nimittää profeetalliseksi u:ksi,
Samasta syystä sitä myöskin nimitetään i 1 m e
s-tys-u:ksi, jolloin tahdotaan sanoa, että
jumalallinen ilmestys erikoisesti on tästä u :sta
löydettävissä, tahtomatta kuitenkaan kieltää sitä, että
muissakin u:issa saattaa jumalallista ilmestystä
esiintyä. Kulttimenojen ja opin rinnalla on
u:ssa kolmantena aineksena laki. Sekin
käsitetään jumaluuden antamaksi ja sisältää aluksi
koko yhteiskuntajärjestyksen. Myöhemmin sen
ala rajoittuu yksinomaan seurakunnan
järjestykseen. Semmoisia u:ja, joissa laki on
vallitsevassa asemassa, sanotaan laki-u :iksi, esim.
myöhempi juutalaisuus ja islam.
U:t jakautuvat palvonnan esineihin
nähden animistisiin, polyteistisiin ja
monoteistisiin u:hin. Auimistiseksi
nimitetään u:oa, jossa palvonnan esineenä on
järjestymätön joukko henkiä tai haltioita.
Polyteisti-seksi sanotaan u:oa, jossa jumalat muodostavat
järjestyneen kokonaisuuden. Polyteismin
erikoinen muoto on d u a 1 i s m i, jossa jumalina on
kaksi vastakkain taistelevaa valtaa.
Monoteismiksi sanotaan u:oa, jossa palvonnan esineenä
011 ainoastaan yksi jumala. Monoteismin muotoja
ovat teismi ja panteismi, edellinen käsittäen
jumalan persoonalliseksi olennoksi, jälkimäinen
persoonattomaksi maailmansieluksi.
U:n alkumuotona pitävät useimmat
tiedemiehet vainajainpalvontaa tahi luonnonhaltiain
palvontaa tahi molempia. Aikaisempi olettamus,
että alussa olisi vallinnut jonkunlainen
alkumonoteismi, on yhä enemmän joutunut syrjään.
Viime aikoina on sitä kuitenkin huomattavilla
syillä puoltanut skotlantilainen antropologi
Andrew Lang (k. 1015). Asia on vielä
ratkaisematta. Erikoisista u:ista ks.
erikoisartikkeleja. vrt. myös Animismi,
Eläinten-palvelus, V ainajainpalvel u s. Luo
n-no n palvelu s, Taikuus, T o t e m i s m i.
E. K-a.
Uskontokeskustelu. 16:nnella vuosis.
koetettiin sovittaa toisiaan vastustavia uskonsuuntia
toimeenpanemalla u:ja. Tärkeimmät näistä
tapahtuivat Leipzigissä 1510. Marburgissa 1529,
Regensburgissa 1541 ja Thornissa 1645.
E. K-a.
Uskontokongressi (ks. Kongressi), eri-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
