Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Utah-järvi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
’299
Utamaro— Utaretulehdus
300
muodostettiin kappeliksi kunink. käskykirj.
16 p:ltä syysk. 1761, määrättiin erotettavaksi
omaksi khrakunnaksi sen. päät. 22 p:ltä helmik.
1886 (ensimäinen vakinainen khra v:sta 1900).
— Kirkko puusta, rak. 1761, korj. perinpohjin
1892-93. ’ L. H-nen.
Utamaro, K i t a g a vv a (1754-1806), jap.
puun-piirtäjä ja taidemaalari. Tämä Hokusain (ks. t.)
rinnalla Euroopassa tunnetuin ja Japanin
uudemman maalaustaiteen etevin ja hienoin
mestari oli syntynyt Kawagoyessa ja työskenteli
Tokiossa. Hän alkoi 1783 piirustaa kuvia
halpoihin kansankirjoihin ja saavutti 1788 täyden
itsenäisyyden kahdella kuvajulkaisullaan, joista
toinen oli ,,Hyönteiskirja" ja toinen eroottista
elämää esittävä ,,Uta Makura". U. oli Japanin
realistisen taidesuunnan johtomiehiä, joka osasi
harvinaisen siropiirteisesti yhdistää
psykologisesti ilmeliikkään viivavaikutuksen
koristeelliseen tyylittelyyn sekä mitä taidokkaimman
sommittelun mitä runollisimpaan väritykseen.
Samoinkuin rokokon ransk. maalarit on hänkin
naissulouden ylistäjä ja etupäässä jap.
kurtisaanien eli ,,hetairojen" kuvaaja. U:n kuvasarjojen
muodossa ilmestyneistä puupiirroksista
tunnetuimpia ovat esim. ,.Päivän hetket" ja pääteos
„Yo’shiwaran vihreiden talojen vuosikirja"
(2 os., 1804). [E. de Goncourt, „Outamaro" (1891)
ja Jul. Kurth, „U." (1907).] E. R-r.
Utareet, jotka ovat eri eläinlajeilla eri
lukuisien maitorauhasryhmien muodostamat, kuuluvat
syntyynsä katsoen ihorauhasiin, vaikka ne
toimintaansa nähden ovat läheisessä yhteydessä
sukupuolielinten kanssa. Sikiössä tavataan u:n
ensimäisenä kehitysasteena n. s. maitopoimut,
jotka sijaitsevat vatsapuolella ruumista,
molemmin puolin ruumiin keskiviivaa, ja jotka
ulottuvat häpyluun seudusta eturaajojen läheisyyteen
asti. Näissä poimuissa muodostuu rajoitettuja
paksunemia niin monta kuin eläimelle
myöhemmin kehittyy nännejä. U:n erikoinen toimiva
solukko (parenkymi) on orvaskedestä lähtöisin.
Tästä lähtee varhaisella asteella soluryhmiä
versomaan alla olevaan verinahkaan muodostaen
tässä haarautuvia tiehyitä, joista myöhemmin
kehittyy maitoa erittävä kudos. Tämä ja
väli-kudos, jossa on, paitsi suonia ja hermoja,
runsaasti rasvakudosta, muodostavat täysin
kehittyneen eläimen utareen, joka yleensä on
jakautunut nännejä vastaaviin, toisistaan
riippumattomiin osiin. — Hevosen ja märehtijäin u.
sijaitsevat häpyluun seudussa parittaisina eliminä,
jotavastoin sian ja lihansyöjäin u. pitkinä matalina
eliminä ulottuvat mainitusta seudusta
rintalastan tienoille. — Hevosen, lampaan ja vuohen
u:>ssa on kummallakin puolen vain yksi nänni,
lehmällä niitä on kaksi, kissalla neljä, koiralla 4-5
ja sialla 5-6. Kunkin nännin päähän aukenevat
maitotiehyiden aukot, joita märehtijöiden
nänneissä on vain yksi, tammalla kaksi, sialla 1-2
ja lihansyöjillä useampia. Lypsvkauden kestäessä
u. ovat suuremmat kuin ennen sitä ja sen
päätyttyä. Täysin samankokoisiksi kuin ne ennen
sen alkua olivat, ne eivät pienene, joten u. ja
etenkin nännit ovat lypsykaiu’.en välisenäkin
aikana sitii suuremmat, mitä useampia kertoja
eläin on kantanut. V. M.
Utaretuberkuloosi. Nautaeläinten u. pääsee
miltei aina alkuun veren mukana utareeseen tul-
leista basilleista. Jos näitä veren mukana tulee
viljalti elimeen, muodostuu utareissa laajalla alalla
hajallaan olevia tuberkuloottisia prosesseja.
Päinvastaisessa tapauksessa kehittyy rajoitettuja
pesäkkeitä. Kun taudin aiheuttajat ovat veren
kautta, eikä /maitotiehyitä myöten, joutuneet
utareeseen, eivät muutokset rajoitu utareen eri
neljänneksiin, vaan niitä tavataan usein yhtaikaa
useammissa. Alkuasteilla on tautia vaikea
paljain silmin tuntea, mutta myöhemmin saatetaan
havaita luonteenomaiset tuberkkelit, joiden
keskusta kuoleutuu kellertäväksi, juustomaiseksi
ainekseksi. Tällöin lisääntyy elimen sidekudos,
jota muodostuu varsinkin pesäkkeiden ympärille
eristämään niitä terveestä kudoksesta, mutta
sitäpaitsi tartunta-aine kiihottaa välikudoksiakin
sairaloisesti kasvamaan. Seurauksena on, että
sairaat osat käyvät kovemmiksi kuin taudilta
säästyneet ja koko elin epätasaiseksi, minkä voi
havaita tunnustelemalla, jopa usein nähdäkin.
Utareita vastaavat imurauhaset eivät taudin
alkuasteilla ole huomattavasti muuttuneet.
Myöhemmin niissä kehittyy poikkeuksetta
tuberkke-leita, jotka aikaa voittaen juustoutuvat ja
kalkkiutuvat. Tällöin ovat rauhaset sidekudoksen
lisääntymisen johdosta sekä suurentuneet että
käyneet koviksi. — U:ia potevain lehmien maito
voi viikkokausia pysyä näöltään normaalina,
vaikka siinä jo on hyvinkin runsaasti
tuberkkeli-basilleja. Tämä aiheuttaa u:n suuren
vaarallisuuden. — Asetuksemme määräävät, että u:n
saastuttamat eläimet ovat viipymättä
teurastettavat. — Yllämainitun kaltaisia muutoksia
aiheuttaa, paitsi tuberkkelibasillia, myös sädesieni,
joten tauteja niiden alkuasteella on ylen vaikea
paljain silmin toisistaan erottaa. V*. ,1/.
Utaretulehdus, tauti joka tavataan kaikilla
kotieläimillämme, etenkin tavallinen se on
nautakarjassamme. Sen aiheuttavat erilaiset bakteerit,
jotka joko vedintiehyeiden (galaktogeeninen u.)
tahi utareissa tai vetimissä olevien haavojen
kautta (traumaattinen u.) tunkeutuvat
maitorau-hasen kudoksiin; bakteerit voivat verenkierron
avullakin (hematogeeninen u.) päästä
aiheuttamaan tulehduksia utareissa. Taudin oireiden, sen
ankaruuden ja niiden seurausten mukaan, jotka
elimelle taudista voivat johtua, nimitetään u:ta
joko katarraaliseksi (utarekatarri),
parenkyma-toosiseksi (kudosperäinen), märkiväksi,
apostema-toosiseksi (paiseita muodostava), sklerotisoivaksi
(kovettavaksi) tai mortisifioi vaksi
(kuohuttavaksi). Tällaiset u:u eri muodot ovat riippuvaisia
tulehduksen aiheuttavan bakteerin lajista, sen
patogeenisuudesta (kyvystä aiheuttaa tauteja»,
siitä kuinka pitkälle lypsykausi on kulunut ja
eri eläinten tai eläinlajien luonnollisesta
vastustuskyvystä. — Akuuttisen u:n oireet ovat
varsin silmäänpistäviä. Sairastunut utare on
turvonnut. se on arka kosketuksille ja tuntuu
kuumalta, sen erittämä maito on muuttunut sekä
värinsä että kokoumuksensa suhteen, ja lakkaapa
usein kipeä utare tai sen osa kokonaan
erittämästä maitoa. Tulehdus esiintyy harvemmin koko
utareessa, useimmiten on ainoastaan joku tai pari
sen osista sairastuneina.- Lievät tulehdukset
paranevat yleensä muutamassa päivässä, eivätkä
ne aiheuta erikoisempia häiriöitä eläinten
yleisessä hyvinvoinnissa. Jos tulehdus on
ankarampaa laatua, aiheuttaa se korkean kuumeen ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
