Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uusi Venäjä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
357
kristinuskon vanhimmat kirjalliset muistomerkit,
jakautui alkuaan evankeliumi- ja
apostolikir-jaan, joihin sitten liittyivät apostolien teot ja
ilmestyskirja. Apostolikirjassa oli 13 Paavalin
nimeä kantavaa kirjettä ja heprealaiskirje sekä
7 muiden apostolien (Pietarin, Johanneksen,
Jaakopin ja Juudaan) mukaan nimitettyä,
laajemmalle lukijakunnalle aiottua n. s. yleistä eli
katolista kirjettä. Evankeliumikirjassa taas oli
kaksi kirjaa (Matteuksen ja Johanneksen),
jotka olivat apostolien kirjoittamia, ja samaten
kaksi (Markuksen ja Luukaan), jotka ovat
apostolien oppilaiden laatimia. Eri paikkakunnilla
oli U:n t:n kirjain kokoelma kauan aikaa
erilainen. Gnostilaisen Marcionin lahkolla Roomassa
oli (n. 140 j. Kr.) vain Luukaan evankeliumi
ja 10 Paavalin kirjettä, kun taas Justinus
Martyyri panee evankeliumit ja ilmestyskirjan
etusijaan. Mutta toisen vuosisadan lopulla oli
kirkko jo yleensä omaksunut neljä evankeliumia
ja Paavalin kirjeet, joihin vielä liittyivät
1 :nen Pietarin ja 1 :nen Johanneksen kirje.
Kaksiosaisen, evankeliset ja apostoliset
kirjoitukset sisältävän teoksen sijalle astuu
Tertullia-nuksen ajoista yhteinen latinalainen nimitys
Novum Testamentum (uusi liitto) ja Origeneen
ajoista sen kreik. vastine he kainS diathekc.
Mutta Eusebius Kesarealainen mainitsee vielä
v. 324 vain tässä luetellut kirjat yleensä
tunnustetuiksi (homologumena), kun sen sijaan 2 Piet.,
2 ja 3 Joh., Jaakopin ja Juudaan kirje
kuuluivat riidanalaisiin (antilegomena).
Heprealaiskirjeen, jonka on kirjoittanut joku tuntematon
tekijä n. v. 80-90 j. Kr., olettivat
aleksandrialaiset kirkkoisät Paavalin tekemäksi, ja vaikka
tätä olettamusta vastustavat sekä kielelliset että
asialliset seikat, pääsi se Augustinuksen
vaikutuksesta länsimaisessa kirkossa yleiseksi
käsitykseksi. Hippon (393) ja Kartagon (397)
kokouksissa U. t. saavutti nykyisen laajuutensa,
ks. Codex, Evankeliumi, Jeesus
Kristus, Kaanon, Raamattu,
Raamatun-kritiikki, Raamatunkäsikirjoituk-set, Raamatunkäännökset ja
Raamatunteksti sekä vastaavia artikkeleja
yksityisistä U:n t:n kirjoista. A. F. P-o.
Uusi Venäjä ks. Venäjä.
Uuskantilainen oppisuunta. Saksan
filosofiassa heräsi 1860-luvulla vilkas harrastus „palata
Kantiin", tutkimaan uudelleen filosofian
perus-tav ia tieto-opillisia kysymyksiä siiliä
kriitillisessä hengessä, jossa Kant oli niitä pohtinut.
Tämän pyrinnön ensimäisiä ilmauksia oli O.
Lieb-mannin herättävä kirja ,,Kant und die Epigonen"
(1865). Pian tämä aatevirtaus kasvoi
voimakkaaksi u :ksi o :ksi, jonka edustajat, lähtien
Kantin perusedellytyksistä, kuitenkin osaksi
sangen tuntuvasti poikkeavat hänen
mielipiteistään. Ominaisella tavallaan ovat Kantin
aate-kantaa kehittäneet Marburgissa yliopiston
opettajina toimineet Fr. A. Lange (1828-75, ks. t.),
H. Cohen (s. 1842, ks. t.) ja P. Natorp (s. 1854,
ks. t.). U:een o:aan kuuluvat myöskin etevä
oikeusoppinut ja oikeusfilosofi R. Stammler (s. 1856,
•ks. t.), K. Vorländer y. m. Osaksi omaa tietänsä
kulkee teräväjärkinen Kant-tutkija ja
kriitillinen ajattelija AI. Riehl (s. 1844, ks. t.). Kantin
omien teosten tutkimiseen ja tulkitsemiseen ovat
viime vuosikymmeninä arvokasta työtä omista-
358
neet H. Vaihinger, Kuno Fischer, B. Erdmann,,
E. Adicke y. m. Toisissakin maissa on
ilmaantunut uuskantilaisia liikkeitä, etevien
ajattelijain edustamina, niinkuin Ch. Renouvier’n (ks. t.)
filosofia Ranskassa ja Th. H. Greenin (1836-82)
Englannissa. A. Gr.
Uuskantilainen suunta ks.
Uuskantilainen oppisuunta.
Uusklassillisuus, makusuunta, joka v:n 1800
vaiheilla saattoi kirjallisuuden ja taiteen
antiikin vaikutuksen alaiseksi (ks. Klassisismi;
ranskalaisklassillinen aika kirjallisuudessa ks.
Pseudoklassillinen aika).
Taideteollisuudessa u. käy yleisimmin nimellä
empiretyyli (ks. t.).
Uuskreikan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
U. k. on muinaisen kreikan, helleenien kielen
historiallinen jatko, ei kuitenkaan siinä mielessä,
että se liittyisi muinaiskreikkalaisiin murteihin,
vaan on edelleenkehittymä hellenistisestä
yhteiskielestä, n. s. koin e’sta, joka kansanomaisessa
muodossaan esiintyy kreik. Uudessa
testamentissa. Eivät kuitenkaan kaikki kirjailijat
käyttäneet koineta, vaan tavoittelivat vanhan
attikalaisen kirjakielen ylläpitämistä. Tällaisten
van-hentelevien kirjailijain vaikutuksesta on
uus-kreikkaan jäänyt muutamia n. s. attisismeja.
Koinen pohjalta kehittyi ja ’vakiintui 3:nnen
ja 6:nnen" vuosis. välillä bysanttilainen n. s.
keskikreikkalainen kielimuoto, jonka välittömänä
jatkona uuskreikka on. Ainoastaan
Ttä-Pelopon-nesoksessa vanhassa Kynuriassa puhuttu
tsako-nien murre on muinaisen lakonilaisen murteen
jälkeläinen. Muuten on uuskreikkalainen
kielialue verraten yhtenäinen. Se jakautuu kahteen
pääosaan: eteläiseen, johon kuuluu mannermaalta
melkein koko Peloponnesos, Megara ja Attika ja
saarista suurin osa Kykladeja, Khios, eteläiset
Sporadit, Kreetta, Kypros ja Etelä-Italian
kreik-kalaismurteet; ja pohjoiseen, joka käsittää koko
muun kielialan. Pääeroavaisuutena näiden
murre-alojen välillä on se, että e ja o pohjoisessa
ovat muuttuneet t- ja «-äänteiksi. Uuskreikan
ominaisuuksista vanhaan kreikkaan verraten
mainitsemme 1) äänneopillisia: n. s. spiritus
asper (h) on kadonnut, pitkät vokaalit ovat
lyhentyneet, j/:stä ja e:stä on tullut i, kaksoisääntiöt
ei ja oi ovat antaneet i:n, joten siis 5 eri
äänty-mää on yhtynyt i:ksi, ai on antanut e:n, au ja
eu taas > av (tai af) ja ev (tai ef), 6:stä on
tullut v, d on muuttunut hälyäänteeksi (f (= engl.
th san. this), samoin g sellaiseksi hälyäänteeksi,
joka tavataan esim. saksal. sanassa uoagen, jos
se on takavokaalin edessä, mutta /:ksi
etuvokaalin edessä, ph on antanut f: n, kh taas X:n
(- saks. ach äänne) ja th:sta on tullut
häly-äänne p (= engl. th sanassa thing), dz on
antanut z:n, sm ja sb: zm:n ja zv:n, nasaali on
kadonnut f :n, th in (p’.n) ja7i:n (vanha kh) edestä,
mp, nt, T]k on antanut mb: n, nd: n, Tjg: n;
2) muoto-opillisia: duaali on kadonnut,
persoonapronomineissa on tapahtunut suuria muutoksia,
verbien mi-taivutus ou kadonnut ja samoin
infinitiivi, jonka sijasta käytetään na (- vanhan
kielen liina) konjunktiivin kanssa, perfekti on eliö
’omistan’ verbistä yhdistetty muoto, futuuri
muodostetaan apuverbillä Pelo (= vanli. kiel. tlielö
’tahdon’) tai yhtymästä P6lo na lyhennetyllä
/>a:lla. Uuskreikassa käytetään vanhaa kreik.
Uusi Venäjä —Uuskreikan kieli ja kirjallisuus • •
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
