Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uusi Venäjä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
359
Uuskreikan kieli ja kirjallisuus
360
kirjaimistoa. Oikeinkirjoitus on historiallinen,
siis samanlainen kuin muinaiskreikassa.
Kirjoitetaan siis esim. hcmerä, mutta äännetään imera-,
kai: äänn. k’e; poiesis: äänn. piisis, bary’s:
äänn. varis. Kansankieli, jota tavallinen kreik.
puhekielikin lähentelee, eroaa vanhentelevasta
kirjakielestä melkoisesti. Äänteelliset muutokset
ovat siinä menneet vielä pitemmälle, esim. n on
sanan lopusta useasti kadonnut, samoin sanan
lopussa oleva -ion on autanut pelkän i:n, l on
toisen konsonantin edessä tullut r:ksi, datiivi on
kokonaan kadonnut ja järjestyslukusanat
viidennestä alkaen korvataan kardinaalilukusanoilla.
Sanavarasto on ollut hämmästyttävän vähän
vas-taanottoinen vieraille vaikutuksille. Enimmän
lainasanoja on saatu latinasta, italiasta ja
turkin kielestä. Viimemainittu kieli on vaikuttanut
myöskin sanamuodostukseen. Suuri erotus
kirjakielen ja kansankielen välillä tuottaa
käytännöllisiä vaikeuksia, varsinkin kansanopetuksessa,
mutta jokainen yritys muuttaa kirjakieli
kansankielen tapaiseksi on herättänyt tarmokasta
vastarintaa. [G. Hatzidakis, ,,Einleitung in die
neu-griechische Grammatik" (1892) ; A. Thumb,
„Handbuch der neugriech. Volkssprache" 2 (1910)
ja „Die neugriech. Spraehe" (1892) ; Psychari,
„Kssais de grammaire liistorique neogrecque"
(1886-89) : A. Iannarakis, ,,An historical greek
grammar" (1897); Iv. Krumbacher, „Das Problem
der neugriech. Scliriftsprache" (1903) ; G.
Hatzidakis, ,,La question de la langue öcrite
neogrecque"’ (1907). — Sanakirjoja ovat julkaisseet
Soma-vera (1709), Legrand (1882), Iannarakis (1883).
Keskikreikkalainen sanakirja: Ducange,
,,Glossa-rium ad scriptores medioe et infinue graecitatis"
(uusi pain. 1891).]
2. K i r j a 1 1 i s u u s. 1 4 5 3-n. 1 7 5 0.
Konstantinopolin valloitus 1453, joka moneksi vuosisadaksi
teki lopun kreik. kansallisuuden valtiollisesta
itsenäisyydestä, ei kirjallisuudessa merkitse
tra-ditsionin katkeamista; murrosajan kirjailijat
luetaan vielä syystä bysanttilaiseen
kirjallisuuteen. Mutta aikaa voittaen se yhteiskunnallinen
ja taloudellinen rappiotila, johon turk.
hirmuhallitus syöksi kreikkalaiset, alkoi ilmetä
henkiselläkin alalla; toivoton puutuminen valtaa
mielet, yleinen sivistystaso alenee. Tieteellisiä ja
kirjallisia harrastuksia pitivät yllä etupäässä
vain Italiaan siirtyneet oppineet. Varsinkin
Venetsiasta kreik. liengenviljelys sai tyyssijan,
ja Venetsian kreik. alusmaissa kreik.
kirjallisuuskin sittemmin saavutti kukoistuksen. Kreetassa
sepitti kreikkalaistanut venetsialainen V i n k e
n-tios K o r n a’r o s (Vincenzo Cornaro)
1500-lnvun jälkipuoliskolla „Erotokritos" nimisen
ro-manttis-opettavaisen ritarieepoksen, Kreetasta
olivat myös G e o r g i o s K h o r t a’ t z e s 1. K h o
r-ta’kios, joka n. 1600 loi vertatilikuvan
rakkausdraaman „Erophile", Nikolaos
Drimy’ti-kos, joka 1620-luvulla kirjoitti „Bosko’pula"
nimisen viehättävän bukolisen idyllin, ja A t h
a-nasios Skleros, joka 1600-luvun
jälkipuoliskolla kuvaili Venetsian ja Turkin sotaa
Kreetan omistamisesta 1645-69. Myös Joonian-saarilla
pysyivät kirjalliset harrastukset vireillä.
Zante-lainen loannes Korona i’os sepitti 1519
historiallisen eepoksen, ja 1500-luvun
alkupuoliskolla korfulainen Jakobos Triboles
(Tri-M’o’lis) runoili kansankielellä. Aikakauden draa-
maa edustavat Demetrios Moskhoksen
suorasanainen komedia „Neaira" v:lta 1478 ja
tuntemattoman tekijän kirjoittama
sielunelämän-kuvauksena mielenkiintoinen . mysteerinäytelmä
,,Abrahamin uhri" 1500-luvulta.
Tieteenharjoittajana on mainittava oppinut teologi ja filologi
Leo Allatius (1586-1669). — Turkin alle
jääneiden kreikkalaisten kansallinen keskus oli
Konstantinopolin Fanar-kortteeri, missä sijaitsi
patriarkanistuin ja asuivat ylhäissukuiset,
varakkaat ianariootit; sieltä käsin alettiin myös
17:iinen vuosis. lopulta perustaa
kreikkalais-väestön keskuuteen kouluja, joita varten
sepitettiin oppikirjoja ja ensyklopedisia kompendioita;
näitä toimittivat etupäässä jumaluusoppineet.
N. 1 7 5 0-1 8 2 0. Siitä lähtien kuin Turkin
hallitus oli alkanut asettaa fanariootteja
Moldovan ja Valakian ruhtinaiksi, tuli myös Jassysta
ja Bukarestista, samoinkuin Odessasta, Triestistä
ja Wienistä, uusia kreik. sivistyskeskuksia ja
kansallisen uudestasyntymisen ahjoja; Moldovassa
Konstantinos Dapontes (Dapo’ntis,
1707-89) sepitti kirkkohymnejä, elegioja,
opettavaisia näytelmiä. Jo aiemmin aloitettu
oppilaitosten perustaminen jatkui; m. m. sai Korfu
1808 yliopiston, joka pysyi kreik. sivistyksen
korkeimpana kannattajana Ateenan yliopiston
perustamiseen saakka 1837. Oppikirjojen
toimittajina alkoi teologien rinnalla esiintyä
lääkäreitä y. m. Huomattavia kirjailijoita, joista
tosin muutamat vaikuttivat osaksi jo
edellisellä kaudella, olivat teologi ja ensyklopedisti
Eugenios Bulgares (Vulga’ris, 1716-1806),
filosofi Nikephoros Theotokes (1
heo-to’kis, 1736-1800), Adamantios K ora es
(Korai’s, 1748-1833), polyhistori
Konstantinos Oikonomos (Iko’nomos, 1780-1857),
historioitsija Andreas Mustoksydes
(Mus-toksi"dis, 1785-1860) y. m. Kansallishengen
virittäjä Korais (ks. t.j oli monipuolinen
kirjailija ja tiedemies, mutta hänen päätyönsä oli
uuskreik. kirjakielen luominen, minkä tarve
pukea uuden ajan synnyttämät uudet käsitteet
kreik. kieliasuun oli tehnyt polttavaksi. Oli
kolme suuntaa, joista yksi katsoi olevan
kokonaan palattava muinaiskreikkaan, toinen tahtoi
korottaa elävän kansankielen kirjallisuuden
kannattajaksi ja kolmas, jota Korais edusti, kulki
keskitietä pyrkien vieraista aineksista
puhdistetusta sekä muinaiskreikalla ja uusilla
sanamuodos-tuksilla rikastutetusta puhekielestä luomaan
kirjakielen. Viimemainittu suunta pääsi voitolle, ja
tämä sovinnainen, n. s. puhdistettu kieli
(katha-reu’tisa) on yleensä pysynyt varsinaisena
kirjakielenä. joskohta kansanomainen puhekieli
(katho-milumc’ne) välittömänä tunteenilmaisijana on
kaunokirjallisuudessa vallannut tärkeän sijan.
Seurauksena tästä on, että kreikankielistä
kirjallisuutta jo keskiajalla rasittanut
kaksikielisyys yhä on vallalla.
Elpyvä kansallistunne ja valtiollisen vapauden
kaipuu, joka puhjettuaan ilmoille jo siinä
onnis-tumattomassa kapinassa, mihin kreikkalaiset
Venäjän yllytyksestä nousivat Turkkia vastaan
1770. lopulta vei Kreikan vapautukseen 1828,
kuvastuu runoudestakin; vapaussodan valmistaja
ja vapaudenmarttyyri Konstantinos R h
«-gas (Rigas, 1757-98) viritti sotalauluillaan
maanmiehissään isänmaanrakkauden ilmiliekkiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
