Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uuskreikan kieli ja kirjallisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
359
359 Uuskreikan kieli ja kirjallisuus 197
361
Toinen sävy sitävastoin vallitsee Athanasios
Kliristopuloksen (Hristo’pulos, 1770-1847)
huoletonta nautinnoniloa ilmaisevissa lemmen- ja
juomalauluissa. Draamaa edustaa tavallaan
„Bosporomakhia", Bosporoksen-ääreisen Euroopan
ja Aasian kilpataistelu (1792), mutta
varsinaisen draamakirjallisuuden aloitti Jakob a k es
Khizos Nerulo’s (1778-1850) ransk.
pseudo-klassikoita jäljittelevillä „Aspasia" ja
,,Polyk-sena" tragedioillaan (1812-14), minkä ohella hän
„Koristika’" huvinäytelmässään (1813) ivasi
keinotekoisen kirjakielen harrastajia. Suuren määrän
Alfieri’n mukaisia historiadraamoja loi I o a
n-nes Zampelios (Zambe’lios, 1787-1856). —
Bysanttilaisista periytynyt taipumus ivaan ilmeni
useissa kirjallisuustuotteissa; kotisaarensa
poroporvarillisia oloja pilkkasi zantelainen G u z
e’-1 i s, fauarioottien elämän saattoi naurunalaiseksi
ennenmainittu Rliizos Nerulos koomillisessa
eepoksessa, ja runopukuisissa aisopolaissaduissa ruoski
loannes Bilaras (Vila’ras, 1771-1823) eri
yhteiskuntaluokkien heikkouksia, minkä ohella
hän sepitti lemmenrunoja y. m. Epeiroksen
kansanmurteella.
N. 1 8 2 0-. Vielä vapaussodan riehuessa
ilmestyi 1823 ,,Hymni vapaudelle", jonka sepittäjä,
zantelainen Dionysios S o 1 o m o’ s
(1798-1857) oli alkanut runoilla italiaksi, mutta
tutustuttuaan kansanrunouteen, ryhtynyt runoissaan
käyttämään Joonian-saarilla vallitsevaa
puhekieltä, sovelluttaen siihen italian runorakenteen
sääntöjä. Hänen tuotantonsa, joka käsittää
tulisia isänmaallis-valtiollisia oodeja, eepoksia,
miete-runoja y. m., ei ole laaja, mutta siksi painavaa,
että häntä on sanottu Uuden Kreikan
ensimäi-seksi todelliseksi runoilijaksi. Isänmaallisia
oodeja sepitti myös toinen zantelainen, Andreas
K a 1 b o s (Kafvos, 1796-1869) vahvasti
antiik-kisoivalla kansankielellä. Lähemmin liittyi
Solo-mokseen ryhmä muita joonianstiarelaisia:
historiallisen eepoksen sepittäjä G e o r g i o s
Tert-zetes (Tertze’tis, 1806-74), eteeris-romanttinen
lyyrikko Iulios Typaldos (Tipa’ldos,
1814-83), hempeän suruvoittoinen Gerasimos
Marko ra’s (s. 1826), joka m. m.
eepillis-lyyrillisessä runoelmassa kuvaili Kreetan
kapinaa 1866. Rohkeana satiirikkona suuntasi
häikäilemättömän ivansa kärjen kotisaarensa
puolue-elämää ja kirkkoa vastaan kephallenialainen
Andreas L a s k a r a’t o s (1811-1901)
romaaneissa, joista yksi tuotti hänelle kirkonkirouksen;
olipa hän jonkun aikaa vankeudessakin.
..Akateemista" kielisuuntaa edustivat
fana-rioottiveljekset Aleksandros (1803-63) ja
Panagiotes (1809-68) S u t z o s, joista
edellinen, paitsi B6ranger’n y. m. tapaisia
isänmaallisia runoja y. m. kirjoitti
valtiollis-satii-risia romaaneja, joissa hän kiihkeästi ahdisti
venäläismielistä Kapodistriasta, jälkimäinen
sepitti haavemielisiä lyyrillisiä runoja („Kitha’ra",
1835), lyyrillisen draaman, mystillis-liistoriallisen
romaanin, aatedraaman y. m. Sekä akateemista
että kansankieltä (Epeiroksen murretta) käytti
Georgios Zaloko’stas (1805-58)
eepillisissä, vapaussotaa kuvailevissa runoelmissaan
sekä oivallisissa lyyrillisissä runoissaan; samaa
murretta käytti myös etevä lyyrikko T h e o d
o-ros Aphentules (Afentu’lis, k. 1893). Uuden
Kreikan tuotteliain ja erittäin monipuolinen
kirjailija oli akateemisen suunnan päämies
Aleksandros Rhizos Rhangabes
(Rau-gavi’s, 1809-92), joka esiintyi sekä
mallikelpoisena lyyrikkona että murhe- ja
huvinäytelmän, historiallisen romaanin ja koomillisen
eepoksen alalla; lyyrikkona hän joskus myös
käytti kansankieltä. Säännöllisesti käytti viime:
mainittua runoudessa, proosassa „puhdistettua"
kieltä yksi Kreikan huomattavimpia
runoilijoita, Leukas-saarella syntynyt innokas
isänmaanystävä ja valtiomies Aristoteles
Balaorites (Valaori’tis, 1824-79), joka
lierä-tettyään ensin huomiota Epeiroksen murteella
sepittämällään runokokoelmalla „Mnemo’syna"
(Muistorunoja, 1857) saavutti suurta suosiota
turkkilaisvihaa hehkuvilla kuvauksillaan
vapaussodasta. Tunnusmerkillinen piirre hänen
runoudessaan on Victor Hugon tapainen rajaton
mielikuvitus ja kuvarikkaus. Samanaikaisia
runoilijoita olivat idyllien ja juomalaulujen sepittäjä
Elias Tantalides (Tantali’dis, 1818-76,
,,Paignia" 1839, y. m.), loannes K a r a s
u’t-sas (1824-73), ja Akhilleus P a r a’s k h o s
(1838-95), lennokkaiden oodien ja historiallisten
eeposten tekijä. Draamassa lähenteli Karydis
(Kari’dis) murhe- ja huvinäytelmissään
muinais-attikalaista tragediaa ja komediaa, Demetrios
Bernardakes (Vernarda’kis, s. 1834) sepitti
shakespeareläisiä historiallisia näytelmiä,
koo-millis-satiirisen eepoksen y. m., Basiliades
(Vasilia’dis, 1843-74) isänmaallis-valtiollisia
näytelmiä y. m., Angelos Blakhos (Vlahos,
v. 1838) ,,kirjakielisiä" draamoja, lyriikkaa,
eepoksia ja romaaneja, Demetrios P a p a r
r-e g o p u 1 o s (Paparrigo’pulos, 1843-73)
antiik-kisaiheisia näytelmiä y. m. Satiirisia
huvinäytelmiä kirjoittivat T h e o d o r o s
Orpliani-des (Orfani’dis, 1817-861 ja Byzantios
(Viza’ndios). Novelleja kirjoittivat S p y r
i-don Zampelios (Zambelios), K a 1 1 i’ g a s ja
Demetrios Bikelas (Vike’las, 1835-1908,
ks. t.), joka oli puhdistetun kielen parhaimpia
käyttäjiä. Useita yliteiskuntaromaaneja on
sepittänyt Gregorios K s e n o’ p u 1 o s (s. 1867).
Kansankielisinä runoilijoina on ennen muita
mainittava Georgios Drosines (Drosi’nis,
s. 1859|, jonka lyyrillisissä runokokoelmissa
vallitsee hieno luonnontunnelma, ja K o s t e s
Palani a’ s (s. 1859), joka idyllien, hautalaulujen y. m.
ohella on julkaissut historiallisia sankarirunoja.
sotalauluja ja kertomuksia. Idyllejä sepitti myös
Konstantinos M an o s (1869-1913),
vieno-tunnelmallinen lyyrikko oli Lorentsos M a b
i-1 e s (Mavi’lis, 1860-1912). Sekä runoutta että
proosaa viljelevät salanimeä A r g y r i s E p h t
a-liotes (Eftalio’tis) käyttävä Kleanthes
M i k h a e 1 i d e s (Mihaeli’dis, s. 1849) ja
K h r. K h r e s t o b a s i 1 e s (Hristovasi’lis,
s. 1861), niin hyvin lyriikkaa kuin draamaa
edustavat loannes Polemes (Pole’mis,
s. 1862) ja Ibsenin ja Hauptmannin vaikutuksen
alainen Giannis Kampyses (Kambi’sis,
1872-1902). Erikoisessa asemassa on suosittu
Georgios Sures (Suri’s, s. 1853), joka
v:sta 1883 julkaisee ,,Romaios" nimistä
satiiris-poliittista, kauttaaltaan runopukuista viikko
lehteä.
Mutta kansankielen kannattajat eivät ole
tyytyneet runouden alalla saavuttamiinsa voittoi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
