Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vaasa, routs. aatelinen - Vaasa, 1. Krister Niilonpoika - Vaasa, 2. Kettil Karlenpoika - Vaasa, 3. Eerik Kaarlenpoika - Vaasa. 4. Sigrid Eerikintytär
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
385
Vaasa
397
neeksi vaakunakuvasta, jona alkuansa olisi vase
- viljalyhde, toiset sen otetuksi suvun hallussa
vanhastaan olleesta Vasan kartanosta
(Uplan-nissa). Unioniajan alkupuolella olivat V.-suvun
jäsenet unionin hartaita kannattajia, niin
esim. alempana mainitut Krister
Niilonpoika ja Kettil ja Eerik
Kaarien-pojat, mutta ensinmainitun pojanpoika
valta-neuvos Eerik Juhana n poika, joka
1500-luvun ensi vuosina oli Kastelholman
linnauisän-tänä Ahvenanmaalla, liittyi kansanpuolueeseen ja
sai surmansa Tukholman verisaunassa 1520.
Hänen poikansa oli Kustaa
Eerikinpoika V., joka tuli 1523 Ruotsin kuninkaaksi.
Hänestä ja hänen jälkeläisistään ks. Kustaa I,
Eerik XIV, Juhana III, Sigismund,
Kaarle IX, Kustaa II Aadolf ja
Kristiina (Ruotsin hallitsijoita), Kustaa
Eerikinpoika, Juhana nuorempi ja Kaarle
Filip (Ruotsin prinssejä), Anna, Cecilia ja
Katariina (Ruotsin prinsessoja) sekä S i
g-rid Eerikintytär (alemp.). Sigismundin
kera V.-suku 1587 nousi Puolan valtaistuimelle,
jolla hallitsivat Sigismund ja hänen
molemmat poikansa Vladislav ja Juhana
Kasiini r (ks. n.). Aviottomia haaroja ks. G y 11 e
n-hjelm ja Kustaa Kustaanpoika. —
Suomessakin tavataan keskiajalla eräs V.-suvun
syrjähaara. Siihen kuuluivat Ahvenanmaan vouti
Ingemund Jönsinpoika, hänen poikansa Halikon,
sitten Porvoon kirkkoherra Lauri
Ingemundin-poika, joka mainitaan 1424-47, ja asemies Olavi
1 ngemundinpoika sekä tämän poika, pappi
Ingemund Olavinpoika.
Myös Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin
poika Kustaa (ks. t.) käytti V:n prinssin
arvonimeä.
1. Krister Niilonpoika (k. 1442),
Ruotsin drotsi, Viipurin linnanisäntä, mainitaan
ensi kerta 1396, silloin jo ritarina, otti osaa
Slesvigin sotaan ja tuli Tord Bonden kuoleman
jälkeen 1417 Viipurinlinnan ja sen läänin
isännäksi, jona sitten oli neljänneksen vuosisataa.
Hänellä oli Viipurissa sangen tärkeä osa aikansa
valtiollisissa oloissa puolustaessaan pontevasti
valta-alueensa etuja mahtavaa Hansaa vastaan,
ja hän näki usein liiviläisten Hansa-kaupunkien
ja mahtavan Novgorodin lähettiläitä
rauhanpäivillä luonaan. Ei voida epäillä, että Viipuri
hänen ajallansa suuressa määrin taloudellisesti
vaurastui. K. N:n usein oleskellessa asioissaan
Ruotsin puolella hoiti linnaa hänen poikansa
ritari Kaarle Kristerinpoika (k. 1440).
Valtakunnan yhteisissä asioissa K. N. esiintyy
huomattavalla tavalla riidan puhjettua 1434 Eerik
Pommerilaisen ja ruotsalaisten välillä. Syksyllä
1435 Ruotsin valtaneuvoskunta valitsi hänet
kuninkaan ehdokkaana valtakunnan drotsiksi.
Engelbrektin kuoleman jälkeen häti vannoi
uskollisuudenvalan valtionhoitajalle Kaarle
Knuutin-pojalle, mutta pian marskin ja drotsin välit
rikkoutuivat, kun K. N. yhä koetti aikaansaada
sovintoa Eerik kuninkaan hyväksi. Vihdoin
Kaarle 1439 hänet yöllä yllätti ja vangitutti
eräässä hänen kartanossaan Uplannissa ja otti
häneltä kaikki läänitykset, paitsi Viipuria, jonka
jälkeen K. N. palasi Ruotsista Suomeen. Mutta
eripuraisuus ei loppunut; Kristofer Baierilaisen
noustua valtaistuimelle pantiin vastoin drotsin
mieltä toimeen uusi järjestely, jonka mukaan
K. N :n tuli luovuttaa Viipuri Kaarlelle saaden
sijaan Raaseporin ja Kastelholman läänit. K. N.
palasi tyytymättömänä Viipuriin, pyhästi
vannoen ettei koskaan luopuisi rakkaasta
Viipuristansa. Siellä hän kuoli huhtikuun viimeisenä
päivänä 1442, päivää ennenkuin linna
sopimuskirjan mukaan oli luovutettava.
2. Kettil Kaarlen poika (k. 1465),
Ruotsin valtionhoitaja, Linköpingin piispa,
edellisen pojanpoika, tuli ulkomailla opintoja
harjoitettuansa Upsalan kanungiksi ja valittiin 1459
Linköpingin piispaksi. K. K. oli luja ja
päättäväinen mies, nähtävästi vielä verraten nuoressa
iässä, ja tämä ilmenee tavallaan myös hänen
toiminnastaan. Kun Kristiern kuningas 1463 oli
vanginnut arkkipiispa Jöns Pentinpojan, asettui
hän kapinan etunenään, astui tuomiokirkkonsa
pääalttarin viereen, vaihtoi piispanpukunsa
soturin asuun ja kutsutti kansan aseihin.
Helmikuussa 1464 hänet Vesteräsissa valittiin
valtakunnan päämieheksi ja hän meni Tukholmaa
piirittämään. Kristiern kuninkaan tullessa
sotajoukkoineen häntä vastaan, hän kuitenkin ensin
peräytyi, mutta voitti sitten kuninkaan
Harakerin taistelussa Vestmanlannissa, jonka jälkeen
tämän täytyi lähteä pois Ruotsista. Luultavasti
liikkuivat tähän aikaan suuret, kunnianhimoiset
ajatukset K. K*n mielessä, mutta ne
tukahdutettiin, kun Kaarle Knuutinpoika päätettiin
kutsua takaisin valtaistuimelle. Hän liittoutui
Tanskasta vapaaksi lasketun arkkipiispan kera,
Kaarle Knuutinpojan täytyi ainoastaan
muutamia kuukausia vallassa oltuaan luopua
kunin-kaanarvosta ja Kettil tuli uudestaan
valtionhoitajaksi. Mutta jo sam. v. (elok.) kuolema teki
lopun hänen loistavasta urastaan: hän kuoli
parhaassa iässä Ruotsissa silloin raivonneeseen
ruttoon.
3. Eerik Kaarlenpoika (k. 1491),
valta-neuvos, soturi, edellisen veli, otti vilkkaasti osaa
1464 ja 1466-67 vuosien taisteluihin
arkkipiispan ja unionipuolueen riveissä. V. 1469 hän
useiden muiden suurmiesten etunenässä nousi ilmi
kapinaan Kaarle Knuutinpoikaa vastaan;
kerrotaanpa hänen kirjeessä vaimolleen lausuneen
toivomuksen, että tämä vielä kantaisi Ruotsin
kuningattaren kruunua. Vielä 1471 hän seurasi
Kristiern kuningasta hänen sotaretkellään
Ruotsiin ja teki vasta Brunkebergin taistelun
jälkeen sovinnon Sten Sturen kanssa. E. K.
nimitettiin nyt sotaväen päälliköksi Suomeen, jossa
rajakahakat Venäjän kanssa uudestaan
näyttävät alkaneen 1473 tai 1474; nähtävästi arveltiin
hänen siellä parhaiten voivan antaa täyden
vallan sotaisille haluilleen ja hänen kerrotaan
suurella urhoollisuudella taistelleen venäläisiä
vastaan. Tämän jälkeen E. K. harvoin mainitaan
asiakirjoissa. V. 1491 hän Itägöötanmaalla, jossa
asui, sai surmansa eräässä kahakassa.
4. Sigrid Eerikintytär V. (1566-1633),
kuningas Eerik XIV:n ja Kaarina
Maununtyt-tären tytär, kasvoi isänsä kukistumisen ja
kuoleman jälkeen äitinsä luona Kangasalan
Liuksia-lassa ja joutui naimisiin 1597 Kaarle herttuan
kamarijunkkarin, nuoren Henrik Tottin (ks. t.)
kanssa. Hän oli sitten emäntänä tämän kartanoissa
Kirkniemessä ja Sjundbyssä. Tottin varhaisen
kuoleman jälkeen hän 1609 meni uusiin naimi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
