Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vaasan rata ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
403
Vaasi
404
jälkeen löydöt yhäti karttuivat, Etrurian lisäksi
tärkeiksi löytöpaikoiksi muodostuivat: Kreikka
saarineen, Etelä-Italia, Vähä-Aasia, Krim ja
Pohjois-Afrikka (Kyrene, Naukratis). Näiden
löytöjen runsaat, yhäti lisääntyvät saaliit
koristavat nyt British Museumin, Oxfordin, Cambridgen,
Louvren, Berliinin, Miinchenin, Wurzburgin,
Karlsruhen, Ateenan, Napoli’n, Booman, Firenzen,
VV ienin, Bostonin, New Yorkin, Pietarin,
Kööpenhaminan y. m. museoiden antiikkikokoelmia.
Kreik. v:ien tutkiminen on nostattanut esille
erityisen arkeologisen tieteenhaaran ja
kirjallisuuden, sillä jo piankin oivallettiin, mikä
tärkeä-arvoinen ja varma kreik. taiteen, kulttuurin
tuntemisen ja ajanmääräyksen lähde näissä
maalaamalla koristetuissa v:eissa tutkijalle avautui.
Samanveroista, arvokasta ,,kulttuurikuvastoa" ei
vanhalta ajalta," sen elämästä ja käsitteistä ole
muuta kuin Egyptin haudoissa olemassa. Lasten
kisoja, koulu- ja palsestra-elämää, naisten
toa-lettihommia; hää-, hautaus- ja
taistelukohtauksia, kemuja, käsitöitä, maanviljelystä, kalastusta,
merenkulkua, sankarien urotöitä, mytologiaa,
Dionysos jumalan ja hänen uskalletun
vallattoman sileni- ja mainadi-seuransa retkiä ja
400-luvun loppupuolelta alkaen draamankin
kohtauksia saa taiteilijan mielikuvitus ja taituruus
v:n ahtaalle pintatilalle mahtumaan.
Maisema-esityksiä sen sijaan emme ensinkään tapaa. -—
Alkuaikain naarmu- ja päällikekoristeisten
(kivikauden „nauhaornamentiikka"), käsityönä
sorvaamatta valmistettujen astiain jälkeen kreik.
keramiikan ensimäisenä kiintokohtana esiintyy
kreettalai s-m ykeneläinen aika.
Astiain muovailu, pienempäin rengaskoristuskin
suoritetaan savisorvissa, muodot ajoittain
muistuttavat rokokon siroutta, polyypit ja
köynnös-y. m. luonnonaiheet soveltuvat mainiosti tähän
käyräviivaiseen, rajoitettua polykromista
väri-asteikkoa käyttävään, maalaamalla suoritettuun
ornamentiikkaan. Musta vernissaväri, joka sitten
tärkeänä tekijänä siirtyy myöhemmän ajan
v.-maalaukseen, keksitään ja figuurimaalauskin jo
on alullaan. Doorilaisen vaelluksen jälkeen
kreet-talais-mykeneläiseen verraten taantumuksellisesti
vaikuttavan mitta usopillisen tyylin
aikana koristus järjestetään astioita kiertäviksi
vaakasuoriksi, melkein tasa-arvoisiksi
vyöhykkeiksi, nämä täytetään meandereilla, sakkilauta-,
ympyrä-, piste- y. m. viiva-aiheilla tai
kulmikkaan mittausopillisesti piirretyillä,
ampiaishoik-kain sotilaiden tai eläinten rivityksillä,
ruumis-saattueilla ja vaunuvaljakoilla. Koristuksen
luonne on dekoratiivinen, mytologiset ja
taru-aiheet vielä puuttuvat. Eläinaiheet sen sijaan
alkavat voittaa yhä enemmän merkitystä, ja
myöhemmin itämaan vaikutuksesta 700- ja
600-luvuilla ornamentiikkaan sulautuu palmikko-,
spiraali-, palmetti- ja lootus-, leijona- ja
sfinksi-y. m. itämaisen ornamentiikan aiheita. Kuviot
esiintyvät varjostamattomana pintapiirustuksena,
mustina siluetteina vaalean kellertävällä
savi-pinnalla, sisäpiirustus naarmuina;
yksityiskohtia maalataan jäljestäpäin valkealla ja
punaisella. Lopulta tyyli hajaantuu paikallisiin (Melos,
Rhodos, Korintti y. m. valmistuksen pääpaikkoja)
vivahteisiin, ja jo n. v:n 600 vaiheilla e. Kr.
nämä saavat väistyä rauhallista tasapainoa ja
ihmisruumiin kauneutta palvelevan varsinaisen
kreik. tyylin tieltä. Eläinrivitykset katoavat,
kasvireunukset keskitetään tektonisesti
tärkeimpiin paikkoihin, astian suun, kaulan, jalan ja
korvain ympäri sekä astian leveämmän pinnan,
usein olkapäänkin täyttäväin figuuriesitysten
reunustamiseksi. Kun astiain muodotkin edelleen
hienostuvat, niiden rakenne ja tyypit
varmistuvat, ovat v.-tyylin elementit paikoillaan, ja nyt
kehitys alkaa seurata nopeampaa kulkua.
Arkai-sen ajan alussa 500-luvulla
mustakuviois-ten väen aikana, jolloin Ateena väen
valmistuksessa sivuuttaa muut kilpailijansa,
figuureissa, vaatteissa ja liikkeissä vielä ilmenevä
arkainen kankeus jo vähää ennen persialaissotia
nopeasti pehmenee, ja tähän on osaltaan
myöskin, piirustusta helpottavana ja
jlmehikkääm-mäksi tekevänä, vaikuttamassa se, että melkeinpä
yksinomaan aletaan v:eja koristella punaisin,
pohjavärisin kuvioin mustaa maalattua taustaa
vastaan. Ateenan v.-maalaus on Perikleen aikana.
„kauniin tyylin" vallitessa, korkeimmillaan.
Ateenan v :n-valmistajista useat kuuluivat
metoik-kien yhteiskuntaluokkaan, ja väen muovailijat ja
koristajat olivat usein eri miehiä; varsinaisina
taiteilijoina niitä ei pidetty. „Kukapa voisi
Pheidiaasta ja vaasimaalaajasta erehtyä?"
arvostelee eräs samanaikainen kirjailija. Toisin
nykyaika, etenkin kun sillä näissä maalatuissa v:eissa
on ainoat samanaikaisen maalaustaiteen aiheita
ja menettelytapoja heijastavat alkuperäiset
lähteet olemassa. Kuuluisimpia nimiä ovat:
Ekse-kias, Nikosthenes (mustakuvioisia, Nikostlieues
myös punakuvioisia v:eja); Euphronios, Duris,
Brygos, Sosias, Hieron (punakuvioisia v:eja).
Tavallisimmat v.-tyypit olivat: suurin p i t h o s,
viinin, öljyn, veden, kuivattujen hedelmien
säilytysastia (filosofi Diogenekseu tynnyri) ja usein
teräväkärkinen; a m p h o r a, korkea,
kaksikorvainen säilytysastia monine vaihdosmuotoineen
(erikoisia amphoroita: aina mustakuvioiset
panatenaialaiset p a 1 k i n t o-v :t, ks.
A m p h o r a; solakat hauta-v :t
luthropho-r i t) ; h y d r i a, väljä, kapeasuinen,
kolmikor-vainen, jolla vaimot noutivat vettä lähteeltä:
k r a t e r, kaulaton, kattilantapainen, leveäsuinen,
viinin sekotusastia; pöytä- ja juoma-astioiden
runsaslukuisessa ryhmässä: skyphos (malja),
kantharos, kyliks, kyathos (kippo),
r h y t h o n, sarvi; alabastron, aryballos
y. m. pienemmät öljy-ja voidepullot; 1 e k y t h o s.
ohutkaulainen, sirorakenteinen öljypullo,
Atti-kassa hautaus-v:na käytetty ja silloin
polykromi-sesti valkealle pohjalle koristettu; p y k si s, rasia.
Peloponnesolaissotien jälkeen v : n-valmistuksen
painopiste 300-luvulla siirtyy Etelä-Italiaan, jossa
se jatkuu ateenalaisen v.-maalauksen jäljissä,
esiintyy barokkimaisen rehevänä apulialaisissa
koruamphoroissa, mutta vajoo vähitellen
käsityön-tapaiseksi joukkotuotannoksi. Hellenistisellä ajalla
metalli-väen jäljittely, koristuksessa plastilliset
lisät ja painetut kohokuvat voittavat yhä
enemmän alaa, punakuvioinen v.-maalaus unohtuu
vähitellen ja v:t koristetaan valkoisilla
yksityisillä päällikefiguureilla ja köynnöksillä mustaksi
maalatulle pohjalle tai maalataan tummasti
vaalealle pohjalle. — Suuret, solakat, sirosti
veistetyt marmori-v:t koristivat varakkaiden
hautoja 400-luvulla Kerameikoksessa Ateenan
ulkopuolella ja hellenistisellä ajalla marmori-v:t
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
