Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wagner ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
416
tuloksena kirjallisissa teoksissaan esittämistään
esteettisistä periaatteista. Tämä varsinaisesti
,,wagnerilaiseksi" nimitetty tyylisuunta sai
ilmaisunsa teoksissa, joiden mestarillisuus on
yhtä epäilemätön kuin niiden sävelellisen
tekotavan yksipuolisuus („Tristan ja Isolde", 1859,
,,Mestarilaulajat", 1868, Nibelungi-tetralogia:
„Rheingold", „Walkiire", „Siegfried" ja
„Götter-dämmerung", 1876, sekä „Parsifal", 1882).
Näissä teoksissa soolo-osat ovat enimmäkseen
muuttuneet jonomaisesti jatkuvaksi,
draamallisesti kyllä ilmeikkääksi, mutta ajan pitkään
väsyttäväksi dialogi-resitatiiviksi. Kuoroja
esiintyy aniharvassa („Parsifal"issa kuitenkin
runsaammin), solistien yhteislauluja tuskin lainkaan,
Sitä mielenkiintoisempi on johtoaihekudoksista
vaihtuvin sommittein muovaeltu orkesterisäestys.
Sen vaikutuksen tehokkuutta kohottaa W:n
erinomainen soitinnus, joka on tuottanut
nykyaikaiselle orkestreeraustaidolle runsain määrin uusia
taidekeinoja. Mutta säveldraaman
kokonaisvaikutus kärsii siitä, että taiteellisen
mielenkiinnon pääpaino siirtyy orkesteriin ja laulu jää
sivuasemaan. Tyyli on tosin nerokkaasti ja
oma-peräisesti keksitty, ja se on avannut vastaiselle
kehitykselle tärkeitä apulähteitä. Mutta
yksinomaan vallitsevana se ilmeisesti johtaa harhaan.
W:n lukuisista jäljittelijöistä ei yksikään ole
kyennyt luomaan mitään pysyväistä. Kuvaavaa
on myös, ettei W:n loppukauden teoksia juuri
koskaan esitetä lyhentämättöminä. Kieltämättä
ovat niissä kauneimmat kohdat juuri sellaiset,
joissa hän on luopunut noudattamasta
periaatteittensa ankarimpia vaatimuksia ja on
,,loppumattoman melodiansa" lomiin luonut kiinteitä,
laajapiirteisiä sävelkuvauksia („Feuerzauber",
„YValterin kilpalaulu" y. m.). Oleellisimmin
haittasi W:ia hänen suurisuuntaisissa aikeissaan
hänen teostensa aiheitten, runollisen muodon ja
sanontatavan eepillisyys. Kun hän säveltäessään
periaatteilleen uskollisena tarkasti noudatti
sanojen runoasun vaatimuksia, tuli sävellyksenkin
yleisvaikutus eepilliseksi eikä draamalliseksi.
Erikoinen asema W:n myöhemmän
kehityskauden teosten joukossa on ,,Mestarilaulajilla".
Sisällyksen raikas huumori, toiminnan
draamallinen vaihtelu sekä orkesteriosan arkaisoiva
dia-toninen polyfonia poikkeaa edullisesti toisten
mainittujen säveldraamojen raskaasta
traagilli-sesta ja kromaattisesta paatoksesta. Oli
luonnollista, että yleisön oli paljon vaikeampi tottua
W:n myöhäisemmän, kuin varhaisemman
tuotantokauden tyyliin. Yksityisissä piireissä se
sitävastoin herätti suurta ihailua. Innokkaan
kannattajan W. sai Baierin nuoresta, taidetta
suosivasta kuninkaasta, Ludvik II:sta, jonka
hoviin hän kutsuttiin 1864. Kirkollisen puolueen
vaikutus hänet kuitenkin pian sieltä karkoitti,
eikä kuningas uskaltanut valtion varoilla
toteuttaa W:n uneksimaa saks. kansallista
ihanne-uäyttämöä. Sen sijaan rakennettiin Bayreuthiin
„juhlanäytäntöhuoneisto" (Festspielhaus, kuva
ks. B a y r e u t h) kautta maailman
perustettujen W.-yhdistysten kokoamilla varoilla. Siellä
toimeenpannaan yhä vieläkin W:n perillisten
toimesta jokavuotisia hänen teostensa
malliesityk-siä. W:n perhesuhteista on mainittava, että hän,
erottuaan vaimostansa, meni 1869 naimisiin
Lisztin tyttären, Hans von Bulowin eronneen
414
puolison, Cosiman, kanssa. Heidän poikansa.
Siegfried W., oli aluksi arkkitehti (rakensi
Lisztin hautakammion Bayreuthiin), mutta
siirtyi sitten musiikin alalle; toimi apujohtajana
Bayreuthin juhlanäytännöissä, sävelsi
oopperoita (isänsä tyyliin) y. m. Richard W:n
elämää ja elämäntyötä käsittelevistä
lukemattomista teoksista mainitsemme ensi sijassa
Glase-nappin (1876-77), Chamberlainin (1894) sekä
Adlerin julkaisemat. /. K.
Wagner [vähnar]. 1. Rudolf W. (1805-64),
saks. fysiologi, tuli 1833 eläintieteen professoriksi
Erlangenissa ja 1840 fysiologian ja vertailevan
anatomian professoriksi Göttingenissä. W. on
tunnettu spiritualismin suunnan puolustajana ja
on kirjoittanut monta tieteellistä teosta ja
oppikirjaa alaltaan. (M. O-B.)
2. Moritz Friedrich W. (1813-87),
edellisen veli, saks. luonnontutkija, teki laajoja
tutkimusmatkoja Algeriaan, Länsi-Aasiaan,
Keski- ja Etelä-Ameriikkaan sekä Länsi-Intiaan
y. m. kooten suuret kokoelmat. Matkoistaan hän
julkaisi lukuisia kuvauksia. Myöhemmin W.
harrasti etenkin polveutumisopillisia kysymyksiä
tullen tunnetuksi migratsioniteorian
esittäjänä. Siinä hän selittää
maantieteellisen eristymisen vaikuttavaksi tekijäksi
uusien lajien synnyssä (ks.
Polveutumis-o p p i, palsta 798). Tältä alalta ovat teokset „Die
Darwinsche Theorie und das Migrationsgesetz"
(1868), „t?ber den Einfluss der geographischen
Isolierung und Kolonienbildung auf die
inorpho-logische Veränderuegen der Organismen" (1871)
sekä W:n kuoleman jälkeen julkaistu „Die
Ent-stehung der Arten durch die räumliche
Sonder-ung" (1889). (1. V-8.)
3. Adolph Heinrich Gotthilf W.
(1835-1917), W. 1:n poika, saks. taloustieteilijä;
tuli 1865 professoriksi Tarttoon, 1868 Breisgaun
Freiburgiin, 1870 Berliiniin. W. otti 1878 osaa
kristillis-sosiaalisen työväenpuolueen
perustamiseen; oli 1882-85 jäsenenä Preussin
edustaja-kamarissa; yhdistyksen „Verein f ur
Sozialpoli-tik" perustajia. Kuuluisuutensa W. on
saavuttanut tiedemielienä. Hän on, vaikka ei olekkaan
muodostanut koulukuntaa, yksi nykyisen Saksan
johtavia henkiä. W:n taloustieteellinen kanta
on valtiososialistinen, s. o. hän asettaa valtiolle
laajoja tehtäviä taloudellisella alalla vaatien
m. m. että valtion on otettava haltuunsa
rautatiet ja. vakuut.ustoimi, että valtion ja muiden
finanssitalouksien tulee verotuksen kautta
koettaa tasoittaa sitä tulojen ja omaisuuden
epäoikeudenmukaista jakoa, mikä nykyisissä
yhteiskunnissa taloudellisten voimain vapaasti
vallitessa tapahtuu, j. n. e. W:n lukuisista
julkaisuista mainittakoon: ,,Die Gesetzmässigkeit in
den scheinbar \villkiirlichen menschlichen
Hand-lungen vom Standpunkte der Statistik" (1864) ja
„Lehr- und Handbuch der politischen Oekonomie"
keskeneräiseksi jäänyt, alkuansa yhdessä E.
Nas-sen, sittemmin Buchenbergerin, Biicherin,
Diet-zelin kanssa toimitettu teos; jälkimäisessä on
W:n kirjoittamina osina hänen varsinaiset
pääteoksensa „Grundlegung der politischen
Oekonomie" (1892-94) ja „Finanzwissenschaft"
(1877-1901), „Agrar- und Industriestaat" (1901),
„Wohnungsnot und städtische Bodenfrage" (1901).
J. F.
Wagner
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
