Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valamniekka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
47y
Valamo
■180
saaret: Valamo (lounaiskoillissuunnassa, 9 km
pitkä, 7 km leveä; rannikon pituus n. 47 km,
pinta-ala 25 km’-), Skiitta (oik. Valamon
luoteinen kulma, kaivauksella erotettu siitä, ’2,5 km
pitkä), Preddesenski, Nikonan saari, Kelisaaret,
Laukkuluodot, Pyhityssaari, Mustasaari, Bajonnoi
(2 km pitkä), Lempoisten (Tljinskij) saari,
Ilon-gatsut, Ristisaaret ja Paljakka. Saarten
yleissuunta on lännestä itään ja ovat ne yleensä
vuoriperäisiä, joka taas pääasiallisesti on
diabaasia. Arvellaan, että tämä kallioperäinen
saari-jono on tertiäärikaudella syntynyt
horstimuodos-tuma, siten, että ympäristöseudut vajosivat ja
tämä kovemman maaperänsä vuoksi jäi
korkeammalle. Saarijonon rannat laskeutuvat yleensä
jyrkästi mereen ja ympäristövedet ovat
kauttaaltaan syviä, paitsi itäänpäin, mihin saaret
kauimmaksi ulottuvat, viitaten saariston
yhteyteen Mantsinsaaren ja itäisen mannerranuan
kera. Saariston pinnanmuodostus ei yleensä
osoita suuria vaihetteluja, mutta havaitaan siinä
ensinnäkin saarten vähittäinen kohoaminen
länteen päin. Korkein saari.on pääsaari V., joka on
kaikkein läntisimpänä. Kun se kohoaa aina
61 m:iin Laatokan vedenpinnan
keskikorkeudesta, on siitä 15 km itään oleva Pyhityssaari
jo vain 40 m korkealla ja itäisimmät
pikkusaaret laskeutuvat aina 4-5 111:11 korkeuteen.
Vuori-perä (diabaasi) havaitaan useista paikoista,
rannikoilla useinkin suuriksi kuutiomaisiksi
lohkareiksi halkeilleina äkkijyrkkinä seinäminä, jotka
näyttävät kuin ihmiskäsin muodostetuilta
muuri-seiniltä; sisämaassa ja’ vesirajoissa se taas
ilmenee hienommaksi tai karkeammaksi punervaksi
soraksi rapautuneena. Sekä nykyisten että
muinaisten lahtien ja salmien pohjat ovat hietikkoa
ja savea. Saariston itärannalla tavataan erästä
punaisenruskeaa vuorilajia, valamiittia. ja sieltä
täältä jonkunverran hiekka- ja mantelikiveä.
Tältä pohjalta kohoilee ja laskehtii maanpinta
vain jonkunverran, pysyen kunkin saaren pinta
jotenkin tasaisena. — V:n kasvillisuus 011
runsas, etupäässä puukasvillisuutta. On laskettu,
että saarten 34 km2:11 alasta 011 11. 763 ha
metsän vallajssa. Sakeimmin metsittynyttä 011
pääsaari. Täydellisesti kasvittomia ovat vain
ulkoluodot ja meren tuulille ja ryöpyille alttiimmat
ulkorannat. Ensi näkemältä näyttävät havupuut
(petäjä ja kuusi) vallitsevimmilta, mutta
lähemmin tarkastaessa huomaa saarilta runsaasti
sekametsää. Laaksoissa ja savikoilla tämä 011
pai-kotellen ylen rikasta ja rehevää. Kasvillisuutta,
samoinkuin yleensä muutakin V:n luontoa, on
muovannut huomattavasti ihmiskäsi,
luostarilaitoksen tapoihin kun kuuluu metsän säästäminen,
lisääminen ja jalostaminen. Lähellä
luostari-osastoja on laajoja perkkaus- ja istutusmetsiä,
puutarhoja, pelto- ja kasvitarhavil jelvksiä. —
Saariston eläimistö 011 samanlaista kuin
Laatokan rantaseuduilla yleensä.
2. Luostari. V :n luostari käsittää
nykyisin lähes 20 kirkkoa, likipitäen samanverran
rukoushuoneita ja useita munkkiasumuksia.
Pääkirkot ovat kaksikerroksinen Vapahtajan kirkko
pääsaarella, Ison Skiitan kirkko samannimisellä
saarella, Nikolain kirkko, Aleksanteri
Syväriläisen kirkko Pyhityssaarella, prof. Eliaan kirkko
Lempoisten (Iljinskij) saarella ja
Ylösnousemuksen kirkko (jonka alakerrassa Vapahtajan lian-
Valamon keskusluostari.
dan jäljennös) pääsaaren länsirannalla. Luosta
rissa oleskelee nyk. 400-500 munkkia, jotka
luetaan eri arvoluokkiin ja noudattavat omaa,
esimiehensä (iguinenin) ja hallintonsa valvomaa
vanhaa luostarijärjestystä. Vanhemmat munkit
viettävät aikaansa enimmäkseen
hartaudenharjoi-tuksissa. nuoremmat sen ohella tekevät
ruumiillistakin työtä, kuten maanviljelys- ja erilaisia
käsiteollisuusaskareita, vieläpä
taidemaalaustakin. Osa munkeista 011 n. s. työmunkkeja. —
V. on suosittu matkailijain käyntipaikka ja
venäläisten ja kreikanuskoisten karjalaisten tärkeä
pyhiinvaelluspaikka.
Pääluostarin portti pyhiinvaeltajineen.
Luostarin historia. Luostari arvellaan
tulleen perustetuksi jo varsin varhaisina aikoina.
Melkein kintereillä näet seurasivat
novgorodi-laiset uskonlevittäjät ja veronkerääjät
karjalaisia, kun nämä tätä pian voimistunutta slaavien
pohjoisten etujoukkojen valtaa lähtivät pakoon
Valamon satama.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
