Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valand ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
481
Valand—Valata
482
Laatokan etelänpuolisilta mailta sen länsi- ja
itärantoja myöten pohjoiseen. Siten
uovgorodilai-set ja muut venäläiset erakkomunkit
saapuivat V:oonkin. Jo 10:nnellä vuosis. arvelevat
eräät tämän luostarin tulleen perustetuksi,
tarinaa mukaan pakanallisten karjalaisten
pää-pvhäkköön. Toiset arvelevat luostarin saaneen
varsinaisen alkunsa vasta 1329, jolloin sen
pää-perustajan, munkki Sergejn, sanotaan tulleen
..itämailta" edellämainitulle pyhäkköpaikalle ja
asettuneen erääseen Vaaga uimiseen luolaan
asumaan. Aluksi pakanat kohtelivat tulokasta
vihamielisesti, mutta vähä kerrassaan he alkoivat
mieltyä hänen oppeihinsa ja kertyä hänen
ympärilleen. Sergejn vanhoilla päivillä ollessa tuli
saaristoon toinen munkki, Herman, jääden hänen
työtään jatkamaan. Alkuaikoinaau luostari sai
kokea monta kovaa silloisten sotien vuoksi, joita
tiheään käytiin venäläisten vallananastajain ja
ruotsalaisten retkeilijäin välillä, joihin toisaalta
pyrkivät liittymään karjalaiset, toisaalta läntiset
suomalaiset. Hyökkäyksiä tehtiin osaksi uskon,
osaksi muista syistä. Niinpä vv. 1578 ja 1580
tekivät ruotsalaiset rajuhkon hyökkäyksen
Karjalaan ja hävittivät tällä retkellään tuhoisasti
luostaria. Venäläiset valtasivat ja Täyssinän
rauhan jälkeen koettivat korjata luostarin vaurioita.
Mutta pian, 1610-11, tekivät ruotsalaiset, Jaakko
De la Gardien johdolla, uuden retken Laatokan
rannoille ja sortivat silloin luostarin maan
tasalle. Luostariveljet pakenivat aina Vanhaan
Laatokkaan Laatokan eteläpuolelle, mutta
sinnekin seurasivat retkeläiset, ja loppujen V:n
veljistä täytyi paeta ensin Tihviniu ja
Antoniev-Dimskijn, sitten Ladoska-Vasiljevskijn luostariin.
Saaret liitettiin läheiseen Sortavalan pitäjään ja
annettiin yksityisille henkilöille viljeltäviksi.
Uudestaan elpyi erakkola suuren pohjan sodan
jälkeen, jolloin Pietari I määräsi sen uudestaan
rakennettavaksi. Kalleuksia haalittiin kokoon ja
1719 valmistui suuri. Vapahtajan muistolle
pyhitetty pääkirkko, joka on nykyisen pääkirkon
(valmistui 1907) pohjana. V. 1811 annettiin
luostarille uusi palkkaussääntö ja 1821 se
korotettiin ensi luokan luostariksi.
Jo alkuaikoina oli luostarilla lukuisia
haaraosastoja läheisillä Laatokan rannoilla, jotka
syntyivät siten, että joku munkki aina siirtyi
viettämään erakkoelämäänsä johonkin mannerraunan
saareen tai lahdenpohjaan ja hänen perästään
tuli toisia. Niinpä jo 1500-luvulla oli näitä V:n
siirtoloita: Vainilan 1. Vaivilan luostari
Möntsö-lässä Sortavalan saaristossa, Orusjärven erakkola
Salmissa, Heinisemän erakkola Tervun
kappelissa, Kannansaaren naiserakkola Kurkijoella ja
joku pikkuluostari Sakkolassa. Vieläpä sillä oli
samanlaisia aina Liperin pitäjässä asti ja
Raudussa. Niinikään kuului luostarille useita
maataloja ja -tiloja sekä kalastuspaikkoja, osittain
kaukanakin pääpaikasta. Nykyisin on luostarilla
pieniä osastoja Sortavalassa; sen maa-aloiksi
luetaan pääasiassa V:n saaristo^ sen lisäksi on sillä
pari yksinäistä saarta Laatokan ulapalla,
suurehko Puutsaari Jaakkiman pitäjässä, pari
maatilaa Sortavalassa ja Syskvänsalmen tila
Impilahdella. [V. Jääskeläinen, „Valamon saarten
maantieteellisistä suhteista" (Karjalaisen
osakunnan albumi, 1910) ; M. Salenius, „Kreikanuskon
vaiheet Itä-Suomessa" (19071 ; S. Solntsev,
„0rto-16. X. Painettu Vi 18.
doksisen kirkon vaiheet Itä-Suomessa" (1903) ;
livo Härkönen, „Valamo" (Karjalan kirja, 1910),
sama, „Matkailijatie
Viipuri-Vuoksenseudut-Valamo" (Otava, 1916). sama. „Valamo"
(„Sorta-vala ympäristöineen ja Valamo", 1915).]
l-o H-tien.
Valand (myös V ö 1 u n d r) on skaud.
tarustossa (Eddassa) taitava takoja ja taiteilija,
.,finnien" kuninkaan poika, jonka Svitjodin
kuningas Nidad vangitutti, teki rammaksi
jaloilta ja pakotti tekemään työtä hyväksensä.
V. kosti surmaamalla Nidadin kaksi nuorta
poikaa ja raiskaamalla hänen tyttärensä Bötvildin
sekä pakeni taottuansa itsellensä siivet, joilla
pääsi kohoamaan ilmaan. Germaanien taruissa
vastaa V:ia Wieland 1. Welint. K. G.
Valanne, valantarautamenetelmissä (Bessemer-,
Martin-, sulatin- ja sähkömenetelmissä)
suorastaan uunista rautamuotteihin laskettu ja näissä
n. s. kokilleissa jäähtynyt metallikappale, jonka
paino saattaa olla useita kymmeniä tonueja.
V:t muokataan edelleen esim. takomalla tai
valssaamalla. Tl". W-o.
Valantarauta ks. Rauta.
Valantateräs ks. Rauta.
Valarikon viiva, v. 1899 tulvaveden (ks. T u
1-v a t) jättämä rajaviiva sisävesiemme
rantakallioihin. Nimitys on johtunut siitä, että
Nikolai II sam. v:na vastoin valallisesti
vahvistamaansa Suomen valtiosääntöä hor juutti sitä
perustuksiaan myöten julkaisemalla n. s.
helmikuun-julistuskirjan (ks. t.). U. S: n.
Valaseläimet ks. Valaat.
Valaskala, C e t u s. suuri tähtikuvio Oinaasta
etelään, ei sisällä 2:ta suuruusluokkaa
suurempia tähtiä. Kuuluisa on vaihteleva Mira Ceti
(ks. t.). Kuviossa on useita vaihtelevia ja
kaksoistähtiä sekä tähtisumuja. V. on
korkeimmillaan etelässä keskivön aikaan marraskuussa.
II. R.
Valaskalan-lahti (eugl. \Valfish Buy),
merenlahti Etelä-Afrikan länsirannikolla, 23° etel. lev.,
rannikonsuuntaisen niemen merestä erottama,
hyvä satama, kuuluu, samoinkuin samanniminen
sitä reunaava piirikunta (1.114 km2, 3,076 as.
[1911], joista valkoihoisia 1,638) Englannille ja
luetaan Kap-maahan. Satama on saanut nimensä
siitä, että valaanpyyntilaivat ovat sitä
vanhastaan käyttäneet.
Valaskalat = valaat (ks. t.).
Valassaaret (ruots. V a 1 s ö (r) a r n e),
saariryhmä Merenkurkun suomenpuoleisessa
ulkosaaristossa, n. 15 km Björköstä luoteeseen, etäisyys
Vaasasta n. 55 km. V:n suurimmat saaret ovat
Storskär ja Ebbskär, joista edellisellä sijaitsee
V:n loistomajakka; näyttää vaihtumatonta
valkoista valoa, jonka ohessa 2 punaista
välähdystä, valon korkeus vedenpinnasta 33 m,
perustasta 37.6 m, valaisumatka 17,» engl. peniuk.,
valkean valon valovoima (Hefner-vksiköissäi
27.000 ja punaisen 25,500; rak. 1886.
Ilmatieteellinen havaintoasema. L. H-nen.
Valassaaret (norj. Ilvalöerne), saariryhmä
Etelä-Norjassa, Ruotsin rajalla, Kristiaanian
vuonon suussa, muodostavat Hvaler nimisen kunnan
Smaalenenen amtissa. Suurin saari, Kirköen,
29 km2. Asukkaat kalastajia. Suosittuja
kylpypaikkoja.
Valata, vanha, nyt raunioitunut kaupunki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
