Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valitusvaliokunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
503
Valk—Valkeala
504
sesta, pihlajasta tai koivusta. Se tehdään sitä
leveämpi tai paksumpi sen mukaan, mitä
raskaammassa vedossa sitä tulee käyttää.
Aisat ovat puusta, kaksipyöräisiin kärryihin
kiinteästi, muihin ajopeleihin liikkuvasti
yhdistetyt. Työ-ajossa, etenkin metsätöissä sila-v:illa
ajettaessa käytetään paikoin haarukka- 1.
k a k k u 1 a-a i s o j a, jotka koukulla
kiinnitetään reen sepäpuussa olevaan rautaraksiin.
Sila-v:ta käytetään yleisesti Skandinaavian
maissa ja Länsi- sekä Etelä-Suomessa.
Luokki-«v:ita taas Venäjällä ja Itä- sekä Pohjois- ja
Keski-Suomessa. Aan.
Valk (vir. ValkaI, samannimisen piirikunnan
(6,004 km2. 146,600 as., 1914) pääkaupunki
Liivin-maalla, Emä-joen (Embaehin) erään lisäjoen
rannalla, virolaisen kielialueen eteläreunalla,
rautateiden risteyksessä; 20,500 as. (1910). 2 kirkkoa
(ev.-lut. ja kreik.-katolinen), saksalaisia ja
venäläisiä oppilaitoksia. Pellava- ja viljakauppaa.
Valkaista ks. V a 1 k a i s u.
Valkaisu, värillisten aineiden hävittäminen
kudoksista, langoista, oljista, paperista y. m. s.
siten, etteivät niiden kuidut pilaannu. Ennen
v :ua aineet käsitellään laatunsa mukaan
erinäisillä pesuliuoksilla. V:n aiheuttaa useimmiten
joku kem. reaktsioni, jossa happi vaikuttaa
valkaisevasta Jo kauan oli tunnettu, että kankaat
auringonvalossa käyvät vaaleiksi. Tätä tapaa
käytetään kotitaloudessa vieläkin. Kankaat
levitetään kedolle, usein kasteltuina, auringonvaloon.
Tällöin ilman aktiivinen happi valon kem.
vaikutuksesta hävittää värilliset aineet, kuitenkin
hyvin hitaasti. Puhdistavana aineena käytettiin
jo vanhalla ajalla tuhkasta tehtyä lipeätä.
Hollantilaiset olivat aina l8:nnen vuosis.
keskivälille kuuluisia v.-taidoltaan. Sinne lähettivät
muut maat esim. liinakankaansa valkaistaviksi.
NämSS liotettiin ensin eri lipeöissä, sitten
kirnupiimässä ja levitettiin kesäksi kentille. Kokeita
tehtiin v:n lyhentämiseksi. Rikkihappoa alettiin
käyttää kirnupiimän asemesta. Kloorin
keksimisen jälkeen alettiin sitä käyttää v:n 1787
tienoilla. Sinänsä se oli hankalaa ja myrkyllistä
käyttää. V. 1792 keksittiin klooria sisältävä
valkaiseva liuos Eau de Javelle (ks. t.i ja 1799
alettiin käyttää v.-kalkkia (ks.
Kloori-kalkki). Uusimpra v.-menetelmiä on sähkö- 1.
elektrolyyttinen v. Kemiallisin ainein voidaan
v. usein toimittaa muutamissa tunneissa. —
Puuvillaa valkaistaessa se keitetään ensin alkalissa,
valkaisuaineena käytetään hypokloriitteja ja
sitten se käsitellään laimealla rikki- tai
suolahapolla. Riippuen siitä, onko puuvilla lankoina,
irtonaisena t. muunlaisena on v.-käsittely
vaihteleva. Liinan v. on paljoa vaikeampi ja
monimutkaisempi. V. on kyllä samantapainen, mutta
käsittelyt uudistuvat vaihdellen useita kertoja.
Valkaisuaine on kloorikalkkia. Olkiteoksia
valkaistaan rikkihapokkeella. Panamahatut
valkaistaan vetysuperoksidilla. Villa pestään ensin hyvin
saippualla ja valkaistaan joko
rikkidioksidihöy-ryissä tai natriumbisulfiittiliuoksella. Näin
valkaistujilla muuttuu alkalien vaikutuksesta
kellertäväksi. Vetysuperoksidilla valkaistu on
pysyvämpää. Silkki valkaistaan, kun se ensin on
pesty väkevässä saippualiuoksessa, parhaiten
vetysuperoksidilla. Sillä valkaistaan myös esim.
sarviainetta, vahaa, sulkia. Valkaisevia aineita
ovat myös natrium-, barium- y. m. peroksidit,
muutamat mangaani- ja kromisuolat. 8. 8.
Valkaisukalkki ks. K 1 o o r i k a 1 k k i.
Valkaisusooda, kloorista ja soodasta
valmistettu valkaisuaine. Sisältää soodaa ja
alikloori-hapokkeista natriumia.
Valkaisuvesi ks. Eau de Javelle.
Valkea järvi ks. V a 1 g e t-j ä r v i.
Valkeakoski ks. V a 1 k i a k o s k i.
Valkeala. 1. Kunta, Viipurin 1., Lappeen
kihlak., Valkealan nimismiesp.; kirkolle
Kouvolan rautatieasemalta 13 km. Pinta-ala 924,8 km2,
josta viljeltyä maata (1910) 9,855 ha (siinä
luvussa luonnonniityt 2,239 ha, viljaakasvava
kaskimaa 48 ha, puutarha-ala 25 ha).
Manttaalimäärä 55,32, talonsavuja 1,102, torpansavuja 179
ja muita savuja 2,024 (1907). N. 20,000 as.
(1915) ; 2,387 ruokakuntaa, joista maanviljelys
pääelinkeinona 1,014 :llä (1901). 1,390 hevosta,
5,075 nautaa (1914). — Kansakouluja 22
(1916). Yhteiskoulu Kouvolassa.
Ammattikouluja teollisuuslaitosten (ks. alemp.) yhteydessä.
Säästöpankki (Kouvolassa). Kansallispankin ja
Poli joismaidenpankin haarakonttorit (Kouvolassa).
5 lääkäriä. Kunnaneläinlääkäri. Apteekit
Kouvolassa ja Voikassa. Kulkutautisairaala ja
mielisairaala. — Teollisuuslaitoksia : Kymin-, Ku
u-sankosken- ja Voikan tehtaat (ks.
Kymin osakeyhtiö); Kannuskosken
puuhiomo (ks. t.); T i r v a n (ks. t.) tehtaat;
Siikakosken nahkatehdas; Voikosken kemiallinen
tehdas; Valkealan höyrysaha ja mylly; Jyrään
mylly; Kouvolan puunjalostuslaitos; Kouvolan
sähkö o.-y.; Harjun (ks. Harju 1.) villatehdas.
— Historiallisia muistoja: Utin taistelukenttä ja
vallit. — Vanhoja kartanoita: Valkealan
kartano, Oravalan ja Kouvolan (1. Jukon) hovit. —
Luonnonnähtävyyksiä : Voikankoski, Pessänkoski,
Kuusankoski, Keltinkosket y. m. Kymijoen
kosket; Vuohijärven rannikot. — Teollisuuslaitokset
ovat synnyttäneet ympärilleen suuria
tehdas-asutuksia ja Kouvolan aseman seudulle on
muodostunut huomattava asema-asutus (ks.
Kouvola 2.). — 2. Seurakunta, hallituksen
pitäjä, Savonlinnan hiippak., Lappeenrannan
rovastik.; muodostettu Iitin emäseurakuntaan
kuuluvaksi kappeliksi ainakin jo 1614 ja
erotettiin omaksi khrakunnaksi 1640. — Kirkko puusta,
rak. 1795, korj. perinpohjin 1898. L. H-nen.
Valkeala, kartano Valkealan pitäjässä
lähellä kirkkoa Lappalan järven rannalla. 13 km
Kouvolan, 14 Ltin, 9 Harjun ja 15 Selänpään
asemalta. Nykyinen Y:n perintötila, eut. säteri,
on suuruudeltaan 1’/s manttaalia, 1,738 ha;
niistä päätilalla 223 ja 15:Iiii torpalla yhteensä
229 ha viljelysmaata. — Valkealan kylä, joka
aiemmin oli ollut läänitettynä m. m.
Stackel-berg-, Fleming- ja Horn-suvuille, lahjoitettiin
1642 kenraalikuvernööri ja valtaneuvos Erik
Gyllenstjernalle. Hänen aikanaan V:n kartano
todennäköisesti vasta rakennettiin: entisen
pappilan paikalle, joka siirrettiin toisaalle;
ainakaan ei kylässä tätä ennen mainita olleen
mitään muita huomattavampia kartanoita.
Näihin aikoihin alkoi V:n kylä sulautua —
lopullisesti kuitenkin vasta ison vihan jälkeen — itse
kartanoon; vain pappila säilyi, (lyllenstjernan
suvun hallussa tila pysyi, kunnes se menetti sen
leduktsionin pyörteissä Kaarle XI: n päivinä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
