Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vanaja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
613
Vanaja—Vanbrugh
614
Vanaja (ruots. Vänä; vanhoissa asiakirjoissa
„Vanö", „Vonö", tai „Vanae"). 1. Kunta,
Hämeen 1., Hauhon kihlak., Vanajan nimismiesp.;
kirkolle Hämeenlinnasta 4 km. Pinta-ala 257,» kmz,
josta viljeltyä maata (1910) 3,265 ha (siinä
luvussa luonnonniityt 472 ha, puutarha-ala 16 ha).
Manttaalimäärä 54,8750, talonsavuja 103,
torpan-savuja 80 ja muita savuja 213 (1907). 3,482 as.
(1914); 614 ruokakuntaa, joista maanviljelys
pääelinkeinona 241 :llä (1901). 468 hevosta, 1,343
nau-taa (1914). — Kansakouluja 5 (1917).
Säästöpankki. — Vanhoja kartanoita: Harviala
(käsittää n. puolet koko kunnan pinta-alasta, 14,000 ha),
Katinen ja Perttula. — Perttulassa
tylsämielisten kasvatuslaitos. — Luonnonnähtävyyksiä:
Hattelmalan harju ja Katumajärvi. — 2.
Seurakunta, Porvoon hiippak., Hämeenlinnan
rovas-tik.; Hämeen vanhimpia seurakuntia, mainitaan
asiakirjoissa jo 1319, omana pitäjänä ainakin
1329, mutta lienee todennäköisesti jo 1200-luvulta.
V. yhdistettiin Hämeenlinnaan sen anneksina
1803, mutta on määrätty (sen. päät. 22 p :ltä
marrask. 1904) jälleen eroamaan omaksi
khra-kunnaksi (mikä 1917 ei vielä ole toteutunut). —
Kirkko harmaasta kivestä, todennäköisesti
1200-luvun puoliväliltä, korj. viimeksi 1869 ja 1886.
[F. O. Rapola, „Häme", sivv. 210-213.]
L. E-nen.
Vanajanselkä, Vanajaveden (ks. t.)
pääosa, Sääksmäen, Tyrvännön, Hattulan ja
Kalvolan pitäjissä. L. E-nen.
Vanajaveden reitti, Kokemäenjoen vesistöön
kuuluva vesireitti Etelä-Hämeessä, kerää
latva-vetensä kolmelta eri haaralta
Kernaalanjär-veen (ks. t.), josta taas vedet juoksevat
Vanajaveden (ks. t.) kaakkoisimpaan
pohjukkaan, laskien siihen n. 4 km eteläpuolella
Vanajan kirkkoa.
Vanajavesi. V:n pääosan muodostaa 20 km
pitkä, 15 km leveä Vanajanselkä
(Sääksmäen, Tyrvännön, Hattulan ja Kalvolan
pitäjissä), pinnan korkeus 81 m yi. merenp., suurin
mitattu syvyys n. 15 m, huomattavin saari on
itärannikolla sijaitseva, Tyrväntöön kuuluva
Retulansaari. Vanajanselästä pistää Lepaansalmen
kautta kaakkoa kohti 22 km pitkä, jokimairsen
kapea Vanajavesi, jonka rannalla
sijaitsevat m. m. Hämeenlinnan kaupunki, sekä Vanajan
ja Hattulan kirkot, ja jonka kaakkoisimpaan
perukkaan Vanajaveden reitin (ks. t.)
ylemmät vedet laskevat. Vanajanselkä jatkuu
luoteessa välittömästi 15 km pitkäksi
Santun-s e 1 ä k s i (jonka luoteisosaa nimitetään
Konhon-seläksi); tämän pohjoiseen haarakkeeseen, n. .=.
Sääksmäen järveen, laskevat Valkiakosken (ks. t. 1)
kautta, sen yläpuolella Mallasvedessä yhtyneet
Längelmäveden ja Hauhon reittien vedet.
Rautun-selän luoteispäästä (Konhonselästä) vedet sitten
virtaavat Tolvilansalmen, Kortesjärven ja
Lem-poistenvirran kautta Ahtialanselkään, ja siitä
Herralan ja Kuokkalan koskia myöten
Toutosen-järveen, joka jo on Pyhäjärven tasalla. —
Hämeenlinnaan keskittyvän
paikallislaivaliiken-teen lisäksi on V:llä vilkas liikenne myös
reiteillä Hämeenlinna-Pyhäjärvi ja
Hämeenlinna-Mallasvesi. L. E-nen.
Vanamo (Linncea borealis), pieni ruohomainen,
suikertava, Caprifoliacece-heimoon kuuluva varpu,
jolla on pienet, pyöreähköt, matalahampaiset, tal-
Vanamo.
vehtivat lehdet ja
vaaleat, varsinkin sisästä
punertavat, kellomaiset,
erittäin hyväntuoksuiset
kukat, jotka sijaitsevat
tav. kaksittain
suikerta-vasta varresta kohoavan
vanamaisen perän
latvassa. V. on yleinen koko
maassamme havumetsissä.
Kasvin tieteellinen nimi
on annettu suuren
Linnön kunniaksi. Euots. kasvitieteilijä Wittrock
on v:oa erottanut kymmeniä pysyviä muotoja
etupäässä kukan värin perusteella. K. L.
Vanamo, suomenkielisten luonnontieteen
ystäväin yhdistys, perustettiin Helsingissä 1896 ja
sai säännöilleen senaatin vahvistuksen 29 p.
toukok. 1897. Yhdistyksen tarkoitus on edistää
suomenkielen käytäntöä luonnontieteiden,
varsinkin kasvi- ja eläintieteen alalla. V:n aloitteesta
on toimitettu teos Suomen perhosista ja
kasvitieteen oppikirja y. m. kirjoja, enimmäkseen
suomennoksia ja mukaelmia, yhteensä 19 n:oa,
jotka ovat ilmestyneet eri toiminimien
kustannuksella, ja kirjasia 7 n:oa. Se on myös
työskennellyt suomenkielisen kasvi- ja
eläintieteellisen sanaston aikaansaamiseksi. V:sta 1900
saakka V. on julkaissut „Luonnon ystävä" nimistä
yleistajuista luonnonhistoriallista aikakauslehteä,
joka oli alkanut ilmestyä 1897. Viime aikoina
on V., joka ei ole nauttinut valtioapua, yhä
enemmän saanut akateemisen eläin- ja
kasvitieteellisen yhdistyksen luonteen. — V:n
puheenjohtajina ovat toimineet lehtori A. J. Mela
(1896-1904) ja prof. K. M. Levander (v:sta 1904).
Vuosikokous pidetään 17 p. huhtik. Rahavarat
tekevät yhteensä n. 16,000 mk. K. M. L.
Vanantaka (ennen myös Vanajataka t.
Vahantaka), maatila Janakkalan pitäjässä.
Siihen kuuluu Isotalon rälssitila, Alastalon
rustholli ja 2 augmenttitilaa (1860). V. on ikivanha
kartano. Jo 1552 mainitaan sen omistajaksi
kihlakunnan tuomari ja Eaaseporinlinnan haltija
Anders Korp. Seuraavan vuosisadan puolivälissä
merkitsi Rääf-suku itsensä V:n omistajaksi.
Tältä se siirtyi Bosin-suvulle, joka asui kartanoa
aina v:een 1740. Oltuaan senjälkeen Rothstein-,
Sederholm-, Favorin- ja Akerstedt-sukujen
hallussa, se siirtyi 1700- ja 1800-lukujen taitteessa
majuri Johan Standertskjöldille (k. 1809) ja on
senjälkeen kuulunut tälle suvulle (v:sta 1898
luutn. H. J. Standertskjöld).
Vanavesi 1. kölivesi, kulkevan aluksen
jälkeensä jättämä ura veden pinnassa.
Vanbrugh [vänlrii], Sir John (1664-1726),
engl. näytelmäkirjailija ja arkkitehti. V., joka
polveutui flaamilaisesta suvusta, antautui
nuorena sotilasuralle, kohoten kapteeniksi. Oli jonkun
aikaa vankina Ranskassa, syytettynä vakoilusta.
V. on kirjoittanut joukon huvinäytelmiä, osaksi
ransk. esikuvain jäljittelyjä, sukkelia, mutta
verraten vähäpätöisiä. Tunnetuimpia niistä ovat
„The relapse, or virtue in danger" (1697), „The
provoked wife" (1698), „^sop" (1698), „The
pilgrim" (1700), „The false friend" (1702), „The
confederacy" (1705), „The mistake" (1705), „The
country house" sekä katkelma „A journey to
London". Arkkitehtina V. on luonut useita suu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
