Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Varsa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6£9
Varsa—Varsinais-Suomi
690
t i n u s) (116-27 e. Kr.), roomal. kirjailija,
syntyisin Reatesta (nyk. Rieti). V. oli Cn.
Pom-peiuksen alipäällikkönä v. 49, sai Pliarsaloksen
taistelun jälkeen Caesarilta armahduksen ja
samoin Octavianukselta sekä antautui sitten
yksinomaan kirjalliselle toiminnalleen. V. oli
Rooman monipuolisin ja tuotteliain kirjailija. Hänen
suurimmaksi osaksi hävinneistä teoksistaan
olivat tärkeimmät laaja muinaistieto
(,,Antiquita-tes rerum humauarum et divinaruni", 41 kirjaa),
yleinen tietokirja («Diseiplinas", 9 kirjaa),
etevien kreikkalaisten ja roomalaisten kuvia
selityksineen („Irnagines", 15 kirjaa) sekä
runsasaihei-nen runo- ja proosateos („Saturre Menippeae",
150 kirjaa). Tallella ovat m. m. 3-kirjäinen- teos
maanviljelyksestä („Res rusticse") sekä 6 kirjaa
suurta teosta latinan kielestä (,,De lingua latina",
25 kirjaa). V:n teoksia ovat julkaisseet m. m.
A. Spengel, n. Keil, G. Götz, Fr. Schöll, A. Riese.
[Fraecaro, ,,Studi Varroniaiii" (1907) ; Wilmans,
„De Varronis libris grammaticis" (1864); G.
Bois-sier.. „Etude sur la vie et les ouvrages de
M. Varron" (1875) .j
2. P u b 1 i u s T e r e n t i u s V. (A t a c i n u s)
(82-37 e. Kr.), roomal. runoilija, syntyisin
Ataxista Galliassa, sepitti m. m. „Argonautse"
nimisen sankarirunoelman Apollonios Rliodioksc.n
mukaan. K. J. H.
Varsa. V:ksi sanotaan nuoria hevosia niin
kauan kuin niiden hampaanvaihto kestää, siis
viidennen ikävuoden loppuun asti. vrt.
Hevonen.
Varsi on juuren ja lehtien ohella yksi
korkeampien kasvien muoto-opillisista peruselimistä.
V. syntyy alkiosilmun kehittyessä ja on tav.
liereä. pysty ja maanpäällinen, lehtiä kannattava,
kärjessään (heinillä myös „solmujen" kohdalla)
pituutta kasvava elin. Lehdet sijaitsevat v:lla
määrätyssä asennossa, kiinnittyen nivelko
h-t i i n, joiden välejä sanotaan nivelväleiksi
(internodium). V:n haarat syntyvät aina
lehtihankoihin ja muodostuvat varren ulko-osista,
ulkosyntyisesti (eksogeenisesti). V :n
haarautumistapa on eri kasvilajeilla tarkoin määrätty (ks.
Haarautuminen). Kasvussaan v. rajoittuu
säännönmukaisesti vasta kukan t. kukinnon
muodostuessa. Solujen pääasiallisen laadun mukaan
erotetaan r u o h o m a i s i a ja puutuneita
via. - - Pinnimmaisena solukerroksena on
nuoressa v:ssa päällysketto; sisempänä 011
perus-solukkoa, jossa v:n ulkosyrjillä sijaitsee
taivu-tu s kestävyyttä tuottavia vahvikesolukkoja,
sisäosissa johtojänteitä, joiden asento 1- ja
2-sirkkai-sen kasvin v:ssa on erilainen (ks.
Johto-jänne); johtojäuteiden ulkopuolista v:n osaa
sanotaan kuoreksi, sisäpuolista ytimeksi.
Vanhemmissa. puutuneissa ja paksuutta kasvavissa
v:issa pintasolukkona on korkkia; sisäosissa
muodostaa puu (ks. t.) pääosan kuoren ja ytimen
olles.-a tilavuudeltaan suhteellisesti vähäisiä. —
Kun v. varsinaisen tehtävänsä lisäksi tai sijaan
saa jonkun uuden tehtävän, niin sen muoto
silloin eri määrässä muuttuu. Tullessaan
talvehti-niis- t. muista syistä maanalaiseksi v. esiintyy
juurakkona (ks. t.), mukulan a, joka. 011
suuresti paisunut, vain suomumaisia lehtiä
kannattava (esim. perunalla), t. sipulin (ks. t.)
v.-osana, ollen tällöin tav. vararavinnon
säilytyspaikkana; myös voi maanalainen v. esiintyä pit-
kinä lonkeroina, joiden avulla kasvi
maaperässä kasvullisesti leviää. V. voi
maanpäällisenäkin hyvin suuresti muuttua: karhet,
orat, laaka versot (ks. n.), eräissä
tapauksissa (esim. kaaliravilla) maanpäälliset mukulat,
Cactus-kasvien varret y. m.; usein hyvin suuresti
muuttunut v.-osa on myös kukkapohjus;
maanpäällinen kasvullinen lisääntymis-v. on ohut,
pitkin maata suikertava, sieltä täältä juurtuva
rönsy (sloloni). K. L.
Varsinainen murtoluku ks. M urtoluk u.
Varsinais-Suomen saaristo käsittää
Varsi-nais-Suomen mantereeseen liittyvän laajan ja
erittäin saarekkaan merensaariston Pohjanlahden
ja Suomenlahden suuosien välissä Itämeressä.
V. s:ii erottaa Kihti (ks. t.) Ahvenanmaan
saaristosta, muodostaen jotenkin selvän
maantieteellisen rajan näiden molempien saaristojen
välillä; Kihdin pohjoispäästä jatkuisi
maantieteellinen raja oikeastaan Lappvesi nimistii
merenselkää myöten Pohjanlahteen, mutta luetaan
kuitenkin sen itäpuolelle jäävä Brändön
saariryhmä tav. jö Ahvenanmaan saaristoon
kuuluvaksi. V. s:ti huomattavimmat osat ovat: Kemiön,
Hiittisten, Paraisten, Nauvon, Korpoon,
Houtska-rin, Rymättylän, Iniön, Velkuan ja Kustavin
saariryhmät (näistä tarkemmin
erikoisartikkeleissa; vrt. myös art. Varsi n ai s-S uomi).
V. s:oa nimitetään usein koko laajuudessaan
myös Turun saaristoksi, vaikkakin Turun
saaristolla ahtaammassa merkityksessä käsitetään
vain Rymättylän-Paraisten-Kakskerran
saaristoseutua. L. H-nen.
Varsinais-Suomi (ruots. Egentliga
Finland) 011 Suomen mantereen lounaisin ja myös
sen pienin maakunta. Sen
alkuperäisenä nimenä oli Suomi,
kunnes tämä nimitys periytyi
koko maalle. ,.Suomi" (Fennia,
Fenningia) pysyi kuitenkin
käytännössä maakunnan
eri-koisnimenäkin kautta koko
keskiajan. Vielä uuden ajan
alussa Agricola nimittää
maa-kuntaluettelossaan V.-S :ea
Suomeksi (,.Pohja- ja Etelä-Suomi",
yhteisnimitys Suonien
laama nnikunnille, joiden rajana
oli Aurajoki). Myöhemmin
käytetään maakunnasta monasti
erikoisnimitystä T u r u 11111 a a,
niinpä vielä 1832. „Varsinais-suomalaisista"
puhutaan ensi kerran vasta 1847, josta ajasta
maakunnan nykyinen suom. nimi on vakiintunut.
V.-S :11a on ollut herttuakunnan arvo. Sen
vaakunana oli keskiaikaisessa sinetissä (1326) Neitsyt
Maaria, sylissään Kristus-lapsi. Nykyisessä
vaakunassa (v:lta 1550) 011 kuvattuna
turnajais-kypärä punaisella pohjalla ja sen yli ristiin
kulkien kaksi keihästä kannattamassa sinikeltaisia
lippuja. Tämä oli alkuisin vain V.-S Tn eteläisen
osan, n. s. Etelä-Suomen, vaakuna. Pohjoisosalla,
n. s. Poli jois-Suomella ja Satakunnalla oli
vrsta 1556 alkaen yhteinen vaakuna, mikä
1800-luvulla on jäänyt Satakunnan (ks. t.)
erikois-vaa kiinaksi.
V.-S. käsittää eteläosan Turun ja Porin lääniä,
johon maakunta kokonaisuudessaan kuuluu. Sen
rajat ovat aikojen kuluessa jonkun verran muut-
Yarsinais-Suomen
vaakuna.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
