Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Varsa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
691
Varsinais-Suomi
692
Lieto. Vanhalta linnalta.
tuneet. Aikaisemmin luettiin siihen myös
Rauman seutu, joka nykyisin on Satakuntaa.
Pohjoisimmat pitäjät ovat nyt Pyhäranta,
Rohdai-nen, Laitila, Yläne sekä Pöytyä. Koillisessa ja
idässä ovat rajapitäjinä Marttila, Koski,
Kuus-joki, Kiikala, Suomusjärvi, Kisko, Perniö, Finby
ja Hiittinen. Saaristo Kihtiin asti kuuluu myös
V.-S:een; V.-S. nykyisessä laajuudessaan käsittää
siis Vehmaan, Mynämäen, Maskun, Piikkiön ja
Halikon kihlakunnat. Kaikkiaan on maakunnan
pinta-ala n. 8,100 km2.
Pinnanmuo d’o stukseen nähden V.-S.
muodostaa hyvin epätasaisen, mutta suhteellisen
matalan alueen, jonka korkein osa, n. 100 in
yi. merenp., on sen koillis- ja itäkulmalla, josta
maa tasaisesti viettää lounaaseen, yleensä
rannikolle päin. Suurempia korkeita vuoria ei ole,
mutta kyllä mäennyppylöitä, joiden korkeus voi
nousta 50-60 m:iin yli ympäristön. Vuoret ovat
yleensä pyöristetyt. Teräväsärmäiset
jäänraja-harjut ovat harvinaisia. Erikoisen epätasaista
notko- ja mäkimaata on alue Paimiosta itään,
Uudellemaalle päin; maisemat siellä ovat
omituisen kauniita järvien ja vedenselkien puutteesta
huolimatta, ja muistuttajat Turun saaristoa,
vaikka meren asemasta on viljelysmaita. —
Saaristo on osaksi (Nauvo, Korpoo) samanlaista
pyöreätä luoto- ja mäkimaata kuin manterekin, ja
Korpoo.
on muodostunut siten, että maankuori on
särkynyt ruutumaisesti toisiaan leikkaaviin
halkeamiin, jotka nyt muodostavat salmia (Kemiön
saaren salmet, Kuusiston salmi, Vapparn, Pemarn).
— Maanlaatu koko rantavyöhykkeellä, joka
verraten myöhään on noussut meren pohjasta, on
savea ja hyvin hedelmällistä; idässä ja
pohjoisessa on hietaa, ylämaassa korpea ja rämeitä
(Mynämäen-Vahdon-Prunkkalan takamaat).
Laitilan-Uudenkirkon seudut ovat rapakiveä.
Geologisista vaiheista ja vuoriperästä
ks. tarkemmin Fennoskandia ja Suomi.
— Suurimmat saaret ovat Kemiö, Korpoo, Nauvo,
Rymättylä, Kivimaa, Pyhämaan luoto,
Luonnonmaa ja Paraisten kirkkosaari. — Maan nousu
Turun seudulla on nykyisin n. 40 cm 100 v :ssa,
mutta lienee aijemmin ollut suurempi. Näkyvin
on maatuminen lahtien pohjassa (Salon seutu,
Mynämäki, Lemu).
Vesistöt. Järviä on maakunnan alueella
vain vähän ja pieniä, niitäkin etupäässä sen
kaakkoisrajalla ja Laitilassa-Uudellakirkolla.
Niistä mainittavimmat ovat Kiskonjärvi,
Enäjärvi, Littoisten järvi (Turun luona) ja
Pyhäjärvi. Kakskerran saarella on syvä ja kapea,
pitkä järvi. — Jokia, joiden kaikkien pääsuunta
on koillisesta-lounaiseen, on useita,
mainittavimmat, alkaen kaakosta, seuraavat: Perniön-Kiskon
joki, Uskelan, Halikon, Paimion, Aura-,
Valppe-rin, Mynä- ja Laajoet sekä Männäisten joki.
Ne ovat kaikki vähävetisiä, koski rikkaita;
kulkuväylinä ja teollisuuden palveluksessa niiden
merkitys on jotenkin mitätön. Sen sijaan ne ovat
olleet tärkeitä asutuksen leviämiselle, ja
nykyinenkin asutus on keskittynyt täydellisesti
jokivarsia pitkin.
Ilmasto V.-S:ssa on lauhkeampi kuin
missään muualla Suomen mantereella. Isotermit
kulkevat jokseenkin rannikon suuntaan. Vuotuisen
keskilämmön -f-4°:n isotermi kulkee sisämaassa,
jokseenkin maakunnan rajalla, tammikuun
keskilämpö on sisämaassa —6’C, rannikolla —4° C,
saaristossa —2° C, heinäkuun keskilämpö on
-f-16° C, saariston pohjois- ja eteläosissa + 15° C.
— Vuotuinen sademäärä on 600-650 mm,
itärajalla 650-700 mm. A. M. T.
Kasvisto. Ollen ilmastoltaan lähinnä
Ahvenanmaata maamme suotuisin ja myöskin edullis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
