Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vehkaleipä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
795
Vehnäsääski—Weierstrass
796
Sukunsa tärkein edustaja on tavallinen v.
1. nisu (T. sutivum, myös T. sutivum vulgare, T.
sutivum tenax), jolla on 3/«-2 m pitkä korsi, jäykkä
tähkälapakko, tähkylöissä tav. 4 täysin
kehittynyttä, vihneellistä t. vihneetöntä kukkaa ja jyvät
irrallisina helpeiden sisällä. Sen muotorikkaus on
hyvin suuri, ja kun itsepölyytys on sääntönä, ovat
laadut hyvin pysyviä. Eri laadut eroavat toisistaan
esim. tähkän pituudessa, muodossa ja tiheydessä,
akanoiden karvaisuudessa t. kaljuudessa, tähkän
värissä (valkeita t. punervia), vihneellisyydessä t.
vibneettömyydessä y. m., senlisäksi erilaisissa
biologisissa ominaisuuksissa. Erikoisen poikkeavana
muotona t. alalajina erotetaan p ö 1 k k y-v. (,,f."
compactum), jonka tähkä on aivan lyhyt,
harvoin yli 5 cm pitkä, hyvin tiheä ja
poikkileikkauksessa neliömäinen. Muita tärkeitä muotoja t.
alalajeja, joita kuitenkaan ei tavata esim. meillä, ovat
maaperään nähden vaatimaton paksu 1.
englantilainen v. („f." turgidum) ja kova 1.
1 a s i-v. (,,f." durum), jolla jyvän taitepinta on
lasimainen. Kylvöajan mukaan tavallisesta v.stä
erotetaan kevät-v. (1-vuotinen) ja s y y s-v.
(2-vuotinen). — Tavallinen v. ei missään kasva
viljelemättömänä, joten sen kotimaata ei varmaan
tiedetä; todennäköisesti se on Lounais-Aasiassa. Sen,
kuten useiden myöhemmin mainittavienkin
v.-lajien viljelys on, niinkuin m. m. v:n nimitysten
erilaisuus ja lukuisuus vanhoissa kantakielissä
osoittaa, ikivanha. Ikimuistoisista ajoista sitä
viljelivät vanhan ajan egyptiläiset* juutalaiset,
kreikkalaiset, roomalaiset (pääviljana) ja kiinalaisetkin.
Keski-Euroopasta on todisteita v:n viljelyksestä
jo kivikaudella. Skandinaivian maissa v:n
viljelys mj-ös on ikivanha, joskolita se vielä
keskiajal-lakin oli jokseenkin harvinaista ja etupäässä vain
varakkaiden tarpeiksi harjoitettua. V:n
viljelyksen varhaisemmista vaiheista meillä Suomessa
puuttuu tarkempia tietoja; melko vanhaa se Iin
meilläkin. Nykyisin tavallinen v. on tärkein
viljakasvi koko pohjoisessa lauhkeassa ja
subtroopilli-sessa vyöhykkeessä, m. m. Keski- ja
Etelä-Euroo-passa. Sen edellämainituista muodoista viljellään
englantilaista v:ää paikotellen Länsi- ja
Keski-Euroopassa ja Välimerenmaissa, kovaa v:ää melko
paljon Elelä-Euroopassa. Yleisin Länsi-Euroopassa
käytetty jalostettu v.-laatu t. paremminkin
laatu-ryhmä on squarehead-v. Suurimmat v:n
viljelysmaat ovat Polijois-Ameriikan Yhdysvallat, Venäjä,
Ranska, Itä-Intia, Italia, Unkari, Argentiina,
Saksa, Romaania, Kanada ja Espanja. V:n
vuotuinen sato koko maapallolla on keskim. 90 miljardja
kg, josta pääosa tulee tavallisen v:n päämuodon
osalle. Meillä v:n viljelys kasvin suhteellisesti
suuren vaateliaisuuden takia ilmastoon ja myöskin
maaperään (v. suosii kalkkirikkaita savimaita)
nälulen rajoittuu melkein kokonaan Etelä-Suomeen
ja täällä etupäässä lounaisosiin (ks. yleisen
viljelyksen rajaa kartalta art. Suomi, palsta 532),
missä viljelys on melko yleistä, joskolita vähäistä.
Vielä Keski-Pohjanmaallakin viljelystä
paikotellen säännöllisesti, vaikkakin vain aivan niukassa
määrässä, harjoitetaan. Yleensä meillä viljellään
syy s-v :ää, itäosissa maata kuitenkin yleisemmin
kevät-v:ää; viime vuosina on kevät-v :n viljelys eri
osissa maata mainittavasti lisääntynyt. Meillä
viljellyt v.-laadut ovat enimmäkseen sekaisia
maa-tiaislaatu ja, Lounais-Suoniessa viime vuosina
osittain Svalöfin jalostuksia. Erittäin suurena esteenä
v:n viljelykselle ovat meillä olleet ruoste- ja
varsinkin nokisienet; jälkimäisten tuhot olisivat
kuitenkin helposti estettävissä (ks.
Nokisienet). — Pääasiallisesti v:ää käytetään leipänä,
joka varsinkin romaanilaisilla kansoilla
valmistetaan melkein yksinomaan tästä viljalajista.
Melkoinen määrä v:ää käytetään myös ryynien, n. s.
mannaryynien, tärkkelyksen, makaronin
(ks. t.) y. m. valmistukseen.
Eräiden tutkijain mukaan eri lajeja, toisten
mukaan tavallisen v:n kanssa samaan päälajiin
kuuluvia ovat speltti (T. spellaj, jonka
tähkä-lapakko on hauras, harvatähkyläinen ja tähkä
vih-neellinen t. vihneetön, ja 2-jy vainen 1.
emme r-v. (T. dicoccum), jolla, myös on hauras,
mutta tiheätähkyläinen tähkälapakko ja tähkylät
2-jyväiset, aina vihneelliset. Jyvät ovat näillä
kiinteästi helpeiden sisällä, joten niiden
irroitta-iniseksi tarvitaan erityisiä myllylaitteita.
Molempien viljelys on hyvin vanha ja on ennen ollut
runsaskin, mutta on myöhempinä aikoina
jatkuvasti vähentynyt, rajoittuen etupäässä karuihin
tienoitiin, etupäässä vuoriseutuihin, missä
vilje-lysolot ovat suhteellisesti alkuperäisellä kannalla.
Edellistä viljellään paikoitellen Etelä- ja
Keski-Euroopassa, jälkimäistä etupäässä Etelä-Saksassa,
Sveitsissä ja Espanjassa. Muita v.-lajeja ovat
edelleen Puolan v. (T. polonicum), jolla on suuret,
pehmeät akanat ja hyvin suuria rukiin jyviä
muistuttavat jyvät („jättiläisruis"), ja 1-j y
vainen v. (T. monococcum), jolla on tiheä tähkä,
1-jyväiset tähkylät ja jyvät kiinteästi helpeiden
sisällä; kumpiisellakin tähkä on pitkävihneinen.
Molempien näiden viljelys on verraten vähäistä
ja rajoittuu pääasiallisesti erinäisiin seutuihin
Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. K. L.
Vehnäsääski ks. Äkämäsääsket.
Vehoniemi, luonnonihana niemi Roineessa,
Kangasalan pitäjässä, n. 2 km etelään
Kaivannon (ks. t.) kanavalta. Näkötorni.
Wehrli [-er-], Johann Jakob (1790-1855),
sveits. koulumies; oli v:sta 1810 opettajana
Fel-lenbergin laitoksessa Hofxvylissa ja saavutti
toiminnastaan suurta tunnustusta; tuli 1833
semi-naarinjohtajaksi Kreuzlingeniin. Hof\vylin
esikuvan mukaan perustettiin Sveitsissä joukko
kasvatuslaitoksia, n. s. W.-kouluja, joissa opetus ja
maanviljelystyö käyvät rinnan. [Pupikofer,
„L< ben und YVirken von J. J. W."] vrt. F e 1 1 e
n-b e r g. J. F.
Wehrliitti on peridotiitti-vuorilaji, jossa
pää-asiallisimpana aineksena on diallagi.
Weibull, Martin Johan Julius
(1835-1902), ruots. historioitsija, professorina Lundissa
v:sta 1877; teoksia: „Lunds universitets
historia" (I II, 1868-76, toinen osa yhdessä El.
Teg-nörin kanssa), „Gustaf II Adolf" (1882),
„Drott-ning Kristina och Klas Tott" (1892), y. m.
J. F.
Weichsel ks. Veiksel.
Weierstrass [väjarsträs], Karl Theodor
Wilhelm (1815-97), saks. matemaatikko, tuli
Ge\verbe-institutin opettajaksi Berliiniin 1856
ja yliopiston professoriksi siellä 1864. —
W. oli aikansa kuuluisimpia ja
syvämietteisim-piä matemaatikkoja. Hänen tärkeimmät
tutkimuksensa käsittelevät funktsioniteoriaa ja ovat
osaksi kootut teokseen „Abhandlungen aus der
Funktionenlehre" (1886). W. antoi funktsioni-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
