Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Weingartner ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
lWeingarlner—Weiss
801
matemaatikko, tuli 1864 dosentiksi ja 1871
professoriksi Berliinin kuninkaalliseen
rakennus-akateiniaan sekä 1879 teknillisen korkeakoulun
professoriksi, tutkinut m. m. pintoja, joiden
toinen pääkaarevuussäde on toisen
pääkaarevuus-säteeu funktsioni. Pääteos: „t)ber die Theorie
der aufeinander abvvickelbaren Oberflächen"
(1884). Sai Pariisin akatemian suuren
matematiikan palkinnon tutkimuksestaan ,,Sur la
d£for-mation des surfaces" (Acta mathematiea XX,
1896). (V. S:n.)
Weingartner [väingartnarj, Felix (s. 1863),
itäv. säveltäjä, Lisztin oppilas. Toimi
kapellimestarina useissa Saksan kaupungeissa, kunnes
tuli 1891 Berliiniin kuninkaallisten
ooppera-ja sinfoniaorkesterien johtajaksi. Siirtyi 1898
Miinchenin Kaim-orkesterin ja 1908 Wienin
hovi-oopperan johtajaksi. W. on säveltänyt useita
oopperoita (m. m. ,,Orestes"-trilogian, 1902),
2 sinfoniaa, 2 sinfonista runoelmaa, 3
jousikvartettia y. m. Julkaissut kirjoitelmia
orkes-tcrijohdon („Cber das Dirigiren", 1895) sekä
sinfonian ja säveldraaman alalta („Bayreuth
1876-96", 1896, „Die Symphonie nach Beethoven",
1897, y. m.). ’ I. K.
Weinhold [väinholtj, Karl (1823-1901), saks.
kielentutkija, Berliinin yliopiston professori
v:sta 1889, liittyi läheisesti J. Grimmin
tutkimussuuntaan. W:n monipuolisesta kirjallisesta
toiminnasta mainittakoon kulttuurihistorialliset
teokset „Die deutschen Frauen im Mittelalter"
(1851, 3:s pain. 1897), „Altnordisches Leben"
(1856) y. m., kieliopilliset esitykset
„Aleman-nische Grammatik" (1863), ,,Bayrische
Gramma-tik" (1867) ja runsaan aineskokoelmansa vuoksi
arvokas „Mittelhochdeutsche Grammatik" (1877,
2:nen pain. 1883); tämän lisäksi suuri joukko
mytologisia, kirjallisuushistoriallisia ja
teksti-julkaisuja sekä (v:sta 1891) aikakauskirja
,,Zeit-schrift des Vereins fiir Volkskunde". II. S-liti.
Weise [väizo], Christian (1642-1708),
saks. runoilija, harjoitti opinnoita Leipzigissä ja
tuli 1678 syntymäkaupunkinsa Zittau’n
kymnaasin rehtoriksi, missä toimessa pysyi kuolemaansa
saakka. W. on kirjoittanut paitsi lyyrillisiä
runoja ja opettavaisia romaaneja („Die drei
ärgsten Erznarren in der ganzen Welt" 1672,
„Die drei kliigsten Leute in der ganzen Welt"
1673) suuren joukon (yli 50) murhe- ja
huvinäytelmiä, jotka ilmestyivät osaksi eri lehdissä,
osaksi ovat olemassa vain käsikirjoituksina.
Niistä mainittakoon „Masaniello" (1682), ,,Der
bäurische Machiavellus" (1679), ,,Die unvergnilgte
Seele". [Kämmel, „Chr. W." (1897).] E. W-s.
Weishaupt [väis-J, Adam, ks. I 11 u m
i-naatit.
Weismann [väis-J, August (1834-1914), saks.
eläintieteilijä, opiskeli ensin lääketiedettä,
väitteli tohtoriksi Göttingenissä 1856. Harjoitti
sitten m. m. Leuckartin johdolla eläintiedettä, tuli
1863 eläintieteen dosentiksi ja 1867 professoriksi
Freiburgiin (Badenissa), josta virasta erosi vasta
pari vuotta ennen kuolemaansa. W. oli aikamme
kuuluisimpia eläintieteilijöitä, ennen kaikkea
kehitysopin ja perinuöllisyystutkimuksen alalla.
Julkaisi ensin huomattavia teoksia m. m.
makeanveden äyriäisistä, kaksisiipisistä ja
hydromeduu-soista. Silmätauti (W. oli viimeisinä elinvuosinaan
sokea) pakotti hänet ajoittain pois mikroskoopin
16. X. Painettu «/i 19.
äärestä, ja niin hänelle
jäi paljon aikaa
kiinnittää huomiotaan
puhtaasti teoreettisiin
kysymyksiin. Ha;ckelin
rinnalla W. on kuuluisin
darvinismin edustaja Sak
sassa. Hän on suurella
johdonmukaisuudella edel
leen kehittänyt Darvvinin
valinta- (selektsioni-) op
pia ja monessa kysymyk
sessä mennyt johtopiiä
töksissään oppi-isäänsä
paljoa kauemmaksi („Dii
Allmacht der
Natur-ziichtung" 1893,
„Vor-träge uber
Descendenztheo-rie", 1 :nen pain. 1902, 3:s pain. 1913).
Perin-nöllisyyskysymyksen alalta W. on 1885
julkaissut kenties tärkeimmän teoksensa: ,,Die
Konti-nuität des Keimplasmas als Grundlage der
Theorie der Vererbung". Tässä ja useimmissa
myöhemmissä teoksissaan W. on esittänyt kuuluisan
teoriansa „Keimp]asma"sta, ituplasmasta; tämä
on sukupuolisoluissa, lähinnä solutumassa,
sijaitseva „aihe", josta uusi yksilö kehittyy.
„Keim-plasma"n vastakohtana on „soma", ruumiin muut
solut. ,,Soma" elää aikansa ja kuolee, mutta
„Keimplasma" menee sukupuolisolujen (sekä
koiras- että naaraspuolisten) kautta uudelle polvelle
perintönä, joten sen kontinuiteetti säilyy.
„Keim-plasma" on kussakin sukupuolisolussa
kokoonpantu eri osista, determinanteista, jotka
yhtyvät bioforeiksi ja nämä lopulta
i d iksi, joka sisältää lajin kaikki ominaisuudet.
Solujakautumisen kautta yksilön kehittyessä
munasolusta kuhunkin ruumiiu soluun lopulta
jää vain yksi determinantti, joka juuri määrää
solun laadun. Determinantit ovat keskenään
erilaiset. Koska ainoastaan „Keimplasma"n
välityksellä ominaisuudet menevät perintönä ja kaikki
ulkonaiset vaikutukset ,,soma"an täten koskevat
vain kutakin yksilöä, hylkää W. jyrkästi
teo-iian saavutettujen ominaisuuksien
perinnöllisyydestä. Sen sijaan voi uusia ominaisuuksia
syntyä, jos ulkonaiset seikat pääsevät vaikuttamaan
suorastaan itse ,,Keimplasma"an
(Germinulsclek-tion). Teorioillaan W. on herättänyt paljon
vastaväitteitä (O. Hertwig y. m.). — Opettajana ja
luennoitsijana W. oli erittäin suosittu. G. E.
Weismann [väis-J, Jakob (s. 1854), saks.
oikeusoppinut, v:sta 1886 professorina
Greifs-vvaldissa; teoksia: „Die Feststellungsklage" (1879),
,,Hauptintervention und Streitgenossenschaft"
(1884), „Lehrbuch des deutschen
Zivilprozess-rechtes" (I II, 1903 ja 1905).
Weiss, Andrö (s. 1858), ransk.
oikeusoppinut; v:sta 1891 professorina Pariisissa;
julkaissut useita teoksia ja kirjoituksia varsinkin
kan-sainoikeuden alalta, m. m. ,,Trait6 thöorique et
pratique de droit international privö" (I-V,
1892-1905) ; johtaa julkaisua „Les pandectes frangaises,
repertoire alphabötique de lf»gislation et de
juris-prudenee"; laitoksen »Institut de droit
international" jäsen.
Weiss [väisj. 1. Bernhard W. (s. 1827),
saks. Uuden testamentin tutkija, toimi v:stal857
| vlirn. professorina synnyinkaupungissaan Königs-
802
August \Veismann.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
